Matkakertomuksia

Milanossa oli jokseenkin kevät. Keskiaikainen linna veti minua puoleensa kovin. Hotelliaamupalan leivänpaahdin oli kiehtova kapine, joten pureskelin vuorotellen nutellan ja sulatejuuston peittämiä leipiä.

Minulla on uusi paita. Siinä on Chloë Sevignyn kuva ja sen on valmistanut Marc by Marc Jacobs eikä minua oikeastaan haittaa ettei vaaleanpunainen sovi minulle (tai että veljeni mielestä paita on ruma). Kaksi vuotta etsintöjä neljässä maassa riittivät oikeuttamaan ostopäätöksen.

Milanosta Riikaan lensi suloinen mies, mutta harmikseni hän ei saapunut jatkolennolle Tampereelle. Ehkä hän olikin hallusinaatio. Hänellä oli nuttura ja hieman siivoton ruskea parta ja farkut ja hän istui risti-istunnassa lentokentän lattialla ja vaikka näin hänet itse, alan olla jo melko epäileväinen, tokko tuollaista henkilöä voi olemassa ollakaan.

Riika-Tampere-kone oli 48-paikkainen, ja perillä lentokentän ovet olivat jo lukitut.

Minäkin olen kirjoittanut NaPoWriMo-runoja, mutta ne ovat lyhyitä ja hupsuja ja melkoisen raakileita, eivät sellaisia kauniita ja harkittuja kuin Minnan runot. Päätin etten julkaise täällä yhtäkään, mutta taidanpa sittenkin.


3.4.

good morning
stuertilla
hurmaava hymy
jos olisin mies
iskisin silmää



4.4.

otamme satunnaisen raitiovaunun
päätepysäkille

minulla on
vakosamettitakki
nutellaviikset ja
kertakäyttökamera

postikorttiin kirjoitan
olisitpa täällä! (alasti)