maanantai 30. maaliskuuta 2015

Takatalvi

Harmaa takatalvi iskee Mannerheimintiellä
suojatietä ylittäessä salpautuu hetkeksi henki:
muistan valintoja joita olen tehnyt ja niiden
seuraukset joita en ole vielä ymmärtänyt täysin

Kevään valo paljastaa minusta kaiken, sen,
miten en ole jaksanut pitää yhteyttä kehenkään
tai miten pölyinen oli tyhjentyvä huone
kun huonekalut kannettiin muuttoautoon
miten kandi ei ole edennyt kappalettakaan
ei ole töitä tai suunnitelmaa

Olen kai vähän väsynyt, kaiken hyvän ja kimaltavan
(yksisarvisten, feministitoverien, vaalihulluuden)
alta paljastuu totuus:

en ole mitään, ja hän huomannee sen pian.

Kaiken olen elämässä saanut mutta itseluottamusta en,
(no en kai, kun ei ole syytäkään)

Yhteenvetona: kaikki on liian suurta ja ihmeellistä minulle.