Ihmiset lähtevät kesälomille, kesätöihin, kesä kesä kesä. Minulle on huhtikuu, on sysitalvi, ei ole kesä.
Kirjan ja ruusun päivänä toimin niin kuin toimii nainen jolle kukaan ei ole ostamassa kirjaa saati ruusua: menin ja ostin kolme kirjaa itse. Tai oikeammin: ostin kaksi kirjaa, jotta saisin kaupan päälle Tuomas Kyrön Miniän. Sitten kävelin luennolle, istuin luennolla, kävelin kotiin ja kotiovesta astuessa sivuja oli jäljellä enää muutama.
Olen alkanut tutustua Millennium-trilogiaan. Aamupäivisin toivon, että posti toisi Minimanin tarjouslehtisen.
Ystävä kävi kylässä elokuvan jälkeen ja keitimme teetä ja jaoimme sympatiaa ja juuri sellaista elämän kuuluu olla. Minä niin kovasti toivon että ensi vuonna hän olisi tässä kaupungissa.
Sitten olen lähinnä syönyt keksejä ja kuolannut Jamie Campbell-Boweria.
Niin, ja se Potter-maraton. Se oli mahtavaa. Mutta ensi kerralla - sillä sellainen tulee, sano mitä sanot, Minna - me varaamme enemmän aikaa, kokonaisen viikonlopun, jotta voimme nukkua. Näin vanhemmiten sitä ei enää jaksa valvoa niin kuin nuorena jaksoi. Eikä se kai ole ongelma, se on vain ominaisuus.
Seuraavan kappaleen valikoin sattumanvaraisesti, mutta mikäli kanssabloggaaja haluaa nähdä siinä inside-huumorin vivahteen, menköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas