Siellä missä nokkoset lakastuu

Kalenteriin on kirjoitettu ystävien nimiä ja ostoslista nachoja varten.

Nukun skottiruutuisen vilttini alla. Iltapäivällä rakennan palapeliä ja syön keksejä.

Rahaa on juuri ja juuri vuokraan ja ruokaan. Voin valita: joko pelottaa tai sitten uskon että kaikki järjestyy. Olen opetellut valitsemaan jälkimmäistä.

Kesän kaunein morsian on minun siskoni. Lohta ja paistettuja perunoita, mansikkakakkua; eikä voi kuin nauraa muun salin mukana, kun hillitön liikutusitku katkaisee lyhyeksi alun perinkin suunnitellun puheeni.

läksi tyttö tietä myöten

Viime viikolla sanoin muutamat heiheit oli kiva tutustua mä aion nyt halata sua saanko sun puhelinnumeron nähdään syksyllä, kävin leffassa, päädyin kävelylenkin päätteeksi hakemaan pitsaa ja yöt pakkasin siivosin pakkasin siivosin. Lauantaina tuli auto hakemaan minuakin takaisin maalle kesän ajaksi. Auto pysähtyi matkalla Ikeassa, mukaan tarttui punainen lintutyyny jota rutistin koko matkan torjuin ikävää nukuin itkin vain ihan vähän ilahduin kun kasvillisuus ja pinnanmuodot alkoivat näyttää tutulta.

Maalla on hiljaista, vihreää, pientä, ihmiset ovat olleet äkäisiä, varastetut autonrenkaat ovat löytyneet kiljupönttöjen vierestä ja jalkoja voi viilentää järvessä. Kai täällä on ihan hyvä.

Yhteiskuntapolitiikan opiskelijaa minusta ei nyt sitten tulekaan, niin nopeasti tajusin etten osaakaan ja kasasin tavarani ja juoksin junaan.

Nyt on: loma. Kesäyöt, jäätelö, yökyläily, kaunokirjallisuus, elokuvat, järvi ja paljon metsäpolkuja.

Kappale on aiemmin jo ollut täällä blogissa,

mutta silti

vasta nyt se kertoo kaiken