perjantai 21. helmikuuta 2014

Kaikki nuoret tyypit tahtoo olla jotakin

Joka päivä pitäisi tehdä jokin pelottava asia, niin saattaisi ehkä eksyä ihmeellisyyteen.
Oli se sitten kahvilaan soittoa ja pöydän varaamista lukupiiriä varten,
dialogitenttiä (jonka kesken alkaa yhtäkkiä hymyilyttää)
sitseille ilmoittautumista tai
ainejärjestön tenttikahveja

(pelottavaa siksi, että
jokaisella askeleella kohti opiskelijoiden olohuonetta jouduin vakuuttamaan
itselleni että eivät ne välttämättä kaikki vihaa minua
ja kappas eivät ehkä kaikki vihanneetkaan)

Sateenkaaren vihreällä raidalla katsottiin avioliittolain lähetekeskustelua,
kuiskuteltiin toistemmme korviin, että ollaan vähän humalassa
Kaikki samalla puolella, kaikki rakkauskuplassa, jossa niin kovin kovin
paras olla
En ehkä koskaan pääse joukkoon samalla lailla, mutta
silti lattialla kasassa nauravat hipit liikuttavat
sydämessä jotain, jota luulin ettei enää edes ole.

On ollut väsynyt viikko, mutta kyllä se siitä. On myös ollut niin paljon hyvää, että välillä vaan alkaa naurattaa ilman näkyvää syytä.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Maisema, joka pihalta aukeaa, on päivästä toiseen muuttumaton

Minun elämässäni ei tapahdu koskaan mitään suurta. En muuta yhteen kenenkään kanssa, en aloita uudessa työpaikassa, en hanki koiraa. Elämä on jotenkin tässä ja nyt ja tämmöistä, kaupassa käyntiä ja kirkkososiologian kurssia ja pieniä iloja ja suruja. Hyviä viikonloppuja.

Perjantai:
Se kun rohkenee sanoa maailman vaikeimman sanan, kun ikävä käy liian suureksi.
Ystävän juhlat teemalla Isona minusta tulee. Vaikka surettaa, etten tiedä vastausta, uskaltauduin juhliin silti.
Pitsaa vakiopitseriasta.

Lauantai:
Hippejä, sateenkaarilippuja, banderolleja, palelevia varpaita, kiusaannuttavaa avautumista Z-junassa ja flaikkujen jättämistä epäkorrekteihin paikkoihin  - järjestötyötä parhaimmillaan ja rakkaimmillaan. Lahdessa et oo kylän ainoo homo

Sunnuntai:
Ruokaa: aamiaista sängyssä, ruoanlaittoa, myöhäiset synttärikakut Lasipalatsilla.
Scandinavian Music Groupin uusi levy.

Elämä näköjään aina välillä pilkistää ja antaa kuulua itsestään kaikkien esseiden ja kirjojen ja luentojen raoista.