Vaillinaisia lauseitani

su 23.6.13

Automatkan aikana meitä on viisi

kulkemassa satoja kilometrejä

vihaitkusta huutoon, anteeksiantoon, uuteen vihaan

Minä tunnen särkyvät maailmat ihmisten välillä

Muistan kyllä toisiakin hetkiä, mutta

nyt kuulen vain renkaiden huminan moottoritiellä

me olemme jotain mikä on jäänyt

valumaan unohtunut hana

ti 25.6.13

Vesi on matalaa ja kylmää, minä

laskeudun laiturilta

ojennan käteni vartaloni sydämeni

kaukana lännessä aurinko

laskee mäntyjen taakse

minä tunnen tämän värinän

olen kokenut sen ennenkin

se lupaa hyvää

maailma on vihdoin vain minun

to 27.6.13

Tänään säikähdin ensimmäistä kertaa

kun tajusin:

Seuraavan kerran kun palaan

ei minua odota kukaan.

Mutta koskaan en sano:

Älä mene

Kun minä ja muuttolinnut lähdemme etelään

sinulla on toinen suunta,

ja niin on sen määrä olla:

Kesäheilat ovat kesäheiloja

eivätkä isot tytöt itke

ti 16.7.13

Minä saatan olla seikkailija

Pakata pyyhkeen ja vaihtosukat

reppuun, juosta rikkinäisissä

kengissä valtatien yli

Nauraa riskeille ilman pelkoa

Mutta väärän kaupungin yön laskeuduttua

väärällä huoltoasemalla

minuakin värisyttää

Kaikkiin koteihin satoja kilometrejä

la 20.7.13

Tahdon kirjoittaa

ainakin sata tarinaa siitä

miten komea olet

aukinapitetussa paidassa

nauravana, ivallisena

tupakka oikeassa suupielessä

mutta niitä tarinoita

ei ole tarkoitettu minun kirjoitettavakseni

// Kesä on pian kääntymässä syksyyn. Olen jakanut ehtoollisviiniä tärisevin käsin ja toistellut Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu, laulanut muistisairaille vanhuksille, kaivannut elämääni, alkanut pitää Anna Puun musiikista, koskettanut, kärsinyt kuuhulluudesta, iloinnut ystävien saamista asunnoista, töistä ja opiskelupaikoista ja toivonut että omassakin elämässä tapahtuisi jotain hienoa.

Juuri nyt ei kuulu hyvää mutta luotan - kyllä tämä tästä.

Kuinka rakastua taikuriin

palapelin tuhanneskahdeksas pala löytyi korvani takaa
se oli viimeinen
se loksahti

annoin kissoille sitä mitä ikinä kissat syövätkään
ja meille tomaatti-makaronipataa
se vähän kiehui hellalle kun oli tärkeämpää tekemistä
(no halailua, minä senkin haihattelija)

Uppopaistetusta ruoasta

Olen saanut hienostopizzaa ystävältä joka muuttaa Brysseliin

ja sipulirenkaita ja kalapuikkoja ja perunalastuja ikiomalta ihmiseltä joka muuttaa yksiöön.

Brysseliin minulla ei ole rahaa mennä tervehtimään. Yksiöön kannattanee jättää hammasharja.


Olen purrut itseäni kieleen. Olen maksanut laskut ja hymähtänyt tyhjentyneelle tilille.


Olen kehittänyt kummallisen unirytmin, jonka tahdissa herään joka aamu viiden maissa noin tunniksi ja luen sitten itseni uneen jälleen.

niin kaukana on ikäväsi maa

Kuuntelen työväenlauluja ja Ultra Brata,
siivoan kaoottista huonettani ja kaipaan Helsinkiin, kotiin,
sinne missä on kaikki, mikä on minun.

kaiken kauneus

Hienoja hetkiä kesätöissä on, kun leiriläinen uskaltaa kertoa eronneensa poikaystävästään,
toinen myöntää kiusanneensa ja haluaa tehdä sovinnon,
ja kun seison ryhti suorana kuin pastori ainakin ja luen päivän evankeliumitekstiä,
kun ukkonen vihdoin tulee monen liian kuuman päivän jälkeen ja lohdun helmet pisaroi.
Vaikka välillä kirosin ja itkinkin, tunsin olevani kotonani avaimet kaulassa ja vastuu harteillani - kun vain vielä joskus uskaltaisin lausua myös synninpäästön ja Herran siunauksen.
En tiedä tuleeko pappi, mutta tulee aikuinen, tulee ihminen

Ja sitten on hetket, kun hän vie minut rantaan, aurinko laskee, hän
osoittaa: tuolla on minkki ja tuolla on koskelo, ja näetkö nuo lokit
Ja minä kehrään ja hymyilen ja tunnen olevani viimeinkin nainen
(maailman onnellisin sellainen)
Vaikka hän lähtee pian, ei se haittaa, niin sen kuuluukin mennä.

Huomaan että minussakin on loputtomasti sanomattomia sanoja, pakko puhua puhua puhua,
ja voisin kirjoittaa sata blogitekstiä hymystä, jonka löysin.

Nyt soi Spotify Unlimited ja Tänään olen vapaa-listani ja on ikävä Helsinkiin.