yo-juhlien ja pääsykokeen jälkeen

Valkoinen lakki tuli minullekin. Itkin koululla vähän, onnesta ja haikeudesta ja voimauttavasta anteeksiannon tunteesta. Juhlissa unohdin syödä, löysin ovelta yllättävän vieraan ja sain ihania lahjoja. Miksei minulla ole omaa kotia, jonne viedä Aalto-maljakko ja fonduepata ja maailman kauneimmat norsulakanat?

Kävin pääsykokeessa, itkin (taas) junassa sekä meno- että tulomatkalla, tällä kertaa jännityksen laukeamista ja helpotusta ja voimattomuutta elämän edessä. Palattuani kotiin tajusin, että voin taas hengittää ja hymyillä.

Kesä tuli ihan huomaamatta jossain siinä kristinuskon globaalin historian ja uskonnonfilosofian välissä. Pari päivää sitten jouduin väistämään äkäistä varista, tänään kuulin kimalaiset pensasaidassa. Ihana, ihana luonto!

Olin myös sisäpiknikillä ystävien kanssa sekä rakkaan kanssa romanttisesti ravintolassa.

Nostalgisoin vanhoja hyviä aikoja (=päässäni itse luomaani aikakautta, jolla ei ole mitään historiallista todellisuuspohjaa). Valo lankeaa ihanasti ikkunasta sängylleni. Sovin parhaan ystävän kanssa tölkkipepsitreffit.

Tällä hetkellä kannatan vahvasti elämää.