ujonlainen keijukainen, asioistaan vaitonainen

Mulla olisi haastepostaus (ja HOPS-essee sekä englannin kotitehtävä) tekemättä, mutta en voi vastustaa kiusausta luonnehtia, kun Laura niin kauniisti pyysi! Luonnehtikaa tekin!

ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä:

!!!

Muka-muusan maanantai

Orkesteri leirikeskukseen ahtautuneena, kauniita kappaleita soitettavaksi. Käsittämättömän hyvää ruokaa. Sohvilla lojumista ja hölmöjä puheenaiheita eikä kukaan tuominnut vaan kaikki oli hyvää ja suloista. Yöllisiä rehellisyydenpuuskia ja silloinkin vain hyväksyntää ja maailmassa pitäisi olla enemmän sinun kaltaisiasi ihmisiä ja sinä olet niin ihanan intohimoinen tän aiheen suhteen.

Ihmisiä sauna täynnä, jäätyneet varpaat järvelle juoksemisen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla teimme vain lumienkeleitä ja nauroimme ohuen lumikerroksen peittämälle soratielle jääneitä takapuolen muotoisia painaumia, seuraavalla totesimme että veteen on mentävä ja sitten se ei ollutkaan niin pelottavan kylmää koska ilmassa oli pakkasasteita. Lopulta uimme kolmesti ja varpaisiin palasi tunto joka kerran jälkeen nopeammin.

Märillä hiuksilla nukkumaan ja aamulla näytin huonetoverin määritelmän mukaan taiteilijan huumeisiinmenevältä tyttöystävältä. Siinä olomuodossani tunsin että olisinkin mainio muusa ja lyömätön esittämään Marylouta.

Enkä ajatellut että olisipa jo huominen tai olisipa ensi viikko tai ensi kuu tai olisipa jo vanhuus että saisin rauhassa istua nojatuolissa nostamassa eläkettä eikä kukaan enää väittäisi että joskus vielä löydän jonkun. Ajattelin vain että onpa mukavaa olla elossa tällä hetkellä juuri täällä näiden ihmisten kanssa.

Tänään olen nukkunut pitkään, kuunnellut jazzia, syönyt juustonmakuisia riisikakkuja ja yleisesti ottaen vain ollut tekemättä mitään tähdellistä.

Ämpärilistajuttuja

Keltasivuisessa kirjassa on otsikko, jonka alle kesällä 2011 kirjoitin haaveita ja tavoitteita. Eihän se mikään kattava lista ole, parikymmentä kohtaa vain - pitäisi joskus kirjoittaa kaikenkattava bucket list -

mutta huomasin, että viime lukuvuoden aikana olin ansainnut rastin jo muutamaan kohtaan:

- join a roller derby team
- get accepted to a university
- learn Portuguese

On vähän hurjaa ja jännittävää ja ihanaa (vaikka pelottavaakin) arvailla, mitä voisin rastittaa, jos ensi syksynä löytäisin taas tuon listan. Jos vuosi sujuu niin kuin haaveilen ja tavoittelen, ainakin 'write a novel' ja 'live in Great Britain and/or Ireland' voisivat siirtyä toteutuneiden puolelle.

Osa tavoitteista tietenkin on sellaisia, ettei niitä ihan heti saavutetakaan. Niin kuin valtavan kirjahyllyn omistaminen ja puutarha ja se, ettei huolehtisi turhista.

Ja sitten ovat ne haaveet, joita vieläkin arkailen kirjoittaa paperille. Haaveet ihmisestä, jonka kanssa olisi parempi, helpompi olla ja hengittää kuin yksin. Yhteisestä talosta, jossa olisi makuuhuoneita niin että ainakin yhden käden sormet loppuisivat kesken niitä laskiessa (ei siksi että himoitsisin porvarillisia kartanoita, vaan siksi, että tilaa tarvittaisiin jotta me kaikki mahtuisimme nukkumaan yhtä aikaa).

Tänään en osaa kirjoittaa kauniisti, ehkä pitäisi mennä nukkumaan.

pidä satiinihuivista kiinni kun juokset

Matkalla porttositseille minä leikin ajatusleikkiä - jospa minulla olisikin tämä salaisuus jota vain leikisti kannoin. Odottaisin porttikongin luona, en katsoisi ohikulkijoita silmiin.

Nuoruutta ja vimmaa, sitsilauluja, juoruja, naurua! Niin kuin runoissa ainakin.

Ja nyt, kun ajatusleikit on jätetty taakse eiliseen hämärtyvään iltaan, on aika olla kuin hyvä teologian ylioppilas ainakin ja syventyä Kierkegaardin, Kantin ja Hegelin ihmeelliseen maailmaan.

onneni on olla

pieni osa kokonaisuutta

anna mulle pallo niin

mä puhallan sen täyteen

halusin olla vapaa

mutta en halunnut yksin olla

ilta oli viiniä

ja aamuyöllä apeena

ja se kusentuoksu

porttikäytävissä

oli nuoruus