Olen rehellisempi matkapäiväkirjalleni kuin arkipäiväkirjalleni, koska mitään, mitä tuntee Berliinissä, Vantaalla, Joensuussa, ei ole totta. Ne ovat reissuja, jossa hankitaan keuhkoahtaumaa ja maksaongelmia, menetetään muisti mutta saadaan silti elämän ainoat merkitsevät muistot.
Matkapäiväkirjaan kirjoitan sanat, jotka haluaisin huutaa koko maailmalle mutta joista soveliaisuussyistä vaikenen:
vitun poikajumala, sä tapat mut
Ja käsittelen kaikkein kielletyimmät ajatukset kuuntelemalla muiden kirjoittamia ja laulamia sanoja, parempia, kauniimpia kuin osaan itse kirjoittaa:
silloilla tuulee
lämpö painuu nollaan
katsokaa tänne
nainen ei pysy jaloillaan
mullon kylmä
mul on vaikee olla
ja mä teen ihan mitä vaan
