Mélancolie

Jätin kämppikselle jääkaapin oveen lapun: hei lähden pääsiäislomalle heitä mun postit mun huoneen lattialle tuun takas noin viikon päästä. Tai jotain siihen suuntaan. Kiinnitin sen jääkaappirunousmagneettisarjani seuraavilla sanoilla:
tranquille
longtemps
mélancolie

Kysyin mitä tarvitsen Milanossa ja parhausystävä sanoi että mekon ja hammasharjan.

Valitsin matkalukemiseksi kirjahyllyni lukemattomista lukemattomista opuksista sellaisen joka on ohut ja pienitekstinen. Daphne du Maurierin Rebekka saapui syntymäpäivä-, joulu- ja syntymäpäivälahjaksi ystävältä joka ei kovinkaan usein muista antaa lahjoja (mutta silloin kun antaa, antaa parhaita). En ajatellut selvittää etukäteen, mistä kirja kertoo, mutta wikipedian kuva kirjailijattaresta on kyllä perin hurmaava. Sitten kun minä olen kirjailija niin minäkin leikkaan polkkatukan ja otan vakavan seepiasävyisen kuvan. Ja jos nyt en Dame Miia olisikaan niin kenties jonkin verran jo brittiläistynyt.

Ehkä joku sitten valitsee minun kirjani matkalukemiseksi ja kirjoittaa blogissaan että minä olen hurjan kaunis.

Sunset Orange

Kuvassa yliopiston nurkilla majaileva sorsapari: Sunset Orange ja Greasy Sae. Nimesimme ne Annan kanssa ja sitten Anna leipoi minulle leipää.

Jätin luennon väliin saadakseni liput Nickelbackin konserttiin.

Kävelin tihkuisessa yössä kauppaan ostamaan appelsiinimehua hedelmälihalla. Jyväskylä on kauniimpi öisin.

pääsykoekirjoja vältellessä

Perheenlisäystä: akvaariossa on kalavauvoja, joista olen järjettömän innoissani. Pienenpieniä ja hyperaktiivisia rusokiilakylkiä, ra-kas-tan! Meillä on myös noin miljoona ja yksi monnivauvaa, joten jos joku haluaa monnin, tai vaihtoehtoisesti tietää, miten niiden hillitön lisääntyminen saadaan loppumaan, contact me.

Olen myös rakastunut materiaan. Nimittäin:

Arabian Kotikaupunki-mukit.

 

 täältä

Ne minä aion ostaa itselleni ylioppilaslahjaksi. Koska mukit. Koska Helsinki.

Helsingin ajattelu polttaa sydäntä. Ajattelen merta, raitiovaunuja ja sitä, miten minustakin voisi tulla boheemi urbaani akateeminen yliopisto-opiskelija, joka juurtuu pääkaupunkiin niin tiukasti, että tylsistyy muualla, mutta kaipaa silti lapsuuden metsiä ja hiekkateitä. Ehkä teen tästä aiheesta vielä kunnon postauksen jossain vaiheessa.

Mutta jos aion koskaan päästä sinne, minun pitäisi lukea pääsykokeisiin. Olen pudonnut kärryiltyä Maailmankansalaisen uskonnon sivulla 27. Upeaa. Onneksi on olemassa paljon sijaistoimintoja, kuten nukkuminen, korvapuustien leipominen, elokuvat (Sweeney Todd ja ah-niin-saakelin-kuuma Helena Bonham Carter), sekavien postausten tekeminen blogiin, Irlannin-matkan suunnittelu ja dataaminen. Pajunkissojen tuijottelu ja lokkien äänen kuuntelu.

 Kuunnelkaa taidetta.

 

Kaupunki on muuttunut 

mutta ei järin paljon 

muistamme sen värin 

joka oli harmaampi 

silloin ei ollut yhtään 

eurooppalaista vaateliikettä 

olutta oli vain ruokailijoille 

koko paikka muistutti Neuvostoliittoa

Yöpostaus

Sain laskentatoimen kurssista viitosen.

Söin viimeiset joulu-Toffifeet.

Kirjoitin kaverille mittatilausficin ja parasta on jännitys, koska hän nukkuu eikä vielä tiedä, että kyseinen ficci on olemassa. Omasta mielestäni lopputulos oli perin söpö ja onnistunut.

Suojasin hammassuojani muovipussilla, jossa olinkin viimeksi säilyttänyt popcorn-maustetta, joten treenini maistuivat aika nacho cheddarilta.

Hups, unirytmi taisi päästä keikahtamaan taas.

Seneca Cranen parta

Keitin kaurapuuroa, muotoilin hammassuojani ja muistelin kuinka vetoava onkaan Seneca Cranen parta.



Viime yönä kävelin elokuvateatterista kotiin, sade oli kuin marraskuinen, ja lauloin liikennevaloissa:

runot, Ihmisten puolue ja brunssi

Oi miten paljon hienoja juttuja! ja hätäinen postauksen otsikko, pahoitteluni

Hain ajokorttini. Ajelin kolme viikkoa sillä heppoisella ajolupapaperilla (tai siis, en sillä paperilla vaan Opelilla, mutta sen kanssa). Torstaina pääsin hakemaan oikean kortin katsastuskonttorilta ja hymyilemään iloisesti virkailijanaiselle. Siitäs saitte, hah!

Kävin kampaajalla. Se ei sinänsä ole kiinnostavaa tai tärkeää. Mutta se on, että tukka näyttää nyt minulta; täsmälleen siltä, miltä haluan sen näyttävän. Olo on aikuinen ja itsevarma, hetkittäin jopa kaunis.

Rakkain tuli Helsingistä ja on viikon maisemissa. Oli meillä kaksi yötä. Ihmisten puolue oli ystävämme. Tiettyä viihdyttävyyttä on siinä sarjassa.

Sitten menimme brunssille, jossa oli juustoa ja munakokkelia ja suklaakakkua ja paljon muuta. Tapasin ihmisiä ja pelasimme Trivial Pursuitia. Brunssi venähti vähän, oli hassua ja mukavaa.

Kuuntelen Spotifystä folkradiota, joka on jännittävä keksintö. Korpiklaani ei tosin vastaa käsitystäni folkista.

Ihanan kanssabloggaajani vinkistä aion kirjoittaa runon päivässä huhtikuun ajan. Kyllä minusta vielä runoilija tulee!

Saunaan. Teetä. Nukkumaan.

Mooooorning

Eilen heräsin puoli seitsemältä ilman mitään näkyvää syytä, vaikka päivän ainoa luento alkoi 14:15 (myöhästyin hieman enkä kuunnellut ollenkaan). Nukuin tosin päiväunet yhdentoista maissa. Aamupalaksi söin perunalastuja ja dippiä.

Tänään heräsin 6:30 herätyskilinään. En jaksa nousta sängystä, koska ympäristö on miinoitettu saksilla, juomalaseilla, tyhjillä keksipaketeilla ja laiskan riisuutujan sukkahousuilla.

Tässä olen sitten muistellut, kuinka viime toukokuussa matkustin Pariisiin ja kuljetin matkaseuratädit Val d'Europe:iin tarkoituksenani sulkea ranskalainen pankkitilini. Toukokuisessa auringossa istuin Credit Mutuelin kynnyksellä odottamassa pankin avautumista ja lauleskelin Scandinavian Music Groupia, lähinnä sitä kappaletta, jossa 'sinä lähdit Pariisiin sanoit olevasi onnellinen'.

Musiikin sijaan haluan toivottaa hyvää huomenta. Katsokaa Georgea. Hänessä on tyyliä.

elävien kirjoissa jälleen

Täällä huutelee tänään ylioppilaskirjoituksensa päättänyt abiturientti, joka on kovin väsynyt ja kovin helpottunut ja kovin rakastunut! Vaikka biologia meni ei-niin-hyvin, ei tunnu missään.

Kirjoituksiin en valmistautunut juurikaan. Bilsaa edeltävä viikonloppu meni hassuja juttuja tehdessä. Huonoa hevibändiä kuunnellessa, taksilla ajellessa, kauniissa valkoisessa todellisuudessa yöpyessä, retkeillessä, ryhmälottoa tehdessä ja omenaolutta maistellessa. Asioita joita en koskaan tee. Asioita joista osa on jopa periaatteideni vastaisia. Mutta se oli seikkailua ja epäminämäisen spontaania. Tein myös paljon järjettömyydessään hauskoja suunnitelmia.

Eikä saa unohtaa viikonlopun tärkeintä - erään ihanan ihmisen tukiryhmän tapaamista. Huolimatta siitä, että olin vähän nolo (oikeasti, kuinka kellään voi mennä puoli tuntia löytää asunto, joka on vajaan puolen kilometrin matkan päästä omasta sijainnista?!) oli viihdyttävää. Minua tärkeämpiä ihmisiä ja bonuskissat. En halua jorista tästä enempää. Haluan pitää itselläni muiston. ja haluan puoluepolitiikkaan haluan haluan haluan.

Maanantaina paras ystävä tuli meille evakkoon mahatautia pakoon. Katsoimme Pixarin lyhytelokuvia. Katsokaa tekin (huonosta laadusta huolimatta).

  se on niin hauska

ja se niin surullinen

PS. Kuunnelkaa ihmiset Spotifystä uutta Olavi Uusivirtaa! Rakkaus!

Ajatusvirta ennen tenttiä

kasvishampurilainen -30%

juuri kun olin kiroamassa opiskelualaani (kuten aina tenttipäivinä), päädyinkin kirjoittamaan derby-joukkueen nimissä viestiä toiselle joukkueelle ja lähes havahduin huomaamaan että ehkä olen sittenkin oikeassa paikassa

olen löytänyt kesätyöpaikan

kirjaston lukutilassa pulpetit on erotettu keltaisilla kangaspäällysteisillä väliseinillä, jotka ovat maailman kauneimmat

ja tänä iltana, kun tentti on ohi, aion jatkaa samojen musiikillisten ja kirjallisten intohimojen parissa kuin jo viimeisimmässä tekstissäni mainitsin

kevätkin näyttää palanneen eilisen takatalven jälkeen!

italialainen jäätelö italialainen jäätelö italialainen jäätelö enää neljätoista päivää odotusta

Liekeissä

Parasta on olla niin auttamattoman ja päättäväisen koukussa Hunger Gamesiin.

Ja löytää kappale joka musiikillisesti osuu harvinaislaatuisen syvälle

ja jonka sanat iskevät refleksivasaralla inspiraatiohermooni ja sanovat että tästä vielä kirjoitetaan songfic ja varmasti vielä kirjoitan ja siitä tulee ensimmäinen HG-ficcini. Ja siitä tulee hyvä.

En menekään Lissaboniin, menen Milanoon, ja onhan se vähän höh mutta kun ajattelen kaikkea sitä jäätelöä niin olen aivan liekeissä. The girl who was on fire. Anteeksi, minähän sanoin että olen koukussa.

Nyt metsästän hampurilaisen uunista ja keräilen sen lautaselleni.

You think we're useless when we're not

Kasvisravintola Katriina tarjoaa opiskelijalle keittolounaan vain kahdella ja puolella rahalla ja siihen kuuluu sämpylä. Tänään siihen kuului minulla myös lounasseura, ranskan kurssilta kähvelletty tyttö joka opiskelee kahdessa yliopistossa ja pukeutuu kaikkiin mahdollisiin väreihin.

Postiluukusta oli pudonnut Leminghead-tarralla varustettu ruskea kirjekuori, johon oli käsin kirjoitettu osoite: Jyväskiä 40100 Finland. Jos haluatte tietää mitä siellä sisällä oli, klikatkaa tästä. Vähemmästäkin sietää olla materialismionnellinen: Paypal-tilille oli joulun jäljiltä unohtunut juuri riittävä määrä dollareita, joilla maksaa alennettu hinta postikuluttomasta tilauksesta.

Ja kun pukeudun tuohon paitaan niin näytän taas vähän enemmän sellaiselta ihmiseltä joka haluaisin olla.

Sitä paitsi Josiah on hurmaava.

The strength she had to get up off her knees

Jos nyt en ihan seitsemältä jaksanutkaan nousta, niin kahdeksalta kyllä opiskelin jo.

Ja niin minä sain luettua loppuun sen tenttikirjan, joka pitää palauttaa viimeistään tänään kello 20:00. Juuri niin kuin olin suunnitellut.

Parhausystävä palautti tänään rakkaimman muovipulloni ja halasi ja kävi kaupassakin matkan varrella ettei minun tarvitsisi pukeutua kun en jaksanut, ja on mukava tietää että se pitää minusta oikeasti siitä huolimatta että väitti ettei kehtaa edes tervehtiä kadulla kun tunnustin uusimmat musiikkimaulliset harha-askeleeni.

Seuraava kappale ei kuulu niihin. Se on vain hurjan kaunis ja löysin sen aivan vastikään uudelleen parin vuoden tauon jälkeen, kun joku toivoi sitä radiossa soitettavaksi.

juon pohjoisen junissa pullon suusta

Otsikko on huijaus. En oikeasti juo. Tämän viikon istun ylioppilaskirjoituksissa ja juon siellä Frezzaa.

Olen ollut viimeiset pari päivää (kuukautta) surullinen. Miettinyt, miksi joillakin on oikeus puuttua toisten parisuhteisiin, miksi en ole opiskellut tarpeeksi ja mihin katosi päivät. Suru tulee aina iltaisin. Nyt olen taas iloisempi, onhan valoisaa ja päivä ja kevät.

Uskonnon kirjoituksiin olen valmistautunut lukemalla kirjaa Nalle Puh ja Tao. Olen hämmentynyt siitä, että niinkin mystisellä uskonnolla kuin taolaisuudella voi olla jotain tarjottavaa. Tästä minä aion ottaa oppia.

"... on vaikea olla kunnioittamatta henkilöä, joka osaa kirjoittaa TIISTAI, vaikka hän kirjoittaisikin sen väärin; mutta pelkkä kirjoittaminen ei riitä. Tulee päiviä, jolloin ei ole mitään väliä sillä osaako kirjoittaa 'tiistai'."

"Toisin sanoen kaikella on oma sijansa ja tehtävänsä. Se pätee myös ihmisiin, vaikka sitä eivät monet näy käsittävän, jäävät vain roikkumaan väärtään työpaikkaa, väärään avioliittoon tai väärään taloon. Kun tietää oman Sisäisen Luontonsa ja kunnioittaa sitä, tietää oman paikkansa. Tietää myös mikä paikka ei sovi. Toisen ruoka on toiselle myrkkyä, ja se mikä on joidenkuiden mielestä hohdokasta ja jännittävää voi olla muille vaarallinen loukku."

"Kun raivaat tieltäsi ylimielisyyden, mutkikkuuden ja muutamia muita esteitä, ennemmin tai myöhemmin saat selville Veistämättömän Puun luontoisten yksinkertaisen, lapsenomaisen ja selittämättömän salaisuuden: Elämä on Kivaa."

en syntynyt tänne itkemään
tulin laulamaan kaihoisia lauluja
laulamaan ja iskemään silmää
sulhasten kavereille
takarivin pojille
tiettömien taivalten
vastaantulijoille

Ps. Anteeksi nämä turhat postaukset.

Teonsanoja ja erisnimiä

Muutama päivä aikaa lukea lähes 600-sivuinen Exploring Public Relations.

Siispä: parin sivun välein kolmen tunnin päiväunet.

Kesken nukkumisen on hyvä lähettää suurella vaivalla silmiä auki pidellen ystäville tekstiviestejä, kuten "ah makean elämän faktoiminen <3". Voi kunpa tietäisin, mitä silläkin tarkoitin. Kontekstista päätellen jonkin ihanteellisemman elämäntavan leikkimistä, kopioimista, feikkaamista, harhassa elämistä.


Ylipuhuin pikkuveljen leipomaan suklaakeksejä ja sitten katselimme internetistä lentoja Lissaboniin ja hotelleja Lissabonissa.


Päätin, että kun hankin mopsin, annan sen nimeksi Edward Cullen. Se olisi typeryydessään aivan hulvattoman hauskaa. Ja sitten kun hankin ne kaksi marsua, niistä tulee Lorcan ja Lysander. Mutta sen olen päättänyt jo kauan sitten, eikä siinä ole sarkasmia eikä minkäänlaista makaaberia sivuvivahdetta, niin kuin mopsissa nimeltä Edward Cullen olisi.

too young, too proud, too foolish

Ensin terveisiä Saksaan: räjäyttäkää itsenne. Vero lapsettomille? Seuraavaksi varmaan kiintiö siitä, kuinka monta kakaraa jokaisen on pakko synnyttää? Uskovitunmatonta. Ja kiitokset Donnalle, joka toimii mun uutiskanavana nyt, kun olen laiska ja saamaton seuraamaan itse maailman tapahtumia.

Eilen oli kovin mukava päivä. Se ei olisi mitenkään voinut olla huonokaan - alkoihan se niin, että tuo ihana eduskunnan työllistämä ihminen sanoi minua ihanaksi. Hymyilytti koko päivän. Imartelee. Oivoi. Jos hyvin käy, kohtaamme jälleen pian, ja sitä kovasti odotan.

Menin autolla englannin tenttiin peläten, että bensa loppuu. Se olisi ollut noloa. Onneksi sain tankkausapua kokeneemmalta kaverilta, kiitos! Englantia en tentissä osannut, ensi perjantaita odotellessa siis.

Illalla katsoin mielenkiintoisen Gandhi-dokumentin ihan uskonnon kirjoituksia ajatellen. Jännää. Ehkä musta ei tulekaan pastori, vaan tutkija. Idän uskonnot kiehtovat niin.

Siskoni piti huolta siitä, ettei elämä mene liian älylliseksi. "Aion nyt esittää sulle kaikki Leevi and the Leavingsin hitit", se sanoi ja tuli huoneeseeni laulamaan ja tanssimaan. Ei osannut sanoja.

Juuri nyt haluaisin kesän, ystävän, auton ja Leevi and the Leavingsin levyn, ja ajaa Itä-Suomeen. Savonlinnaan, Joensuuhun, Parikkalaan.

Rakastakaa sitä niin kuin minä rakastan. The Cranberries rokkaa.

Jotta tämä postaus olisi vielä vähän sekavampi, haluan jakaa erään ihmetyksen ja suuttumuksen aiheen kanssanne. Katekismus.

"Jumala uhkaa rangaistuksella kaikkia, jotka rikkovat hänen käskyjään. Sen tähden meidän tulee pelätä hänen vihaansa, emmekä saa tehdä vastoin näitä käskyjä. Jokaiselle näitä käskyjä noudattavalle hän sen sijaan lupaa armoa ja kaikkea hyvää. Siksi meidän on rakastettava häntä ja turvauduttava häneen sekä mielellämme noudatettava hänen käskyjään."

Armo näitä käskyjä noudattavalle? Mitä armoa se sellainen on?

unet, joissa peurat puhuvat

Ylioppilaskirjoitukset. Yhteishaku. Tulevaisuus on pian, tai ehkä se meni jo. Parempi puoliskoni kysyi eilen, mitä haluan elämältä ja meiltä. En osannut vastata (ja olen pahoillani), mutta jäin miettimään. Oikeasti taidan tietää.

Haluan kissan.
Oranssin, lastenkirjasta karanneelta näyttävän kissan, jonka nimi on Pietari (juuri niin kuin se Jeesuksen opetuslapsi). Olen varma, että talossa, jossa on kissa, ei voi olla surullinen eikä ärtynyt - ihmisellä on kissalta niin paljon opittavaa. Hiljainen viisaus, eleganssi, tyyneys, itsevarmuus.

Haluan puutarhan.
Haluan työntää kädet multaan ja kasvattaa herneitä, porkkanoita, perunoita ja kukkia (oi niin loputtomasti kukkia) kesäisin. Nurmikon leikkaaminen on kivaa. Marjojen poimiminen ei, marjapensaita en halua. Ja kun talvella ei kasva mikään, haluan lintulaudan.

Haluan työhuoneen.
Tai vähän vaatimattomammin työnurkkauksen. Paikan, jossa on alani kirjallisuutta, tietokone, tulostin, loputtomasti muistilappuja ja magneettitaulu, johon kiinnittää juttuja. Sisäinen uraihmiseni hykertelee ajatuksesta.

Haluan kirjoittaa runokokoelman.
Wannabepöytälaatikkorunoilija täällä huutelee, hei vaan. Rakastan Edith Södergrania. Ja Anni Sinnemäkeä. Ja Pablo Nerudaa. Ja Tommy Tabermanniakin vähän. Puhe takkuaa, mutta kynä luistaa. Ssaan kirjoittaa asiat kauniiksi, ainakin melkein.

Haluan politiikkaan.
Haluan eduskuntaan. Piste. Tiedän kyllä, miten utopistinen ajatus se on, naurakaa vain. Tiedän, ettei minusta ole siihen, mutta ympäristöministeri on titteli, jota haaveissani vaalin.

Haluan kodin.
Talolla ei ole väliä. Kunhan se on koti. Paikka, joka näyttää asukeiltaan, ja paikka, johon on ystävien hyvä tulla ja olla. Rakkaimmille ystäville varattu omat lakanat, ja jääkaapissa aina ruokaa nälkäisille matkalaisille. Niin, että voin aina rehellisesti sanoa tervetuloa. Ehkä tuo aiemmin mainittu parempi puoliskokin katon alla majailisi. Ja kissa. Ja pari koiraa. Ehkä jopa pieni ihminen jota en uskalla ajatella.

Haluan harrastaa kulttuuria.
Käydä taidenäyttelyissä, teatterissa, runonlausuntailloissa, konserteissa. Lukea kaikki kotimaiset uutuuskirjat.

Haluan kasvaa ihmisenä.
Vaikka Peter Pan-syndroomani estää minua koskaan kasvamasta aikuiseksi, haluan olla jonain päivänä parempi. Lempeämpi, kärsivällisempi, viisaampi, kiitollisempi, nöyrempi. Koskaan en halua katkeroitua, kyllästyä elämään, inhota rakkaintani tai ystäviäni, olla kyyninen.

Paljon on unelmia ihmisellä, eivät ne tähän lopu. Pienemmistä haaveista puhukaamme joskus.

PS.
Ajokorttini täyttää tänään viikon.♥ Sen kunniaksi biisi, joka soi radiossa aina ajaessani, ja naurattaa. Mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää.

Toim.huom. Anni Sinnemäki, en sittenkään rakasta sinua, vaikka runosi ihania ovatkin.. Unohtuiko naimalakko?

LoL

Hassua, miten sitä tuntee siskonsa niin hyvin, ettei jaksa edes ärsyyntyä, kun tajuaa, ettei se taaskaan selvittänyt määränpään sijaintia ennen lähtöä.

Sekä maanantaina että keskiviikkona Jyväsjärven rannan penkillä istui sama vanhahko nainen, silmät kiinni, kasvot aurinkoon käännettynä. Näytti onnelliselta.

Aasialainen mies käveli vastaan kädessään kukkapuska ja heseateria. Toivon, että ne olivat jonkun naistenpäivälahja.

Seuraava yhtye on parasta musiikkia keväisiin aamupäivän tunteihin, kun voi vaan maata paikoillaan ja vältellä opiskelua:

Etenkin vihellysosa on ihana.

Etsikää Spotifysta lisää. Tällä hetkellä täällä soi albumi 1999.

Pyykkipäivä

Esiäitini Vienon käsin nimikoituun keittiöpyyhkeeseen jäi ikuiset arvet tomaattikastikkeesta.

Taloyhtiön pesukone on vanha rotjake, käyttöohjeet päivätty kahdeksankymmentäluvulle. Syksyllä käytin useita tunteja sen käyttötapojen ymmärtämiseen. Linkousta en ole jaksanut opetella, joten väännän enimmät märkyydet manuaalisesti lavuaariin.

Pesukoneeseen pitää laittaa neljä kahdenkymmenen sentin kolikkoa. Ne kilahtavat hauskasti yksi kerrallaan, hops päästä irti ja kolikko putoaa. Kaikki kolikoilla toimiva on mahtavaa.

Tänään tekee mieleni valmispastaa, joten jätänkin puurot huomiseen.

melkein kuin uusi

Kanssabloggaaja sen kauniisti kirjoitti.

Blogi unelmille, tavoitteille ja sille, miten elämästä voi tehdä parempaa.
Inspiraationa coolit ihmiset, joiden kaltaisia tahdomme olla, onnistuneita, onnellisia, rakastavia ja rakastettuja.
Itse ainakin tahdon katsoa valoon - jättää taakseni sen ahdistuneen, epävarman, synkkyyteen taipuvaisen tytön, joka olen ollut. Angstilapsi. Hymyn takaa sitä ei ehkä ole nähnyt kuin tietystä kulmasta katsoen, pimeän paikan sydämen nurkassa.

Mutta meillä on projekti.
Kirjoittaa cooleista asioista, joita haluamme tehdä ja joita ehkä jo teemmekin. Toteuttaa suunnitelmia, elää tässä ja nyt eikä sitten joskus. Kirjoittamisen avulla kehittyä jossakin, ehkä kirjoittamisessa, ehkä ihmisenä olemisessa.

Sinä, joka joskus ehkä eksyt tänne, jaa unelmasi meidän kanssamme. Kerro meille, mikä tekee elämästä elämisen arvoista.

Tähän keväiseen päivään Scandinavian Music Groupilla, ylioppilaskirjoituksiin lukemisella ja positiivisella asenteella.

vain paju itki
vain paju huusi
olin melkein kuin uusi

Utopialinssi

Se taittaa valon säröillen ja välillä ihan miten sattuu, mutta kun sen läpi katsoo maailmaa, kaikki on paljon kauniimpaa.

Elämän voi kirjoittaa täydelliseksi. Ehkä unelmille riittää, että ne lausuu ääneen.

Tervetuloa ihanaan harhaan.