Kirjoitan korttiin:
punatukkaisia tulee ja menee.
Joskus ne ovat liian vanhoja, joskus pitelemättömiä sieluja ja harvemmin edes punatukkaisia, minulle liian kauniita. Enkä minä niitä jää koskaan pitkäksi aikaa kaipaamaan.
Menen rantaan ja syön kaksi jäätelöä. Istun Tuomiokirkon portailla ja pohdin, mitä tehdä elämälläni.
Vaikka vielä ei tarvitse tietää. Vielä olen vasta parikymppinen ja voin tanssia baareissa maanantaisin tai valvoa puoli kolmeen rikosromaanin kanssa. Muuna aikana kuuntelen uudelleen ja uudelleen Kerkko Koskinen Kollektiivin Lokki-kappaletta, joka kertoo maailmasta kaiken.
joku neuvoi luottamaan vain joka kolmanteen