Että tietäisin kuka minä olen

Menin tänään kävelylle merenrantaan. Otin musiikin pois korvilta, etten sulkisi jotakin olennaista vahingossa ulkopuolelle tai itseäni liian tiukasti oman pääni sisään. Vesi kulki voimalla saappaiden yli, kiipesin suurelle kivelle tuijottamaan aaltojen muodostumista ja lyöntejä ja tuntui kuin ymmärtäisin vähän paremmin Tove Janssonia.

Ensi kuussa aion viettää kaksi viikkoa kantaen vakosamettitakkisessa selässäni rakasta mustaa reppua kaupungista toiseen. Aion ostaa uuden muistikirjan ihan vain tuota matkaa varten, se saa toimittaa kalenterin ja päiväkirjankin tehtävät, jottei tarvitse kantaa kolmea erillistä. Aion istua Seinen rannalla ja yrittää oppia ymmärtämään itseäni. Yöbussit kuljettakoot minua paikasta toiseen.

Toivon niin kovasti että voisin jättää pelkoni tuolle matkalle ja palata kotiin ilman niitä.