Helsinki.
Ostin mangoteetä pienen kaupan punatukkaiselta naiselta.
Näin rastamiehiä ja noin miljoona Fjällräven-reppua ja katusoittajia. Käyttäydyin kuin idiootti, joka ei ole koskaan nähnyt edes liikennevaloja.
Mietin, miksi en pukeudu niin kuin oikeasti haluaisin ja miksi hiukseni ovat takaapäin niin rumat.
Ajoin lähijunalla ja ihastelin katukylttejä. Hämmästelin, kuinka kävelijöille ja pyöräilijöille on omat kaistansa kevyen liikenteen väylällä.
Sain lounaan yliopistolla opiskelijahintaan, kiitos ystävällisen kassaneidin.
Kävin eduskunnan täysistunnossa kuuntelemassa Ben Zyskowiczin järjettömän tylsän puheenvuoron. Vannoin mielessäni, että tänne palaan vielä, puhujankorokkeelle.
Kävin katsomassa Nälkäpelin ja ajattelin, että haluan olla kuin Katniss Everdeen.
Päätin, että sitten kun asun Helsingissä, ostan ruokani torilta. Ainakin perunat.
Rakastuin kortteleihin, joilla on eläinten nimiä. Hamsteri, Aasi, Kirahvi. Ja kivisiin kilpikonniin.
Niin, ja olin toki aika rakastunut tuohon yhteen, jonka luona majailin. Oi onnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas