Kurkku kipeänä aamuun ankeaan soi päässä kun herään.
kuka käski mennä alasti nukkumaan
Nauran ääneen Demetri Martinille ja heitän kaikki suklaakääreet sängyn reunan yli, voi niitä myöhemminkin roskakoriin kalastella.
Mahdollisista joulukiloista syytän kreikkalaista salaatinkastiketta.
Ikävöin oikeuttamatonta ikävää, sellaista jota ei saa ilmaista ettei ole kauhean hölmö. Kuuntelen Jippua ja Richie Samboraa ja haluaisin lyödä itseäni
mutta olen ehkä oppinut puhumaan, edes vähän, ja siitä olen niin iloinen että voisin lähteä lentoon.
Tammikuun kahdeskymmeneskuudes lähden lentoon. Helsinki-Lontoo, uusi violetti matkalaukku ja sumuiset Walesin nummet. Seikkailu. Ei vielä asuntoa. Ei vielä kurssivalintoja. En vielä ajattele tätä, ajattelen liikaa tammikuuta ja kaikkea sitä mikä tammikuussa voisi tapahtua mutta luultavimmin ei tapahdu.
//edit. minulla on uudet maihinnousukengät
perjantai 28. joulukuuta 2012
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
tästä vuodesta
Tahdon matkia Lauraa, joka teki katsauksen vuoteen 2012.
Onhan tämä ollut ehkä elämäni kauhein ja paras vuosi, vuosi jolloin tapahtui enemmän kuin koskaan.
Sain kokea alkusuhteen huumaa, olla ihastunut ja saada viimeinkin olla ihastuksen kohde, tuntea kuinka vanhat haavat viimein parantuvatmelkein
Tein ylioppilaskokeita, joihin en juurikaan ollut lukenut.
Kävin läpi tuskallisen autokoulun ja lopulta, vaikken enää uskonut itsekään, sain ajokortin.
Matkustin Irlantiin parhaassa seurassa, humalluin vapaudesta ja Guinnessista.
Luin pääsykokeisiin, olin ahdistunut. Yritin ajatella tulevaa, merta ja raitiovaunuja ja omaa kotia.
Pääsin ylioppilaaksi. Sain olla prinsessa yhden kauniin päivän ajan. Pääsin sanomaan että ei muistella pahalla, sain vastaukseksi kaikkea hyvää.
Vietin kesää, sain kirjeen yliopistolta ja itkin onnesta.
Näin Kerkko Koskinen Kollektiivin livenä. ♥
Syksyn tullessa nostin rinkan selkään ja muutuin valtion silmissä helsinkiläiseksi.
Tempauduin teologien maailmaan, vihasin ja rakastin Helsinkiä ja ihmisiä. En juurikaan opiskellut, vaan istuin illat Taivaan keittiössä teekuppi kourassa, kävelin ympäriinsä, miekkailin, tutustuin ihmisiin. Välillä mietin lopettamista ja kotiin palaamista, mutta lumen tullessa olin sydänjuuriani myöten kiintynyt kaupunkiin ja yliopistoon.
Mullistava vuosi kerta kaikkiaan.
Sain kokea alkusuhteen huumaa, olla ihastunut ja saada viimeinkin olla ihastuksen kohde, tuntea kuinka vanhat haavat viimein parantuvat
Tein ylioppilaskokeita, joihin en juurikaan ollut lukenut.
Kävin läpi tuskallisen autokoulun ja lopulta, vaikken enää uskonut itsekään, sain ajokortin.
Matkustin Irlantiin parhaassa seurassa, humalluin vapaudesta ja Guinnessista.
Luin pääsykokeisiin, olin ahdistunut. Yritin ajatella tulevaa, merta ja raitiovaunuja ja omaa kotia.
Pääsin ylioppilaaksi. Sain olla prinsessa yhden kauniin päivän ajan. Pääsin sanomaan että ei muistella pahalla, sain vastaukseksi kaikkea hyvää.
Vietin kesää, sain kirjeen yliopistolta ja itkin onnesta.
Näin Kerkko Koskinen Kollektiivin livenä. ♥
Syksyn tullessa nostin rinkan selkään ja muutuin valtion silmissä helsinkiläiseksi.
Tempauduin teologien maailmaan, vihasin ja rakastin Helsinkiä ja ihmisiä. En juurikaan opiskellut, vaan istuin illat Taivaan keittiössä teekuppi kourassa, kävelin ympäriinsä, miekkailin, tutustuin ihmisiin. Välillä mietin lopettamista ja kotiin palaamista, mutta lumen tullessa olin sydänjuuriani myöten kiintynyt kaupunkiin ja yliopistoon.
Mullistava vuosi kerta kaikkiaan.
tiistai 18. joulukuuta 2012
nyt kaipaan laululiljaa
"Missä ***** nykyisin opiskelee? ********lla?
"Näin mä olen kuullut."
"Miten niin kuullut? Ettekö te ole enää väleissä? Tehän olitte aina yhdessä!"
Tein viime yönä listan asioista, jotka aion elämässäni muuttaa ensi kevään aikana. Ne olivat kai jonkinlaisia uudenvuodenlupaksia. Koska tiedän, että näin ei voi jatkua ja koska tahdon elää täysillä ensimmäisen yliopistokevääni (syksyn unohdin elää). Minulla on joululoma, hoidin pois alta autokoulun kakkosvaiheen, kävin kokemassa uskomattoman kivuliasta nostalgiaa vanhalla yläasteellani (lukiolle en uskalla edes mennä.), huomenna teen joululahjaostoksia. Aion kääntää unirytmini järkevämmäksi ja mennä pulkkamäkeen, katsoa Pasilaa ja lukea eksegetiikkaa ja Simone de Beauvoirea ja Anna Ahmatovaa ja ottaa kaiken ilon irti Spotify Unlimitedistä (kiitos Sofia! ♥). Ikävöin armoa ja seurakuntayhteyttä, lapsuuden maagisia jouluja ja Konviktia siellä kaukana Helsingissä. Pian on vuosipäivä ja rakastan. Olen sekava. Tahdon olla parempi. Tällä kertaa pystyn siihen.
ei koskaan sanoja tarvittu me vaikka leffoissa niin, eri kohdissa itkettiin
"Näin mä olen kuullut."
"Miten niin kuullut? Ettekö te ole enää väleissä? Tehän olitte aina yhdessä!"
Tein viime yönä listan asioista, jotka aion elämässäni muuttaa ensi kevään aikana. Ne olivat kai jonkinlaisia uudenvuodenlupaksia. Koska tiedän, että näin ei voi jatkua ja koska tahdon elää täysillä ensimmäisen yliopistokevääni (syksyn unohdin elää). Minulla on joululoma, hoidin pois alta autokoulun kakkosvaiheen, kävin kokemassa uskomattoman kivuliasta nostalgiaa vanhalla yläasteellani (lukiolle en uskalla edes mennä.), huomenna teen joululahjaostoksia. Aion kääntää unirytmini järkevämmäksi ja mennä pulkkamäkeen, katsoa Pasilaa ja lukea eksegetiikkaa ja Simone de Beauvoirea ja Anna Ahmatovaa ja ottaa kaiken ilon irti Spotify Unlimitedistä (kiitos Sofia! ♥). Ikävöin armoa ja seurakuntayhteyttä, lapsuuden maagisia jouluja ja Konviktia siellä kaukana Helsingissä. Pian on vuosipäivä ja rakastan. Olen sekava. Tahdon olla parempi. Tällä kertaa pystyn siihen.
ei koskaan sanoja tarvittu me vaikka leffoissa niin, eri kohdissa itkettiin
torstai 13. joulukuuta 2012
If Baggins loses we eats it whole!
- Mithrandir, why the Halfling?
- Why Bilbo Baggins? Perhaps it is because I am afraid and he gives me courage!
Haluaisin olla yhtä rohkea kuin Bilbo,
päättäväinen kuin Thorin,
kaunis, viisas ja eteerinen kuin Galadriel.
tiistai 11. joulukuuta 2012
it's always darkest before the dawn
Entä jos ei jaksa lukea kreikkaa, mennä lääkäriin, ostaa joululahjoja ja pakata?
Entä jos on niin säälittävä, että omana syntymäpäivänään vain istuu kaaoksen keskellä Facebookia selaillen ja toivoo voivansa ryömiä peiton alle?
Entä jos ei löydä mistään voimaa ryhdistäytyä?
Entä jos tuntuu, että ei ole koko elämänsä aikana saanut aikaiseksi mitään?
Entä jos ahdistaa niin paljon, että joutuu juoksemaan karkuun kesken joulujuhlan hartauden paniikkokohtauksen kaltaisessa hysteerisessä tilassa?
Nyt yritän kuunnella voimabiisejä ja pian mennä keittämään kahvia ja muistaa, että pimeimmätkin illat kääntyvät lopulta aamuun. Kaikki järjestyy, järjestyyhän?
tiistai 4. joulukuuta 2012
in her eyes an undying memory of home
Liian kaunista musiikkia,
ikävä mielessäni jo haalistuneita hetkiä,
Taru Sormusten Herrasta-villitys ja Hobitti-kuume.
Eilen teimme piparkakkutalon,
Konvikti on toinen perhe.
Legolas Viherlehti, tule takaisin
ikävä mielessäni jo haalistuneita hetkiä,
Taru Sormusten Herrasta-villitys ja Hobitti-kuume.
Eilen teimme piparkakkutalon,
Konvikti on toinen perhe.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Olen kenguru
Lumi pyörii tiellä niin kaunista rinkiä, mitähän tuo hento hiutalesumu on eskimoiden kielellä?
Keittiössä on monta appelsiinia ja teevesi kiehuu.
Elämäni on ollut vähän kummallista viime aikoina.
Pakkasen rohduttamia käsiä pehmentää pähkinäinen rasva. Viime vuonna ostamani joululevy on edelleen ihana.
Tykkään siitä ajatuksesta, että pääsen asumaan Walesiin. Ja tykkään siitä ajatuksesta että voin sitten tulla takaisin ja opiskella ensi vuonna taas vähän enemmän niitä asioita joita oikeasti tekee mieli.
Kuinka onnellinen voi olla siitä että 2013 on potentiaalisesti tähänastisen elämäni kiehtovin vuosi? Ja 2012 on sentään ollut minulle aika lempeä.
Taidan jatkaa pipon neulomista. Laitan kolminkertaisen lämmityksen, etteivät toverini korvat varmastikaan palele.
Keittiössä on monta appelsiinia ja teevesi kiehuu.
Elämäni on ollut vähän kummallista viime aikoina.
Pakkasen rohduttamia käsiä pehmentää pähkinäinen rasva. Viime vuonna ostamani joululevy on edelleen ihana.
Tykkään siitä ajatuksesta, että pääsen asumaan Walesiin. Ja tykkään siitä ajatuksesta että voin sitten tulla takaisin ja opiskella ensi vuonna taas vähän enemmän niitä asioita joita oikeasti tekee mieli.
Kuinka onnellinen voi olla siitä että 2013 on potentiaalisesti tähänastisen elämäni kiehtovin vuosi? Ja 2012 on sentään ollut minulle aika lempeä.
Taidan jatkaa pipon neulomista. Laitan kolminkertaisen lämmityksen, etteivät toverini korvat varmastikaan palele.
torstai 29. marraskuuta 2012
pieni onnellisuus
Tänään oli hassu pieni onnellisuushetki,
kun Sofia laittoi joululauluja soimaan,
ulkona satoi lunta ja sisällä oli boheemi kaaos,
join glögiä
ja selasimme vanhoja Konviktin vuosikirjoja.
Ostin antikvariaatista Simone de Beauvoir'n Toisen sukupuolen ja kun kannan sitä repussani,
tunnen olevani hieman enemmän se ihminen,
joka minusta piti tulla.
Luntaluntalunta.
kun Sofia laittoi joululauluja soimaan,
ulkona satoi lunta ja sisällä oli boheemi kaaos,
join glögiä
ja selasimme vanhoja Konviktin vuosikirjoja.
Ostin antikvariaatista Simone de Beauvoir'n Toisen sukupuolen ja kun kannan sitä repussani,
tunnen olevani hieman enemmän se ihminen,
joka minusta piti tulla.
Luntaluntalunta.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
kun nimeni on maria magdalena
Pieniä onnen asioita sekavassa järjestyksessä: Anna Ahmatova, ylioppilaskotien yhteinen pitsailta, ensimmäinen Helsinki-lumisateeni, yhdestoista kuukausipäivä, viskin outo kirkas maku, englannin kurssin päättyminen (jess!), erään vauvauutiset, paras huonekaveri ja yöllinen kapinametelöinti, glögibileet ja kaunis viinipullo. Järkyttävän teatteriesityksen jälkitunnelmat. Raamatun naiset.
Pian alkaa joulukuu, ja ensi viikolla saan erityisiä vieraita Keski-Suomesta.
Mainiota, mainiota.
vanno rakkaani ettet muuta haluaisikaan
kuin likaiset käteni
eihän minulla ole muuta annettavaa
tunnet häpeäni
tiistai 20. marraskuuta 2012
marraskuisena iltana
"Joskus ajattelen,
että palaisin,
täällä olen ontto
ja yksinäinen iltaisin"
Vuokko Hovatta antaa tunteille sanat. Ei mulla muuta.
että palaisin,
täällä olen ontto
ja yksinäinen iltaisin"
Vuokko Hovatta antaa tunteille sanat. Ei mulla muuta.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Olla onnellinen larppaaja
Ottaa evääksi pelkkiä klementiinejä.
Valita huone numero kaksi ja perustella valinta sillä, että siihen tarvitsisi kiinnittää numeron perään lappu, jossa lukisi vain 21B ja näin säästäisimme yhden merkin kirjoittamisen vaivan.
Löytää lakanat. Jättää makuupussi käyttämättä.
Elää film noirissa, flirttailla ja miettiä leviääkö huulipuna, olla hetken Minnie the Moocher.
Elää tulevaisuuden Ukrainassa, puhua englantia ja olla ymmärtämättä suomea koska suomi on ukrainaa. Haluta avaruuteen, puhua valosta, istua tuntikausia odottamassa vuoroaan haastatteluun.
Keinua rengaskeinussa silmät kiinni ja laulaa Carole Kingiä.
Nukahtaa aulan sohvalle ja antaa viimeisten valvovien siinä ympärillä soittaa lempikappaleitaan. Tuntea olevansa turvassa.
Valita huone numero kaksi ja perustella valinta sillä, että siihen tarvitsisi kiinnittää numeron perään lappu, jossa lukisi vain 21B ja näin säästäisimme yhden merkin kirjoittamisen vaivan.
Löytää lakanat. Jättää makuupussi käyttämättä.
Elää film noirissa, flirttailla ja miettiä leviääkö huulipuna, olla hetken Minnie the Moocher.
Elää tulevaisuuden Ukrainassa, puhua englantia ja olla ymmärtämättä suomea koska suomi on ukrainaa. Haluta avaruuteen, puhua valosta, istua tuntikausia odottamassa vuoroaan haastatteluun.
Keinua rengaskeinussa silmät kiinni ja laulaa Carole Kingiä.
Nukahtaa aulan sohvalle ja antaa viimeisten valvovien siinä ympärillä soittaa lempikappaleitaan. Tuntea olevansa turvassa.
maanantai 12. marraskuuta 2012
hyvä maanantai
Tänään jatkoin unia enkä mennyt englannin tunnille, heräsin kun paistoi aurinko verhojen välistä.
Lähdin teologiystävien mukaan. Vegaanista karjalanpaistia (kyllä, se on silti paistia) ja vahvaa kahvia.
Kreikkaa en ymmärtänyt, en osaa muodostaa lausetta Isäntä näkee orjan, mutta jotenkin uskon että tästä vielä noustaan.
Näin tähtiä Tuomiokirkon yllä, ja saatoin sanoa, että tänään on hyvä päivä.
Lähdin teologiystävien mukaan. Vegaanista karjalanpaistia (kyllä, se on silti paistia) ja vahvaa kahvia.
Kreikkaa en ymmärtänyt, en osaa muodostaa lausetta Isäntä näkee orjan, mutta jotenkin uskon että tästä vielä noustaan.
Näin tähtiä Tuomiokirkon yllä, ja saatoin sanoa, että tänään on hyvä päivä.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Fryday
Olen syönyt tänään pelkkää karkkia.
Tekisi mieli mennä eläinkauppaan katselemaan hamstereita ja chinchilloja.
Tein tuntemattomien kanssa powerpointin, jota varten luimme portugalin- ja tanskankielisiä nettisivuja. Se oli hauskinta, mitä olen yliopistossa vähään aikaan tehnyt.
Illalla tunkeudun pitsimekkoon ja tanssitan saksofonia tuntemattomien vuosijuhlissa.
Tekisi mieli mennä eläinkauppaan katselemaan hamstereita ja chinchilloja.
Tein tuntemattomien kanssa powerpointin, jota varten luimme portugalin- ja tanskankielisiä nettisivuja. Se oli hauskinta, mitä olen yliopistossa vähään aikaan tehnyt.
Illalla tunkeudun pitsimekkoon ja tanssitan saksofonia tuntemattomien vuosijuhlissa.
maanantai 5. marraskuuta 2012
ja tuuleen tunnustetaan kaikki paha pois
Maanantai.
Sataa vettä-maanantai.
Pääsen kreikan luennolta vasta kun on jo pimeää-maanantai.
Vellon nostalgiassa ja itsesäälissä-maanantai.
Vihaan yliopistoa-maanantai.
Väärä kaupunki-maanantai (tahtoisin olla toisaalla, siellä niiden luona)
Toisaalta,
opintotukimaanantai,
ostan siis suklaata ja nielen kyyneleet,
päätän että vielä on edessä niin paljon hyvää, meille kaikille.
Voimaa Riikka Pulkkisen Vieras-romaanin katkelmasta:
"Mutta varsinainen kysymys kuuluu: kummat ovat onnellisempia, ne jotka eivät osaa kaivata koska eivät tiedä muusta, vai ne, jotka kaipaavat koska kantavat mukanaan niin monta maailmaa?"
tiistai 30. lokakuuta 2012
ujonlainen keijukainen, asioistaan vaitonainen
Mulla olisi haastepostaus (ja HOPS-essee sekä englannin kotitehtävä) tekemättä, mutta en voi vastustaa kiusausta luonnehtia, kun Laura niin kauniisti pyysi! Luonnehtikaa tekin!
ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä:
!!!
maanantai 29. lokakuuta 2012
Muka-muusan maanantai
Orkesteri leirikeskukseen ahtautuneena, kauniita kappaleita soitettavaksi. Käsittämättömän hyvää ruokaa. Sohvilla lojumista ja hölmöjä puheenaiheita eikä kukaan tuominnut vaan kaikki oli hyvää ja suloista. Yöllisiä rehellisyydenpuuskia ja silloinkin vain hyväksyntää ja maailmassa pitäisi olla enemmän sinun kaltaisiasi ihmisiä ja sinä olet niin ihanan intohimoinen tän aiheen suhteen.
Ihmisiä sauna täynnä, jäätyneet varpaat järvelle juoksemisen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla teimme vain lumienkeleitä ja nauroimme ohuen lumikerroksen peittämälle soratielle jääneitä takapuolen muotoisia painaumia, seuraavalla totesimme että veteen on mentävä ja sitten se ei ollutkaan niin pelottavan kylmää koska ilmassa oli pakkasasteita. Lopulta uimme kolmesti ja varpaisiin palasi tunto joka kerran jälkeen nopeammin.
Märillä hiuksilla nukkumaan ja aamulla näytin huonetoverin määritelmän mukaan taiteilijan huumeisiinmenevältä tyttöystävältä. Siinä olomuodossani tunsin että olisinkin mainio muusa ja lyömätön esittämään Marylouta.
Enkä ajatellut että olisipa jo huominen tai olisipa ensi viikko tai ensi kuu tai olisipa jo vanhuus että saisin rauhassa istua nojatuolissa nostamassa eläkettä eikä kukaan enää väittäisi että joskus vielä löydän jonkun. Ajattelin vain että onpa mukavaa olla elossa tällä hetkellä juuri täällä näiden ihmisten kanssa.
Tänään olen nukkunut pitkään, kuunnellut jazzia, syönyt juustonmakuisia riisikakkuja ja yleisesti ottaen vain ollut tekemättä mitään tähdellistä.
Ihmisiä sauna täynnä, jäätyneet varpaat järvelle juoksemisen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla teimme vain lumienkeleitä ja nauroimme ohuen lumikerroksen peittämälle soratielle jääneitä takapuolen muotoisia painaumia, seuraavalla totesimme että veteen on mentävä ja sitten se ei ollutkaan niin pelottavan kylmää koska ilmassa oli pakkasasteita. Lopulta uimme kolmesti ja varpaisiin palasi tunto joka kerran jälkeen nopeammin.
Märillä hiuksilla nukkumaan ja aamulla näytin huonetoverin määritelmän mukaan taiteilijan huumeisiinmenevältä tyttöystävältä. Siinä olomuodossani tunsin että olisinkin mainio muusa ja lyömätön esittämään Marylouta.
Enkä ajatellut että olisipa jo huominen tai olisipa ensi viikko tai ensi kuu tai olisipa jo vanhuus että saisin rauhassa istua nojatuolissa nostamassa eläkettä eikä kukaan enää väittäisi että joskus vielä löydän jonkun. Ajattelin vain että onpa mukavaa olla elossa tällä hetkellä juuri täällä näiden ihmisten kanssa.
Tänään olen nukkunut pitkään, kuunnellut jazzia, syönyt juustonmakuisia riisikakkuja ja yleisesti ottaen vain ollut tekemättä mitään tähdellistä.
maanantai 15. lokakuuta 2012
Ämpärilistajuttuja
Keltasivuisessa kirjassa on otsikko, jonka alle kesällä 2011 kirjoitin haaveita ja tavoitteita. Eihän se mikään kattava lista ole, parikymmentä kohtaa vain - pitäisi joskus kirjoittaa kaikenkattava bucket list -
mutta huomasin, että viime lukuvuoden aikana olin ansainnut rastin jo muutamaan kohtaan:
- join a roller derby team
- get accepted to a university
- learn Portuguese
On vähän hurjaa ja jännittävää ja ihanaa (vaikka pelottavaakin) arvailla, mitä voisin rastittaa, jos ensi syksynä löytäisin taas tuon listan. Jos vuosi sujuu niin kuin haaveilen ja tavoittelen, ainakin 'write a novel' ja 'live in Great Britain and/or Ireland' voisivat siirtyä toteutuneiden puolelle.
Osa tavoitteista tietenkin on sellaisia, ettei niitä ihan heti saavutetakaan. Niin kuin valtavan kirjahyllyn omistaminen ja puutarha ja se, ettei huolehtisi turhista.
Ja sitten ovat ne haaveet, joita vieläkin arkailen kirjoittaa paperille. Haaveet ihmisestä, jonka kanssa olisi parempi, helpompi olla ja hengittää kuin yksin. Yhteisestä talosta, jossa olisi makuuhuoneita niin että ainakin yhden käden sormet loppuisivat kesken niitä laskiessa (ei siksi että himoitsisin porvarillisia kartanoita, vaan siksi, että tilaa tarvittaisiin jotta me kaikki mahtuisimme nukkumaan yhtä aikaa).
Tänään en osaa kirjoittaa kauniisti, ehkä pitäisi mennä nukkumaan.
mutta huomasin, että viime lukuvuoden aikana olin ansainnut rastin jo muutamaan kohtaan:
- join a roller derby team
- get accepted to a university
- learn Portuguese
On vähän hurjaa ja jännittävää ja ihanaa (vaikka pelottavaakin) arvailla, mitä voisin rastittaa, jos ensi syksynä löytäisin taas tuon listan. Jos vuosi sujuu niin kuin haaveilen ja tavoittelen, ainakin 'write a novel' ja 'live in Great Britain and/or Ireland' voisivat siirtyä toteutuneiden puolelle.
Osa tavoitteista tietenkin on sellaisia, ettei niitä ihan heti saavutetakaan. Niin kuin valtavan kirjahyllyn omistaminen ja puutarha ja se, ettei huolehtisi turhista.
Ja sitten ovat ne haaveet, joita vieläkin arkailen kirjoittaa paperille. Haaveet ihmisestä, jonka kanssa olisi parempi, helpompi olla ja hengittää kuin yksin. Yhteisestä talosta, jossa olisi makuuhuoneita niin että ainakin yhden käden sormet loppuisivat kesken niitä laskiessa (ei siksi että himoitsisin porvarillisia kartanoita, vaan siksi, että tilaa tarvittaisiin jotta me kaikki mahtuisimme nukkumaan yhtä aikaa).
Tänään en osaa kirjoittaa kauniisti, ehkä pitäisi mennä nukkumaan.
torstai 11. lokakuuta 2012
pidä satiinihuivista kiinni kun juokset
Matkalla porttositseille minä leikin ajatusleikkiä - jospa minulla olisikin tämä salaisuus jota vain leikisti kannoin. Odottaisin porttikongin luona, en katsoisi ohikulkijoita silmiin.
Nuoruutta ja vimmaa, sitsilauluja, juoruja, naurua! Niin kuin runoissa ainakin.
Ja nyt, kun ajatusleikit on jätetty taakse eiliseen hämärtyvään iltaan, on aika olla kuin hyvä teologian ylioppilas ainakin ja syventyä Kierkegaardin, Kantin ja Hegelin ihmeelliseen maailmaan.
Nuoruutta ja vimmaa, sitsilauluja, juoruja, naurua! Niin kuin runoissa ainakin.
Ja nyt, kun ajatusleikit on jätetty taakse eiliseen hämärtyvään iltaan, on aika olla kuin hyvä teologian ylioppilas ainakin ja syventyä Kierkegaardin, Kantin ja Hegelin ihmeelliseen maailmaan.
onneni on olla
pieni osa kokonaisuutta
anna mulle pallo niin
mä puhallan sen täyteen
halusin olla vapaa
mutta en halunnut yksin olla
ilta oli viiniä
ja aamuyöllä apeena
ja se kusentuoksu
porttikäytävissä
oli nuoruus
lauantai 29. syyskuuta 2012
et l'amour où tout est facile
Luen uskontotieteen tenttikirjaa, syön banaanilastuja ja kuuntelen Carla Brunia.
Sen lisäksi tahtoisin juuri nyt katsoa 101 dalmatialaista-leffan, ryhtyä vegaaniksi ja lähteä Pariisiin.
Turha postaus, mutta minulle jotenkin omituisen merkittävä hetki.
//myöhäisillan lisäys. Konviktiasumisen parhaita puolia on virkistysvastaava, joka ilmestyi yllättäen huoneeseeni mukanaan suklaata ja joka tahtoi pelata huojuvaa tornia ja näyttää miten nimeni kirjoitetaan arabiaksi. oikeesti. tää on mahtavaa. niin ja huomenna menen rakkaimman luo ja leivomme porkkanakakkua. eilisen itkut on jo melkein unohdettu.
Sen lisäksi tahtoisin juuri nyt katsoa 101 dalmatialaista-leffan, ryhtyä vegaaniksi ja lähteä Pariisiin.
Turha postaus, mutta minulle jotenkin omituisen merkittävä hetki.
//myöhäisillan lisäys. Konviktiasumisen parhaita puolia on virkistysvastaava, joka ilmestyi yllättäen huoneeseeni mukanaan suklaata ja joka tahtoi pelata huojuvaa tornia ja näyttää miten nimeni kirjoitetaan arabiaksi. oikeesti. tää on mahtavaa. niin ja huomenna menen rakkaimman luo ja leivomme porkkanakakkua. eilisen itkut on jo melkein unohdettu.
perjantai 28. syyskuuta 2012
Pää ja kaupunki
Olen juonut montaa teetä
yksi maistui kumihanskoille
toinen raa'alle kalalle
pari kuppia join lehtineen, söhelö kun olen.
Minulla oli sateenvarjo mutta jätin sen Minnan lattialle
osasin kävellä väliä Kruununhaka-Kallio eksymättä kertaakaan
(olin piirtänyt kartan, se rypistyi kaatosateessa).
Oli vehnäpaahtoleipää ja tuorejuustoa, aurinkokuivattu tomaatti,
poskea raapii mahdollinen viisaudenhammas
eikä Minna halunnut haistaa tyynyliinaani
kun siinä oli omituinen lihapiirakan tuoksu, suoraan pyykistä tulleessa.
Oli tuttu soittolista ja tuntematon suihku, oli kylmiö johon voi kävellä sisään
ja tiskiainetta suihkupullossa.
Nojatuoli.
Kahvilabaarin vessan seinät täynnä viittauksia Sherlockiin ja minä niin onnellisena niiden ymmärtämisestä. Minä kahvilabaarin seinustalle unohtuneena kirjoittamassa muistikirjaan elämänohjeita itselleni, etten vain unohtaisi.
Minä sanomassa ääneen asioita, joita haluan elämältä. Vähän peloissani - ei, ei vähän, vaan hyvin paljon.
Hetkittäin hento aavistus siitä että jossain olisi minullekin luvattu maa.
yksi maistui kumihanskoille
toinen raa'alle kalalle
pari kuppia join lehtineen, söhelö kun olen.
Minulla oli sateenvarjo mutta jätin sen Minnan lattialle
osasin kävellä väliä Kruununhaka-Kallio eksymättä kertaakaan
(olin piirtänyt kartan, se rypistyi kaatosateessa).
Oli vehnäpaahtoleipää ja tuorejuustoa, aurinkokuivattu tomaatti,
poskea raapii mahdollinen viisaudenhammas
eikä Minna halunnut haistaa tyynyliinaani
kun siinä oli omituinen lihapiirakan tuoksu, suoraan pyykistä tulleessa.
Oli tuttu soittolista ja tuntematon suihku, oli kylmiö johon voi kävellä sisään
ja tiskiainetta suihkupullossa.
Nojatuoli.
Kahvilabaarin vessan seinät täynnä viittauksia Sherlockiin ja minä niin onnellisena niiden ymmärtämisestä. Minä kahvilabaarin seinustalle unohtuneena kirjoittamassa muistikirjaan elämänohjeita itselleni, etten vain unohtaisi.
Minä sanomassa ääneen asioita, joita haluan elämältä. Vähän peloissani - ei, ei vähän, vaan hyvin paljon.
Hetkittäin hento aavistus siitä että jossain olisi minullekin luvattu maa.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
laahustavia päiviä (ja dadaa)
Filosofian tunnilla menivät aivot solmuun, kun Sokrates oli kutsuttu eväsretkelle, eikä se sitten ollutkaan enää päättelyä vaan dadaa.
Haahuilua, aikaansaamattomuutta, epävarmuutta, häpeää, banaanikärpäsiä, sotkuisuutta, alemmuudentunteita, järjettömiä pelkoja yhden ainoan biisin takia, kyyneleitä pitseriassa koti-ikävää, mustasukkaisuutta.
Niin, tänään minä en ole cool enkä ihana ja voin myöntää sen. Tämän blogin tarkoitus on olla kasvutarina identiteetin löytymisestä ja oman elämän luomisesta. Siihen kuuluvat kai huonotkin päivät.
Mutta ei saa tietenkään unohtaa fuksiaisia, Olkkarissa notkumista niin kauan että myöhästyy filosofiasta, teologi-identiteettiä, kotoa tullutta piristävää pakettia, Taivaan keittiössä hengaamista ja Jukolassa saunomista, päivälliskutsuja, juhlakutsua, kaikkea ihanaa josta minun pitäisi olla kiitollinen.
Haahuilua, aikaansaamattomuutta, epävarmuutta, häpeää, banaanikärpäsiä, sotkuisuutta, alemmuudentunteita, järjettömiä pelkoja yhden ainoan biisin takia, kyyneleitä pitseriassa koti-ikävää, mustasukkaisuutta.
Niin, tänään minä en ole cool enkä ihana ja voin myöntää sen. Tämän blogin tarkoitus on olla kasvutarina identiteetin löytymisestä ja oman elämän luomisesta. Siihen kuuluvat kai huonotkin päivät.
Mutta ei saa tietenkään unohtaa fuksiaisia, Olkkarissa notkumista niin kauan että myöhästyy filosofiasta, teologi-identiteettiä, kotoa tullutta piristävää pakettia, Taivaan keittiössä hengaamista ja Jukolassa saunomista, päivälliskutsuja, juhlakutsua, kaikkea ihanaa josta minun pitäisi olla kiitollinen.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Wilhelm Tell sadonkorjuujuhlassa
Tämä kuva esittää tämän blogin kirjoittajia. Minä vasemmalla.
Päätin antaa itselleni tiistaina sairaslomaa roller derbystä, kun olkapää on vihoitellut nyt parien treenien ajan. Sen sijaan aion syödä karkkia.
Eilen töissä tanssin 82-vuotiaan miehen kanssa keskinkertaisen cover-bändin tahtiin. Hän oli juuri yltänyt kolmossijalle kurpitsankasvatuskilpailussa.
Rakastan teehetkiä keittiön lattialla, iltayöstä ystävän kanssa, elokuvan jälkeen. Rakastan sitä kuinka silloin saa olla niin... ihminen.
maanantai 17. syyskuuta 2012
kiitollisuutta
Tänään haluan olla lempeä ja nöyrä,
olla kiitollinen pienistä ja suurista asioista.
Siskon ja parhaan ystävän syntymäpäivistä, muffinsseista, kummitädeistä.
Ystävästä, jonka hetkeksi hukkasin, mutta joka etsiytyi takaisin luokseni.
Kotiintulon tunteesta, kun viikonlopun jälkeen palaa teologien keskelle.
Tänään toivon,
ettei aina olisi pakko olla tyytymätön.
Jos sen sijaan olisi kerrankin tyytyväinen.
Katsoisi asioita armollisesti.
Vihasin viikonloppuna tympeää keskustelua,
mutta onneksi itse tiedän,
että minä en halua lopettaa. Että minulle riittää tämä. Että olen onnekas.
Väsyttää, mutta maailma on kaunis. Odotan innolla tätä viikkoa - kohta alkavaa asukaskokousta, HYY:n vihreiden uusien iltaa, miekkailun alkeiskurssin ensimmäisiä tunteja, ystävän tupareita.
Ps. Yona on hyvä!
olla kiitollinen pienistä ja suurista asioista.
Siskon ja parhaan ystävän syntymäpäivistä, muffinsseista, kummitädeistä.
Ystävästä, jonka hetkeksi hukkasin, mutta joka etsiytyi takaisin luokseni.
Kotiintulon tunteesta, kun viikonlopun jälkeen palaa teologien keskelle.
Tänään toivon,
ettei aina olisi pakko olla tyytymätön.
Jos sen sijaan olisi kerrankin tyytyväinen.
Katsoisi asioita armollisesti.
Vihasin viikonloppuna tympeää keskustelua,
mutta onneksi itse tiedän,
että minä en halua lopettaa. Että minulle riittää tämä. Että olen onnekas.
Väsyttää, mutta maailma on kaunis. Odotan innolla tätä viikkoa - kohta alkavaa asukaskokousta, HYY:n vihreiden uusien iltaa, miekkailun alkeiskurssin ensimmäisiä tunteja, ystävän tupareita.
Ps. Yona on hyvä!
perjantai 14. syyskuuta 2012
Y-elämää
Syksy on (taas) tuonut mukanaan y:llä alkavia asioita.
Yliopisto.
Yksinäisyys.
Yövaatteet.
Viime yönä palautin kurssitehtävän, jonka deadlineen on yli kuukausi. Tuntui käsittämättömän hyvältä. Tehtävä oli todella yksinkertainen - liikeidean kuvailua - joten Luojan kiitos tajusin olla kasvattamatta siitä stressaavaa estettä. Eihän siihen mennyt kuin pari tuntia. Aion yrittää jatkaa samaa linjaa muidenkin kurssien parissa.
Ajoissa en osaa lähteä aamuluennoille, mutta yritän kuunnella silloin kun olen paikalla.
Sitä paitsi minulla on pannukakkua.
jonka saan syödä kokonaan yksin
onko se hyvä vai huono asia
Yliopisto.
Yksinäisyys.
Yövaatteet.
Viime yönä palautin kurssitehtävän, jonka deadlineen on yli kuukausi. Tuntui käsittämättömän hyvältä. Tehtävä oli todella yksinkertainen - liikeidean kuvailua - joten Luojan kiitos tajusin olla kasvattamatta siitä stressaavaa estettä. Eihän siihen mennyt kuin pari tuntia. Aion yrittää jatkaa samaa linjaa muidenkin kurssien parissa.
Ajoissa en osaa lähteä aamuluennoille, mutta yritän kuunnella silloin kun olen paikalla.
Sitä paitsi minulla on pannukakkua.
jonka saan syödä kokonaan yksin
onko se hyvä vai huono asia
maanantai 10. syyskuuta 2012
!!
Koulu alkoi tänään! Olen innoissani!
Minulla on kursseja, joista olen aidosti kiinnostunut (etnologiaa!); ja minulla on kursseja, joiden suoritustavat kiehtovat minua suunnattomasti. Vähemmän kirjatenttejä, enemmän esseitä ja Robert Putnamista bloggaamista. Yes sir!
Viime keväänä erästä kukkamekkoani kuvailtiin sanoilla delightfully eighties. Tänään taas kerran huomasin kävelleeni ovesta ulos suunnilleen sen näköisenä että tässä kämpässä vallitsee edelleen joku 1980-luvun aikavyöhyke. On kuulkaas ruskeaa vakosamettijakkua yhdistettynä viininpunaiseen (!) minihameeseen ja villasukkiin ja polkkatukkaan. Olen tyytyväinen!
Tiedä mikä aikuisuus on taas iskenyt kun kaupan hihnalla on maustamatonta jogurttia ja ruisleipää. Jokuhan saattaa pian luulla että elän terveellisesti!
Ensi sunnuntaille on liput Nickelbackin konserttiin! Tai siis on ollut jo puoli vuotta, mutta vasta nyt se on tällä viikolla. Ja juuri tänään yksi suosikkiluennoitsijoistani sanoi olevansa menossa samalle keikalle, mikä sattuma - ei kyllä ihmekään, kun tyyppi on muutenkin niin cool, valloittavan aurinkoinen ja ihana ja näyttää sitä paitsi Tina Feyltä.
Minulla on kursseja, joista olen aidosti kiinnostunut (etnologiaa!); ja minulla on kursseja, joiden suoritustavat kiehtovat minua suunnattomasti. Vähemmän kirjatenttejä, enemmän esseitä ja Robert Putnamista bloggaamista. Yes sir!
Viime keväänä erästä kukkamekkoani kuvailtiin sanoilla delightfully eighties. Tänään taas kerran huomasin kävelleeni ovesta ulos suunnilleen sen näköisenä että tässä kämpässä vallitsee edelleen joku 1980-luvun aikavyöhyke. On kuulkaas ruskeaa vakosamettijakkua yhdistettynä viininpunaiseen (!) minihameeseen ja villasukkiin ja polkkatukkaan. Olen tyytyväinen!
Tiedä mikä aikuisuus on taas iskenyt kun kaupan hihnalla on maustamatonta jogurttia ja ruisleipää. Jokuhan saattaa pian luulla että elän terveellisesti!
Ensi sunnuntaille on liput Nickelbackin konserttiin! Tai siis on ollut jo puoli vuotta, mutta vasta nyt se on tällä viikolla. Ja juuri tänään yksi suosikkiluennoitsijoistani sanoi olevansa menossa samalle keikalle, mikä sattuma - ei kyllä ihmekään, kun tyyppi on muutenkin niin cool, valloittavan aurinkoinen ja ihana ja näyttää sitä paitsi Tina Feyltä.
lauantai 8. syyskuuta 2012
jos hyvin käy, sä jäät mun luo
Tunnen olevani kotona
ja vaikka yhtenä päivänä itken
Alepan pakastehyllyllä
yksinäisyyttä ja tyhjyyttä
toisena päivänä hypähtelen
ilosta ja hymyilen
minulla on uusia ystäviä?
Olen inspiroitunut tutkimaan
jumalasuhdettani ja
kaasuhellan ihmeellistä toimintaa
olen syönyt paljon puuroa ja keksejä
todennut ettei
blogikirjoituksissani ole ikinä mitään pointtia
pitäisi kirjoittaa vain päiväkirjaa
Katajanokka on ihana
ja pieni opiskelijaruokala
Kruununhaan talot
syyskuun viileä sää
Helsinkin korkeiden talojen katot
joilla tekee mieli kiipeillä
Olen kertakaikkisen tyytyväinen.
mul on vaikea villi mieli, joka pannan tarvitsee
mä painin sen kanssa kunnes se itkee ja häpee
siis kaksi syytöntä syntymässä; minä ja mun pää
tuomittu samaan selliin, kunnes henki riistetään
lauantai 1. syyskuuta 2012
ensimmäinen yliopistoviikko
Kotiin on hyvä tulla, kun sisko on leiponut juustokakkua ja koko perhe on koonnut minulle massiivisen hätäapupakkauksen, jonka avulla selviän omilleni muuttamisesta. Pakkaus sisältää mm. herätyskellon, juuresharjan, nenäliinoja, suklaata ja banaanilastuja - greatness. Pihlajanmarjat ovat täällä tulipunaisia ja ilma on syksyisen raikas ja harmaa. Paras ystävä kuuntelee kärsivällisesti, kun selitän ja selitän ja selitän uusista tuttavuuksista ja paikoista.
Huomenna lähden taas toiseen kotiin. Saan käteen oman kodin avaimet. Olen jo tutustunut uusiin kämppiksiini ja olen innoissani siitä, miten voin kävellä aamulla luennoille heidän kanssaan ja istua teekuppi kourassa yömyöhään jutellen. Toivottavasti. Ja aamupalatreffitkin läheiseen kahvilaan jo alustavasti sovin.
Orientoiva viikko oli ihana ja kamala ja outo ja mahtava. Meinasin monta kertaa hypätä seuraavaan junaan jolla pääsee takaisin kotiin, mutta useammin hymyilin ja halusin syleillä koko kaupunkia. Rakastuin Olkkariin ja siihen mahtavaan tunteeseen, kun selvitytyy ihan itse rautatieasemalta A7:lle. Rakastan sitä, miten ihan vieraat kasvot alkoivat muuttua viikon aikana tutummaksi ja miten teologiseurassa voi jaaritella omista rippikoulukokemuksistaan ja kaikki tajuavat! Ja sitä miten kerrankin joku tajusi Juudas-vitsin hienouden ja miten hienon vaihtoehtorapesityksen teimme TYT-suunnistuksessa.
Nyt minulla on pakkaamiskriisi ja kurssilleilmoittautumiskriisi mutta ei oikeastaan edes haittaa.
Huomenna lähden taas toiseen kotiin. Saan käteen oman kodin avaimet. Olen jo tutustunut uusiin kämppiksiini ja olen innoissani siitä, miten voin kävellä aamulla luennoille heidän kanssaan ja istua teekuppi kourassa yömyöhään jutellen. Toivottavasti. Ja aamupalatreffitkin läheiseen kahvilaan jo alustavasti sovin.
Orientoiva viikko oli ihana ja kamala ja outo ja mahtava. Meinasin monta kertaa hypätä seuraavaan junaan jolla pääsee takaisin kotiin, mutta useammin hymyilin ja halusin syleillä koko kaupunkia. Rakastuin Olkkariin ja siihen mahtavaan tunteeseen, kun selvitytyy ihan itse rautatieasemalta A7:lle. Rakastan sitä, miten ihan vieraat kasvot alkoivat muuttua viikon aikana tutummaksi ja miten teologiseurassa voi jaaritella omista rippikoulukokemuksistaan ja kaikki tajuavat! Ja sitä miten kerrankin joku tajusi Juudas-vitsin hienouden ja miten hienon vaihtoehtorapesityksen teimme TYT-suunnistuksessa.
Nyt minulla on pakkaamiskriisi ja kurssilleilmoittautumiskriisi mutta ei oikeastaan edes haittaa.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
i'll be home in a little while
En ole koskaan perustanut uudenvuodenlupauksista. Kun vuosiluku vaihtuu, kouluvuosi on edelleen kesken ja elämä jatkuu sellaisena kuin ennenkin. Uusi elämä alkaa aina kun palataan kesälomalta takaisin normaaliin maailmaan, jossa ei voi herätä kahdeltatoista ja istua koko päivää kuuntelemassa koneelta musiikkia. Ihmiset ovat matkailleet, ruskettuneet, tehneet kesätöitä ja ovat hyväntuulisia. Rakastan sitä. Syksyä ja punaisia pihlajanmarjoja ja ensimmäisiä putoavia lehtiä ja viileitä, aurinkoisia aamuja.
Ihan pian on syksy ja minä lähden Helsinkiin. Pääsen asumaan siihen kauniiseen huoneistoon, johon tahdoinkin. Jos tuleva huonekaverini päätyy joskus lukemaan tätä, niin hei, odotan kovasti tutustumistamme! Vaikka ajatus viikkosiivousvuoroista ja hiljaisuusajasta vähän hirvittävät, opin ehkä kestämään ne edullisen vuokran, lyhyen koulumatkan ja teologiseuran vuoksi.
Joka tapauksessa, olen valmistellut muuttoa siivoilemalla huonettani ja heittämällä pois turhaa roinaa. Olen törmännyt muistoihin joita en muistanut olevankaan (löysin kirjeen entiseltä tyttöystävältä vuosien takaa, hih, olimme niin nuoria). Korut ja kosmetiikkatuotteet läpikäytyäni ja siivottuani siirryin vaatekaapille ja aloin karsia pois kaikkein kamalimpia riepuja. Päätin ottaa periaatteeksi, että kaapista lähtee kaikki, mitä helsinkiminäni ei voisi pitää.
Ja siihen pysähdyin. Helsinkiminään. Päätin tehdä uudenelämänlupauksia.
kiroilen ja juoruan vähemmän
syön terveellisemmin
soitan mummolle useammin
aloitan lenkkeilyn (ihan oikeasti tällä kertaa)
opiskelen kuin viimeistä päivää
hankin kasapäin uusia ystäviä, mutta en unohda niitä vanhoja rakkaimpia
luen enemmän kaunokirjallisuutta (A Song of Ice and Fire tuossa pöydällä odottaa, voi rakkaus)
etsin uudelleen uskonnollisen puolen itsestäni
opettelen olemaan parempi tyttöystävä
aloitan jälleen kirjoittamisen
Helsinkiminä voi olla kuka tahansa. Minulle annetaan puhdas pöytä ja uusi mahdollisuus, tilaisuus viimein raahata luurangot pois kaapista ja desinfioida kaappi sen jälkeen.
Menneisyyden itkut minä jätän tähän huoneeseen ja tämän kylän kaduille.
Ihan pian on syksy ja minä lähden Helsinkiin. Pääsen asumaan siihen kauniiseen huoneistoon, johon tahdoinkin. Jos tuleva huonekaverini päätyy joskus lukemaan tätä, niin hei, odotan kovasti tutustumistamme! Vaikka ajatus viikkosiivousvuoroista ja hiljaisuusajasta vähän hirvittävät, opin ehkä kestämään ne edullisen vuokran, lyhyen koulumatkan ja teologiseuran vuoksi.
Joka tapauksessa, olen valmistellut muuttoa siivoilemalla huonettani ja heittämällä pois turhaa roinaa. Olen törmännyt muistoihin joita en muistanut olevankaan (löysin kirjeen entiseltä tyttöystävältä vuosien takaa, hih, olimme niin nuoria). Korut ja kosmetiikkatuotteet läpikäytyäni ja siivottuani siirryin vaatekaapille ja aloin karsia pois kaikkein kamalimpia riepuja. Päätin ottaa periaatteeksi, että kaapista lähtee kaikki, mitä helsinkiminäni ei voisi pitää.
Ja siihen pysähdyin. Helsinkiminään. Päätin tehdä uudenelämänlupauksia.
kiroilen ja juoruan vähemmän
syön terveellisemmin
soitan mummolle useammin
aloitan lenkkeilyn (ihan oikeasti tällä kertaa)
opiskelen kuin viimeistä päivää
hankin kasapäin uusia ystäviä, mutta en unohda niitä vanhoja rakkaimpia
luen enemmän kaunokirjallisuutta (A Song of Ice and Fire tuossa pöydällä odottaa, voi rakkaus)
etsin uudelleen uskonnollisen puolen itsestäni
opettelen olemaan parempi tyttöystävä
aloitan jälleen kirjoittamisen
Helsinkiminä voi olla kuka tahansa. Minulle annetaan puhdas pöytä ja uusi mahdollisuus, tilaisuus viimein raahata luurangot pois kaapista ja desinfioida kaappi sen jälkeen.
Menneisyyden itkut minä jätän tähän huoneeseen ja tämän kylän kaduille.
Roll out your questions keep them down
Let the water lead us home
And I was sorry for what I'd done
You were young I was not old
But our story was not told
But torn apart by greedy hands
Let the water lead us home
And I was sorry for what I'd done
You were young I was not old
But our story was not told
But torn apart by greedy hands
keskiviikko 15. elokuuta 2012
joen poikki vuoren yli kiidät nopsin jaloin
Kävin eilen patikoimassa ystävän kanssa. Alueella on kuulemma paljon metsäpeuroja, mutta emme nähneet niitä ainuttakaan. Sisiliskoja kylläkin, ja karpaloita ja pitkospuita ja loputtomasti suota. Nokipannukahvia, paljon eväitä ja pitkiä perusteellisia keskusteluja.
Olen ihastunut Game of Thronesiin ja Uuteen Sherlockiin.
Sain asunnon sieltä, mistä halusin (asunnon tai puolikkaan huoneen, se ei ole niin tarkkaa). Ystävänikin ovat löytäneet asuntoja, ja läksiäisiä on vietetty. Suuria aikoja elämme.
Tajusin, että Kekko Koskinen Kollektiivi onkin jo julkaissut pari ihanuutta.
Olen ihastunut Game of Thronesiin ja Uuteen Sherlockiin.
Sain asunnon sieltä, mistä halusin (asunnon tai puolikkaan huoneen, se ei ole niin tarkkaa). Ystävänikin ovat löytäneet asuntoja, ja läksiäisiä on vietetty. Suuria aikoja elämme.
Tajusin, että Kekko Koskinen Kollektiivi onkin jo julkaissut pari ihanuutta.
♥
♥
(ja se haastepostaus on työn alla)
maanantai 13. elokuuta 2012
Viimeistä
Tajusin juuri että
minulla on nyt melkein kuukausi lomaa
Viime yönä söin jäätelöä pallomeressä, istuin nuotiolla katsomassa kuinka toiset pudottelivat makkaroitaan hiillokseen, kiipesin korkean luolan katolle ja takaisin alas, leikin piilosta linnalla auringon jo noustua, keräilin muiden levittelemiä tölkkejä, ja lopulta nukuin tunnin lämpimästi ja mukavasti pienessä sängyssä kahden kollega-ystävän kanssa.
Tämä kesä on ollut hyvä, enkä oikein osaa uskoa, että
eilinen konsertti oli viimeinen
näytelmä oli viimeinen
kaikki oli viimeistä.
minulla on nyt melkein kuukausi lomaa
Viime yönä söin jäätelöä pallomeressä, istuin nuotiolla katsomassa kuinka toiset pudottelivat makkaroitaan hiillokseen, kiipesin korkean luolan katolle ja takaisin alas, leikin piilosta linnalla auringon jo noustua, keräilin muiden levittelemiä tölkkejä, ja lopulta nukuin tunnin lämpimästi ja mukavasti pienessä sängyssä kahden kollega-ystävän kanssa.
Tämä kesä on ollut hyvä, enkä oikein osaa uskoa, että
eilinen konsertti oli viimeinen
näytelmä oli viimeinen
kaikki oli viimeistä.
keskiviikko 8. elokuuta 2012
You don't have to pay for memories, they will all come free.
Kuinka voikaan olla mahdollista fiilistellä jo nyt marraskuista larppiviikonloppua? Mutta mitenkäs muutenkaan, kun toisen pelin teemamusiikki on näin ihana:
Olin tänään myös pyörimässä rullilla ympäri parkkihallia joukkuekaverin ja kuvaajaopiskelijan kanssa. En malttaisi odottaa niitä kuvia; niissä esiintyy muun muassa fiftarimekko, stay-upit, punainen huulipuna ja eräs harmaa hattu.
Laittakaa ruisleivän päälle ketsuppia, meetwurstia ja juustoa ja käyttäkää uunissa. Ihan sikahyvää.
Olin tänään myös pyörimässä rullilla ympäri parkkihallia joukkuekaverin ja kuvaajaopiskelijan kanssa. En malttaisi odottaa niitä kuvia; niissä esiintyy muun muassa fiftarimekko, stay-upit, punainen huulipuna ja eräs harmaa hattu.
Laittakaa ruisleivän päälle ketsuppia, meetwurstia ja juustoa ja käyttäkää uunissa. Ihan sikahyvää.
tiistai 7. elokuuta 2012
Tällä hetkellä
Työpäiviä on jäljellä kolme. Olen yhtä aikaa iloinen ja surullinen.
Tänään söin brunssin: ruisleivällä juustoa, pekonia ja paistettua kananmunaa. HYVÄÄ. Sekä kinuskikakkua. Sitten saatoin brunssinsyöntikumppaniystäväni bussiin. Hän lähti Italiaan ja Pietariin, ja kun hän palaa, olen minä Ruotsissa, mutta onneksi syksyn tullen molemmat kiidämme samalla kampuksella.
Vähän jo odotan muutenkin koulun alkua. Ehkä tällä kertaa voisin tehdä oikein niitä asioita, jotka viime vuonna tein väärin. Myyrä-kansio odottaa ja aion ottaa opiskelun taas vähän aikaa vakavasti.
Nyt sallikaa minun katsoa The Big Bang Theorya pari päivää putkeen. Lisäksi tarvitsen päiväunet jos toisetkin. Viime aikoina kun on pariin otteeseen mennyt vähän tanssimiseksi ja karaokeksi arki-illat.
PS.
Muistikirjani kastui sateessa
reunalta sen verran että joskus olisin mennyt paniikkiin
no, aina ei voi suojautua elämältä
Tänään söin brunssin: ruisleivällä juustoa, pekonia ja paistettua kananmunaa. HYVÄÄ. Sekä kinuskikakkua. Sitten saatoin brunssinsyöntikumppaniystäväni bussiin. Hän lähti Italiaan ja Pietariin, ja kun hän palaa, olen minä Ruotsissa, mutta onneksi syksyn tullen molemmat kiidämme samalla kampuksella.
Vähän jo odotan muutenkin koulun alkua. Ehkä tällä kertaa voisin tehdä oikein niitä asioita, jotka viime vuonna tein väärin. Myyrä-kansio odottaa ja aion ottaa opiskelun taas vähän aikaa vakavasti.
Nyt sallikaa minun katsoa The Big Bang Theorya pari päivää putkeen. Lisäksi tarvitsen päiväunet jos toisetkin. Viime aikoina kun on pariin otteeseen mennyt vähän tanssimiseksi ja karaokeksi arki-illat.
PS.
Muistikirjani kastui sateessa
reunalta sen verran että joskus olisin mennyt paniikkiin
no, aina ei voi suojautua elämältä
torstai 19. heinäkuuta 2012
Ulkopuolisia onnenlähteitä
Postcrossing oli minulle eilen kaksinkertaisen ystävällinen.
Ja ennen kaikkea olen iloinnut Minnan puolesta todennäköisesti suuremmalla vimmalla kuin viime vuonna omasta opiskelupaikastani.
Kesä on yli puolessa. Näyttää syksyltä. Olen valmistanut kaakaota siitä tummasta jauheesta ja sokerista, ja lopputulos on ollut todella hyvää. Tänään töissä meillä on palaveri, viihdyn niissä.
Lisäksi olen ollut liekeissä seuraavasta kappaleesta:
Ja ennen kaikkea olen iloinnut Minnan puolesta todennäköisesti suuremmalla vimmalla kuin viime vuonna omasta opiskelupaikastani.
tiistai 17. heinäkuuta 2012
matkalippu toiseen maailmaan
Olisihan minulla tuossa toinen postaus odottamassa, mutta ehkä tärkeämpää on nyt se, että
minusta tulee teologi
minua odottaa meri, raitiovaunut, uudet ihmiset, oma elämä
en pysty kirjoittamaan selkeästi
minusta tulee teologi
minua odottaa meri, raitiovaunut, uudet ihmiset, oma elämä
en pysty kirjoittamaan selkeästi
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Capricorn
Viime viikon keskiviikkona minä hain kirjastosta kuusi kirjaa, nyt lähden niistä palauttamaan viisi. Luettuja kaikki. Lolita jää hyllyyn odottamaan, tätä iltaa kai tai viimeistään huomista.
Olen viettänyt teehetkiä, olen pitänyt kovasti työpaikastani, ystäväni on saanut hienon asunnon, kotimaisten tomaattien hinta ei ole enää kovin korkealla. Olen kirjoittanut. Olen pessyt pyykkiä ja miettinyt kauhunsekaisen innostuneena tulevaa kevättä Walesissa, olen pohtinut mitä tekisin ensi kuussa, olen sopinut piknik-tapaamisia ja yliviivannut tekemättömiä asioita listasta kun niistä on tullut tehtyjä. Olen huumaantunut siitä rajattomien mahdollisuuksien tuomasta vallasta, joka minulla on omien hiusteni suhteen nyt kun ne ovat pitkät ja paksut: eniten minua kiehtoo skenaario, jossa jonakin helteisenä päivänä vain otan sakset ja hupsista hurlumhei.
Löysin myös horoskoopin internetistä. Klikkaa sitä niin pääset etsimään omasi.
Olen viettänyt teehetkiä, olen pitänyt kovasti työpaikastani, ystäväni on saanut hienon asunnon, kotimaisten tomaattien hinta ei ole enää kovin korkealla. Olen kirjoittanut. Olen pessyt pyykkiä ja miettinyt kauhunsekaisen innostuneena tulevaa kevättä Walesissa, olen pohtinut mitä tekisin ensi kuussa, olen sopinut piknik-tapaamisia ja yliviivannut tekemättömiä asioita listasta kun niistä on tullut tehtyjä. Olen huumaantunut siitä rajattomien mahdollisuuksien tuomasta vallasta, joka minulla on omien hiusteni suhteen nyt kun ne ovat pitkät ja paksut: eniten minua kiehtoo skenaario, jossa jonakin helteisenä päivänä vain otan sakset ja hupsista hurlumhei.
Löysin myös horoskoopin internetistä. Klikkaa sitä niin pääset etsimään omasi.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
It's a shame shame shame shame for you
Jonain päivänä minä olen pidempi kuin te kaikki muut, henkisesti ainakin, ja suoraselkäisempi.
Minä olen silloin mielenkiitoisempi, itsevarmempi, tärkeämpi, kauniimpi, laihempi ja kadehdittavampi kuin voitte haaveillakaan itse olevanne.
Katsotaan sitten, kuka pilkkaa ketä autonajotaidoista ja "kesän viettämisestä Facebookissa roikkuen" ja ruokavaliosta.
Tai sitten voin yksinkertaisesti viettää enemmän aikaa niiden ihmisten kanssa, joiden luota ei tee mieli juosta pois itkien. Kiitos juhannuksesta. Viinibistro ja vallankumousmusiikki, yösaunan järjettömät keskustelut, täydellinen hiillos, hybridikärpänen, kaikkea minulle aivan uutta.
Niin, hassua, minuakin rakastetaan. Vaikka olenkin holtiton kuski ja sosiaalisesti kyvytön ja säälikesätyössä.
Minä olen silloin mielenkiitoisempi, itsevarmempi, tärkeämpi, kauniimpi, laihempi ja kadehdittavampi kuin voitte haaveillakaan itse olevanne.
Katsotaan sitten, kuka pilkkaa ketä autonajotaidoista ja "kesän viettämisestä Facebookissa roikkuen" ja ruokavaliosta.
Tai sitten voin yksinkertaisesti viettää enemmän aikaa niiden ihmisten kanssa, joiden luota ei tee mieli juosta pois itkien. Kiitos juhannuksesta. Viinibistro ja vallankumousmusiikki, yösaunan järjettömät keskustelut, täydellinen hiillos, hybridikärpänen, kaikkea minulle aivan uutta.
Niin, hassua, minuakin rakastetaan. Vaikka olenkin holtiton kuski ja sosiaalisesti kyvytön ja säälikesätyössä.
i will not have them treat me this way
Jotain on kirjoitettava juhannuksesta
Hän söi irtokarkit etukäteen mutta säästi juustonaksut meidän juhannustamme varten, ja sitten oli lettuja ja grillattuja asioita ja järvellä soutamista. Oli se sama sauna jossa niin monena kesänä olemme taistelleet siitä ollaanko siellä vähän aikaa (minä) vai kauan ja pestään tukkakin (hän).
Ja kaikki oli juuri niin täydellisen tuttua kuin vain parhaan ystävän kanssa voi olla.
Enkä jaksanut taistella laiturin portaita ja itseäni ja kylmyyttä vastaan niin kuin aina, vaan hyppäsin keskelle virtaa ja ehdin takaisin laiturille ennen kuin aloin edes ajatella, mennäkö vai eikö mennä.
Heräsin aurinkoiseen aamuun, vieressä lappu tuu alas kun oot heränny ei mittään kiirettä.
Ja minä luin runoja, oi Spoon River.
Iltapäivällä nukahdin sohvalle lempiviltin alle ja näin värejä, ne sulautuivat toisiinsa.
Ja kaikki oli juuri niin täydellisen tuttua kuin vain parhaan ystävän kanssa voi olla.
Enkä jaksanut taistella laiturin portaita ja itseäni ja kylmyyttä vastaan niin kuin aina, vaan hyppäsin keskelle virtaa ja ehdin takaisin laiturille ennen kuin aloin edes ajatella, mennäkö vai eikö mennä.
Heräsin aurinkoiseen aamuun, vieressä lappu tuu alas kun oot heränny ei mittään kiirettä.
Ja minä luin runoja, oi Spoon River.
Iltapäivällä nukahdin sohvalle lempiviltin alle ja näin värejä, ne sulautuivat toisiinsa.
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Lost my muchness, have I?
Minä en jää toimettomaksi, vaikka rakkaat ihmiset pakenevat ulkomaille, leireille, kesätöihin.
Minulla ei ehkä ole mitään kovin tärkeää tekemistä, mutta olenkin kovin kyllästynyt mukatärkeyteen.
Joskus pitää käyttää aikaansa siilin touhujen tarkkailemiseen
ja kävellä sateessa pienen ystävän kanssa
käydä juoksemassa pitkästä aikaa
lukea sata kertaa läpi kahlattua Harry Potteria
listata kesälomasuunnitelmia
ja ennen kaikkea googlata tiettyjä henkilöitä
Minulla ei ehkä ole mitään kovin tärkeää tekemistä, mutta olenkin kovin kyllästynyt mukatärkeyteen.
Joskus pitää käyttää aikaansa siilin touhujen tarkkailemiseen
ja kävellä sateessa pienen ystävän kanssa
käydä juoksemassa pitkästä aikaa
lukea sata kertaa läpi kahlattua Harry Potteria
listata kesälomasuunnitelmia
ja ennen kaikkea googlata tiettyjä henkilöitä
♥
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Challenge accepted
Iida antoi minulle haasteen:
"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvänmielenasiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle."
Voi tätä pitäisi tehdä useammin. Kirjoitin joskus rakkauslistan pieneen kirjaan, mutta se on nykyään ystävälläni, joten jouduin (jouduin!) ajattelemaan uudelleen ihan tätä haastetta varten.
Asioita jotka ilahduttavat minua
1. mukulakivikadut
Kaikki niistä valittavat, mutta mitä vanhempi ja möykkyisempi mukulakiveys, sitä onnellisempi olen. Vaikka olisi korkokengät.
2. hammastahnatuubista folion poistaminen
Ei se paljonpuhuttu ensimmäinen puserrus niin jännittävä ole, mutta folion poistaminen. Jotkut ystäväni jopa muistavat tämän ja antavat minun avata hammastahnatuubinsa ja ketsuppipullonsa ja vastaavat. (Aika harvoin kyllä valitettavasti. En ole yleensä paikalla kun mahdollisuus olisi.)
3. vihreät muovipullot
Minulla on kaksi: yksi on Ranskasta työpaikan juhlista 2010 saatu Perrier-pullo, joka on nähnyt yo- ja pääsy-kokeita, derby-treenejä ja jokseenkin kaikkea mahdollista. Toinen on aivan uusi, puolalainen jääteepullo, johon en ole enkä tule olemaankaan yhtä kiintynyt kuin ensimmäiseen, mutta jota käytän työpullona, koska Perrier-pullon hukkumista surisin liikaa. Kummassakaan ei ole etikettiä (kummassakaan maassa ei tietääkseni ole palautuspullojärjestelmää).
4. verkkopankissa maksaminen
Se on niin ihanan helppoa, kontrolloitua, järjestelmällistä, täsmällistä. Lisäksi laskujen maksamisesta tulee aikuinen olo ja rakastan sitä tunnetta, kun voi maksaa laskunsa heti niiden tippuessa luukusta.
5. verenluovutus
Paitsi että siellä saa ilmaista ruokaa, pidän myös siitä, kuinka ystävällisiä ainakin täällä Jyväskylässä ollaan luovuttajille. Ja voihan se veri joskus pelastaa jonkun hengen.
6. naiset joilla on kirkkaanpunaista huulipunaa ja hapsuinen tukka
Haluaisin olla sellainen. Mutta minun huulipunani ei pysy rajojen sisällä. Ehkä vielä joskus opin.
7. vanhat hissit
Sellaiset, joissa on sekä verkko-ovi että sivulle vedettävä ritilä. Ahdasta on, ja puiset seinät ja pieni peilikin joskus, ja matkalla saa katsoa kuinka kerrokset kulkevat ohi, se on kaunista.
8. baritonisaksofonin ääni
Itse soitan alttoa, mutta matalammat kutittavat korvaa ihan eri tavalla; tenori toki myös, sitäkin matalampi baritoni erityisesti. Rakastan orkesterikappaleistamme niitä, joissa on baritonifonin soolo.
9. sana 'kahareisin'
Tarkoittaa samaa kuin 'hajareisin', mutta kuulostaa vähemmän kliiniseltä ja siksi sopii paremmin niihin lauseisiin, joissa näitä sanoja voi käyttää. Harvinaisempi muoto, ja ilahdun aina suunnattomasti kun näen jonkun kirjoittajan tätä käyttäneen.
10. se kun kesällä ajaa autoa ja kuuntelee radiota
Paahtava helle, jäätelöä, farkkushortsit jalassa. Tai kesäyön usvaisentyhjät tiet, verkkarit ja villasukat. Seat Cordoba alla, ja radiossa soitetaan vain vanhoja tuttuja rakkaita radiokappaleita.
Tämä pitäisi jakaa viidelle eteenpäin. Aion kerrankin päättää että tällaiset ohjeet ehkä koskevat myös minua, ja valitsen tasan viisi, en enempää enkä vähempää.
Kanssabloggaajalleni Minnalle, tietenkin.
Toinen lähtee ystävälleni Tiialle.
Siipisaurukselle, koska haluan nähdä tästä haasteesta sarjakuvaversion.
Nannalle, koska hän pitää kiinnostavista asioista.
Ja Pansylle, koska haluan tietää onko maailmassa kymmentä asiaa joista hän pitää. Kaikella rakkaudella!
"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvänmielenasiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle."
Voi tätä pitäisi tehdä useammin. Kirjoitin joskus rakkauslistan pieneen kirjaan, mutta se on nykyään ystävälläni, joten jouduin (jouduin!) ajattelemaan uudelleen ihan tätä haastetta varten.
Asioita jotka ilahduttavat minua
1. mukulakivikadut
Kaikki niistä valittavat, mutta mitä vanhempi ja möykkyisempi mukulakiveys, sitä onnellisempi olen. Vaikka olisi korkokengät.
2. hammastahnatuubista folion poistaminen
Ei se paljonpuhuttu ensimmäinen puserrus niin jännittävä ole, mutta folion poistaminen. Jotkut ystäväni jopa muistavat tämän ja antavat minun avata hammastahnatuubinsa ja ketsuppipullonsa ja vastaavat. (Aika harvoin kyllä valitettavasti. En ole yleensä paikalla kun mahdollisuus olisi.)
3. vihreät muovipullot
Minulla on kaksi: yksi on Ranskasta työpaikan juhlista 2010 saatu Perrier-pullo, joka on nähnyt yo- ja pääsy-kokeita, derby-treenejä ja jokseenkin kaikkea mahdollista. Toinen on aivan uusi, puolalainen jääteepullo, johon en ole enkä tule olemaankaan yhtä kiintynyt kuin ensimmäiseen, mutta jota käytän työpullona, koska Perrier-pullon hukkumista surisin liikaa. Kummassakaan ei ole etikettiä (kummassakaan maassa ei tietääkseni ole palautuspullojärjestelmää).
4. verkkopankissa maksaminen
Se on niin ihanan helppoa, kontrolloitua, järjestelmällistä, täsmällistä. Lisäksi laskujen maksamisesta tulee aikuinen olo ja rakastan sitä tunnetta, kun voi maksaa laskunsa heti niiden tippuessa luukusta.
5. verenluovutus
Paitsi että siellä saa ilmaista ruokaa, pidän myös siitä, kuinka ystävällisiä ainakin täällä Jyväskylässä ollaan luovuttajille. Ja voihan se veri joskus pelastaa jonkun hengen.
6. naiset joilla on kirkkaanpunaista huulipunaa ja hapsuinen tukka
Haluaisin olla sellainen. Mutta minun huulipunani ei pysy rajojen sisällä. Ehkä vielä joskus opin.
7. vanhat hissit
Sellaiset, joissa on sekä verkko-ovi että sivulle vedettävä ritilä. Ahdasta on, ja puiset seinät ja pieni peilikin joskus, ja matkalla saa katsoa kuinka kerrokset kulkevat ohi, se on kaunista.
8. baritonisaksofonin ääni
Itse soitan alttoa, mutta matalammat kutittavat korvaa ihan eri tavalla; tenori toki myös, sitäkin matalampi baritoni erityisesti. Rakastan orkesterikappaleistamme niitä, joissa on baritonifonin soolo.
9. sana 'kahareisin'
Tarkoittaa samaa kuin 'hajareisin', mutta kuulostaa vähemmän kliiniseltä ja siksi sopii paremmin niihin lauseisiin, joissa näitä sanoja voi käyttää. Harvinaisempi muoto, ja ilahdun aina suunnattomasti kun näen jonkun kirjoittajan tätä käyttäneen.
10. se kun kesällä ajaa autoa ja kuuntelee radiota
Paahtava helle, jäätelöä, farkkushortsit jalassa. Tai kesäyön usvaisentyhjät tiet, verkkarit ja villasukat. Seat Cordoba alla, ja radiossa soitetaan vain vanhoja tuttuja rakkaita radiokappaleita.
Tämä pitäisi jakaa viidelle eteenpäin. Aion kerrankin päättää että tällaiset ohjeet ehkä koskevat myös minua, ja valitsen tasan viisi, en enempää enkä vähempää.
Kanssabloggaajalleni Minnalle, tietenkin.
Toinen lähtee ystävälleni Tiialle.
Siipisaurukselle, koska haluan nähdä tästä haasteesta sarjakuvaversion.
Nannalle, koska hän pitää kiinnostavista asioista.
Ja Pansylle, koska haluan tietää onko maailmassa kymmentä asiaa joista hän pitää. Kaikella rakkaudella!
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
yo-juhlien ja pääsykokeen jälkeen
Valkoinen lakki tuli minullekin. Itkin koululla vähän, onnesta ja haikeudesta ja voimauttavasta anteeksiannon tunteesta. Juhlissa unohdin syödä, löysin ovelta yllättävän vieraan ja sain ihania lahjoja. Miksei minulla ole omaa kotia, jonne viedä Aalto-maljakko ja fonduepata ja maailman kauneimmat norsulakanat?
Kävin pääsykokeessa, itkin (taas) junassa sekä meno- että tulomatkalla, tällä kertaa jännityksen laukeamista ja helpotusta ja voimattomuutta elämän edessä. Palattuani kotiin tajusin, että voin taas hengittää ja hymyillä.
Kesä tuli ihan huomaamatta jossain siinä kristinuskon globaalin historian ja uskonnonfilosofian välissä. Pari päivää sitten jouduin väistämään äkäistä varista, tänään kuulin kimalaiset pensasaidassa. Ihana, ihana luonto!
Olin myös sisäpiknikillä ystävien kanssa sekä rakkaan kanssa romanttisesti ravintolassa.
Nostalgisoin vanhoja hyviä aikoja (=päässäni itse luomaani aikakautta, jolla ei ole mitään historiallista todellisuuspohjaa). Valo lankeaa ihanasti ikkunasta sängylleni. Sovin parhaan ystävän kanssa tölkkipepsitreffit.
Tällä hetkellä kannatan vahvasti elämää.
Kävin pääsykokeessa, itkin (taas) junassa sekä meno- että tulomatkalla, tällä kertaa jännityksen laukeamista ja helpotusta ja voimattomuutta elämän edessä. Palattuani kotiin tajusin, että voin taas hengittää ja hymyillä.
Kesä tuli ihan huomaamatta jossain siinä kristinuskon globaalin historian ja uskonnonfilosofian välissä. Pari päivää sitten jouduin väistämään äkäistä varista, tänään kuulin kimalaiset pensasaidassa. Ihana, ihana luonto!
Olin myös sisäpiknikillä ystävien kanssa sekä rakkaan kanssa romanttisesti ravintolassa.
Nostalgisoin vanhoja hyviä aikoja (=päässäni itse luomaani aikakautta, jolla ei ole mitään historiallista todellisuuspohjaa). Valo lankeaa ihanasti ikkunasta sängylleni. Sovin parhaan ystävän kanssa tölkkipepsitreffit.
Tällä hetkellä kannatan vahvasti elämää.
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Oh those summer nights
Aamulla ei tarvinnut muuta kuin pukeutua, olisin voinut käyttää siihen koko aamun ja kuunnella Greasen soundtrackia, mutta sitten teinkin vaikka mitä muuta: söin lihapullia, ja sain avattua wordin ja kirjoitettua kerrankin jotain originaalia.
Iltapäivällä soitettiin konsertti sattumalta minun työpaikallani, jossa huomenna minulla on kesän ensimmäinen oikea työpäivä, ja konsertin jälkeen eksyin nurmikolle istumaan ja kotimatkalta vielä pelaamaan tietokonepeliä joka oli vain kaksi vuotta nuorempi kuin minä. Kotiuduin yöllä, sain kävellä tyhjiä katuja ja ajattelin että tämä on aika hyvä kaupunki välillä.
Sisko laittoi minulle lauantaina nutturan, huomenna se on avattava, mutta nyt ensin minä aion nukkua.
Ulkopyörät on lähetetty. Minun uudet punaiset (kalliit) ulkopyöräni. Ne saapunevat tällä viikolla ja sitten minä pääsen luistelemaan taas.
Iltapäivällä soitettiin konsertti sattumalta minun työpaikallani, jossa huomenna minulla on kesän ensimmäinen oikea työpäivä, ja konsertin jälkeen eksyin nurmikolle istumaan ja kotimatkalta vielä pelaamaan tietokonepeliä joka oli vain kaksi vuotta nuorempi kuin minä. Kotiuduin yöllä, sain kävellä tyhjiä katuja ja ajattelin että tämä on aika hyvä kaupunki välillä.
Sisko laittoi minulle lauantaina nutturan, huomenna se on avattava, mutta nyt ensin minä aion nukkua.
Ulkopyörät on lähetetty. Minun uudet punaiset (kalliit) ulkopyöräni. Ne saapunevat tällä viikolla ja sitten minä pääsen luistelemaan taas.
torstai 24. toukokuuta 2012
Hello darkness my old friend
Tahdon maata sängyssä ja kuunnella huoltsikalta heräteostoksena hankkimaani Simon&Garfunkelin Sounds of Silencea.
Tahdon kainaloon. Ei liian korkeita kriteerejä notta kenen.
Tukassa on tiistaina solmittu nuttura, joka näyttää juurikin siltä että se on kestänyt leväisen Itämeren Sopotin rannoilla, pari hostellisuihkua, sekavasti uneksitut yöt, kuumeen ja väsymyksen, lentokoneessa nukkumisen, bussin ikkunoihin nojailun.
Jalassa on rakko, joka muistuttaa että meninpä sitten laittamaan ne mustat korkokengät kun piti kävellä Poznanin läpi foni selässä, ja kuinka toinen korko sitten lopulta suojatiellä katkesi, ja kuinka ihana kapellimestari lainasi omat kenkänsä vaikka sanoin että pärjään kyllä.
Tahdon kainaloon. Ei liian korkeita kriteerejä notta kenen.
Tukassa on tiistaina solmittu nuttura, joka näyttää juurikin siltä että se on kestänyt leväisen Itämeren Sopotin rannoilla, pari hostellisuihkua, sekavasti uneksitut yöt, kuumeen ja väsymyksen, lentokoneessa nukkumisen, bussin ikkunoihin nojailun.
Jalassa on rakko, joka muistuttaa että meninpä sitten laittamaan ne mustat korkokengät kun piti kävellä Poznanin läpi foni selässä, ja kuinka toinen korko sitten lopulta suojatiellä katkesi, ja kuinka ihana kapellimestari lainasi omat kenkänsä vaikka sanoin että pärjään kyllä.
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
juhlia odotellessa
filosofia E
ranska E
ruotsi L
englanti M
biologia M
äidinkieli E
uskonto L
En minä ehkä niin huono olekaan,
ja ylioppilas ainakin vaikka lakki puuttuu vielä.
ranska E
ruotsi L
englanti M
biologia M
äidinkieli E
uskonto L
En minä ehkä niin huono olekaan,
ja ylioppilas ainakin vaikka lakki puuttuu vielä.
Valoilmiöitä
Lompakosta tihkuu puolalaista rahaa. Ne odottavat huomista. Minä en malttaisi.
Pikkuveli kirjoitti fysiikasta laudaturin, olen hurjan ylpeä.
Kertakäyttökamera Clas Ohlsonilta 6,5 € osoittautui pikkuisen sudeksi, siinä oli valmistajan teippausvirhe jonka ansiosta osassa kuvista näkyy kummallisia valoilmiöitä. Mutta kuvissa on Italia ja ystäviä ja perheenjäseniä ja minä ja ne ovat aivan mahtavia kuvia. Minulla on ruskea vakosamettijakku ja näytän kaiken kaikkiaan siltä että kuvat on otettu nuoruudessani 80-luvulla enkä voisi olla iloisempi.
Kunpa joskus olisi lapsia jotka sanoisivat äiti miksi susta on tällanen kuva jossa sää kaivat nenää.
Pikkuveli kirjoitti fysiikasta laudaturin, olen hurjan ylpeä.
Kertakäyttökamera Clas Ohlsonilta 6,5 € osoittautui pikkuisen sudeksi, siinä oli valmistajan teippausvirhe jonka ansiosta osassa kuvista näkyy kummallisia valoilmiöitä. Mutta kuvissa on Italia ja ystäviä ja perheenjäseniä ja minä ja ne ovat aivan mahtavia kuvia. Minulla on ruskea vakosamettijakku ja näytän kaiken kaikkiaan siltä että kuvat on otettu nuoruudessani 80-luvulla enkä voisi olla iloisempi.
Kunpa joskus olisi lapsia jotka sanoisivat äiti miksi susta on tällanen kuva jossa sää kaivat nenää.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
dublin oi dublin
Palasin kotiin tuolta kovin kovin ihanasta Irlannista maanantai-aamuna.
Väsytti, mutta nauratti.
Menkää tekin Irlantiin. Varatkaa mukaan lämpimiä vaatteita (toisin kuin me) ja kunnollinen toimiva kamera (toisin kuin minä). Ja ottakaa omat eväät, jos lennätte Lufthansalla.
Siellä Irlannissa sitten, istukaa pubeissa, ja harhailkaa kaduilla, ja varokaa autoja. Nauttikaa siitä, että voitte puhua ihan mitä vain, eikä kukaan ymmärrä. Vastailkaa ihmisten kysymyksiin siitä, mistä olette tulleet ja miksi olette siellä.
Ja uskaltakaa käydä Dublinin ulkopuolella. Meri oli niin kaunis ja ihaninta se, kun tuulee kovaa, eikä ole väliä sillä, miltä hiukset näyttävät.
Hyvä matkaseura on välttämätöntä.
Maisemanvaihdos teki hyvää. Nyt tykkään kodista taas enemmän. Ja Laura Marling on ihan paras.
Väsytti, mutta nauratti.
Menkää tekin Irlantiin. Varatkaa mukaan lämpimiä vaatteita (toisin kuin me) ja kunnollinen toimiva kamera (toisin kuin minä). Ja ottakaa omat eväät, jos lennätte Lufthansalla.
Siellä Irlannissa sitten, istukaa pubeissa, ja harhailkaa kaduilla, ja varokaa autoja. Nauttikaa siitä, että voitte puhua ihan mitä vain, eikä kukaan ymmärrä. Vastailkaa ihmisten kysymyksiin siitä, mistä olette tulleet ja miksi olette siellä.
Ja uskaltakaa käydä Dublinin ulkopuolella. Meri oli niin kaunis ja ihaninta se, kun tuulee kovaa, eikä ole väliä sillä, miltä hiukset näyttävät.
Hyvä matkaseura on välttämätöntä.
Maisemanvaihdos teki hyvää. Nyt tykkään kodista taas enemmän. Ja Laura Marling on ihan paras.
there's hope in the air
there's hope in the water
but sadly not me
your last serving daughter
pick up your rope Lord
sling it to me
if we are to battle
i must not be weak
tiistai 1. toukokuuta 2012
Vappu
Puistossa haalarit jalassa, lakki päässä, foni huulilla.
Tiipiissä kolmelta aamuyöllä yhdeksän ihmistä pingviiniringissä, kolmessa kerroksessa tai miten lie läjäytyneenä laulamassa niin isänmaallisia ja hengellisiä kuin populaarilaulujakin.
Harjulla, vieläkin niissä haalareissa, mutta hetken jopa ilman pitkähihaista paitaa, koska aurinko riitti. Banaanilimsa oli aivan kauheaa mutta sekin vain nauratti.
Tiipiissä kolmelta aamuyöllä yhdeksän ihmistä pingviiniringissä, kolmessa kerroksessa tai miten lie läjäytyneenä laulamassa niin isänmaallisia ja hengellisiä kuin populaarilaulujakin.
Harjulla, vieläkin niissä haalareissa, mutta hetken jopa ilman pitkähihaista paitaa, koska aurinko riitti. Banaanilimsa oli aivan kauheaa mutta sekin vain nauratti.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
800 kilometrin vaellus
Eilen tein listan kirjoitusprojekteista, jotka aion toteuttaa tänä vuonna. Toivon, että vuoden vaihtuessa huomaisin toteuttaneeni niistä ainakin muutaman. Lista on pitkä mutta innostava. Minuun on iskenyt hurja hinku elättää itseni kirjoittamisella vielä jonakin päivänä, ja eikö tämä kerta kaikkiaan tarkoita, että minun täytyy kirjoittaa enemmän ja tehdä koulutehtäviä vain silloin kun on aivan pakko?
Ihmiset lähtevät kesälomille, kesätöihin, kesä kesä kesä. Minulle on huhtikuu, on sysitalvi, ei ole kesä.
Kirjan ja ruusun päivänä toimin niin kuin toimii nainen jolle kukaan ei ole ostamassa kirjaa saati ruusua: menin ja ostin kolme kirjaa itse. Tai oikeammin: ostin kaksi kirjaa, jotta saisin kaupan päälle Tuomas Kyrön Miniän. Sitten kävelin luennolle, istuin luennolla, kävelin kotiin ja kotiovesta astuessa sivuja oli jäljellä enää muutama.
Olen alkanut tutustua Millennium-trilogiaan. Aamupäivisin toivon, että posti toisi Minimanin tarjouslehtisen.
Ystävä kävi kylässä elokuvan jälkeen ja keitimme teetä ja jaoimme sympatiaa ja juuri sellaista elämän kuuluu olla. Minä niin kovasti toivon että ensi vuonna hän olisi tässä kaupungissa.
Sitten olen lähinnä syönyt keksejä ja kuolannut Jamie Campbell-Boweria.
Niin, ja se Potter-maraton. Se oli mahtavaa. Mutta ensi kerralla - sillä sellainen tulee, sano mitä sanot, Minna - me varaamme enemmän aikaa, kokonaisen viikonlopun, jotta voimme nukkua. Näin vanhemmiten sitä ei enää jaksa valvoa niin kuin nuorena jaksoi. Eikä se kai ole ongelma, se on vain ominaisuus.
Seuraavan kappaleen valikoin sattumanvaraisesti, mutta mikäli kanssabloggaaja haluaa nähdä siinä inside-huumorin vivahteen, menköön.
Ihmiset lähtevät kesälomille, kesätöihin, kesä kesä kesä. Minulle on huhtikuu, on sysitalvi, ei ole kesä.
Kirjan ja ruusun päivänä toimin niin kuin toimii nainen jolle kukaan ei ole ostamassa kirjaa saati ruusua: menin ja ostin kolme kirjaa itse. Tai oikeammin: ostin kaksi kirjaa, jotta saisin kaupan päälle Tuomas Kyrön Miniän. Sitten kävelin luennolle, istuin luennolla, kävelin kotiin ja kotiovesta astuessa sivuja oli jäljellä enää muutama.
Olen alkanut tutustua Millennium-trilogiaan. Aamupäivisin toivon, että posti toisi Minimanin tarjouslehtisen.
Ystävä kävi kylässä elokuvan jälkeen ja keitimme teetä ja jaoimme sympatiaa ja juuri sellaista elämän kuuluu olla. Minä niin kovasti toivon että ensi vuonna hän olisi tässä kaupungissa.
Sitten olen lähinnä syönyt keksejä ja kuolannut Jamie Campbell-Boweria.
Niin, ja se Potter-maraton. Se oli mahtavaa. Mutta ensi kerralla - sillä sellainen tulee, sano mitä sanot, Minna - me varaamme enemmän aikaa, kokonaisen viikonlopun, jotta voimme nukkua. Näin vanhemmiten sitä ei enää jaksa valvoa niin kuin nuorena jaksoi. Eikä se kai ole ongelma, se on vain ominaisuus.
Seuraavan kappaleen valikoin sattumanvaraisesti, mutta mikäli kanssabloggaaja haluaa nähdä siinä inside-huumorin vivahteen, menköön.
500 miles = 804.67200 kilometers
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
piertotum locomotor
Pakkaan laukkuja taas. Irlanti kutsuu minua ja neljää ystävääni.Odotan kovasti vihreitä nummia, linnoja ja irkkupubeja.
Katsoimme kanssabloggaajan kanssa maratonina kaikki kahdeksan Harry Potteria. Yli 18 tunnin tv:n tuijotus yhdistettynä kolmen tunnin yöuniin, muutamaan sipsipussiin ja (limsa)juomapeliin jättää sanottavaksi vain yhden asian: älkää kokeilko tätä kotona.
Mutta Minerva McGarmiwassa on tyyliä ja Harry Potter on maailman paras asia. Ja coolein. Siksi ehkä karkaan Irlannista Lontooseen King's Crossin asemalle.
Katsoimme kanssabloggaajan kanssa maratonina kaikki kahdeksan Harry Potteria. Yli 18 tunnin tv:n tuijotus yhdistettynä kolmen tunnin yöuniin, muutamaan sipsipussiin ja (limsa)juomapeliin jättää sanottavaksi vain yhden asian: älkää kokeilko tätä kotona.
Mutta Minerva McGarmiwassa on tyyliä ja Harry Potter on maailman paras asia. Ja coolein. Siksi ehkä karkaan Irlannista Lontooseen King's Crossin asemalle.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
pääkaupungista
Helsinki.
Ostin mangoteetä pienen kaupan punatukkaiselta naiselta.
Näin rastamiehiä ja noin miljoona Fjällräven-reppua ja katusoittajia. Käyttäydyin kuin idiootti, joka ei ole koskaan nähnyt edes liikennevaloja.
Mietin, miksi en pukeudu niin kuin oikeasti haluaisin ja miksi hiukseni ovat takaapäin niin rumat.
Ajoin lähijunalla ja ihastelin katukylttejä. Hämmästelin, kuinka kävelijöille ja pyöräilijöille on omat kaistansa kevyen liikenteen väylällä.
Sain lounaan yliopistolla opiskelijahintaan, kiitos ystävällisen kassaneidin.
Kävin eduskunnan täysistunnossa kuuntelemassa Ben Zyskowiczin järjettömän tylsän puheenvuoron. Vannoin mielessäni, että tänne palaan vielä, puhujankorokkeelle.
Kävin katsomassa Nälkäpelin ja ajattelin, että haluan olla kuin Katniss Everdeen.
Päätin, että sitten kun asun Helsingissä, ostan ruokani torilta. Ainakin perunat.
Rakastuin kortteleihin, joilla on eläinten nimiä. Hamsteri, Aasi, Kirahvi. Ja kivisiin kilpikonniin.
Niin, ja olin toki aika rakastunut tuohon yhteen, jonka luona majailin. Oi onnea.
Ostin mangoteetä pienen kaupan punatukkaiselta naiselta.
Näin rastamiehiä ja noin miljoona Fjällräven-reppua ja katusoittajia. Käyttäydyin kuin idiootti, joka ei ole koskaan nähnyt edes liikennevaloja.
Mietin, miksi en pukeudu niin kuin oikeasti haluaisin ja miksi hiukseni ovat takaapäin niin rumat.
Ajoin lähijunalla ja ihastelin katukylttejä. Hämmästelin, kuinka kävelijöille ja pyöräilijöille on omat kaistansa kevyen liikenteen väylällä.
Sain lounaan yliopistolla opiskelijahintaan, kiitos ystävällisen kassaneidin.
Kävin eduskunnan täysistunnossa kuuntelemassa Ben Zyskowiczin järjettömän tylsän puheenvuoron. Vannoin mielessäni, että tänne palaan vielä, puhujankorokkeelle.
Kävin katsomassa Nälkäpelin ja ajattelin, että haluan olla kuin Katniss Everdeen.
Päätin, että sitten kun asun Helsingissä, ostan ruokani torilta. Ainakin perunat.
Rakastuin kortteleihin, joilla on eläinten nimiä. Hamsteri, Aasi, Kirahvi. Ja kivisiin kilpikonniin.
Niin, ja olin toki aika rakastunut tuohon yhteen, jonka luona majailin. Oi onnea.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
mene sinä siili takaisin metsään, mä lähden huomenna kaupunkiin
Arvaatteko mihin kaupunkiin?
No Helsinkiin.
Lataan mp3-soittimeen Ultra Brata, pakkaan tavarat Fjällräveniin ja hyppään junaan. Suunnitelmissa olisi kävellä aamulla meren rannassa, katsella puluja eduskuntatalon portailla (as Kyösti Pöysti), tavata uusia ihmisiä ja olla rakastunut.
No Helsinkiin.
Lataan mp3-soittimeen Ultra Brata, pakkaan tavarat Fjällräveniin ja hyppään junaan. Suunnitelmissa olisi kävellä aamulla meren rannassa, katsella puluja eduskuntatalon portailla (as Kyösti Pöysti), tavata uusia ihmisiä ja olla rakastunut.
Ai niin, ylioppilaaksi pääsemistä voi odotella hyvillä mielin kun on mekko kengät ja korvakorut hankittu.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
en keksi otsikkoa
Koneella istumisen voi oikeuttaa hyödyllisten asioiden tekemisellä. Tulostin junalipun, uusin kirjaston lainat ja tutkin vanhoja teologisen pääsykokeita.
Ystävän akvaariosta muutti meille albiinomustatetroja ja iso kanto, ja minähän olen taas liekeissä.
Tie onneen on pelata Giljotiini-peliä ja kuunnella LP-levyjä. Myös pienet pääsiäismunayllätysdinosaurukset ovat kivoja. Ja nauraminen niin, että itkettää eikä saa happea ja luulee kuolevansa.
Pääsiäisbrunssillakin kävin, oli mainiota.
Vuokko Hovatan ääni on kauneinta maailmassa.
Ja nyt taas pääsykoekirjaa. Ihan oikeasti.
Ystävän akvaariosta muutti meille albiinomustatetroja ja iso kanto, ja minähän olen taas liekeissä.
Tie onneen on pelata Giljotiini-peliä ja kuunnella LP-levyjä. Myös pienet pääsiäismunayllätysdinosaurukset ovat kivoja. Ja nauraminen niin, että itkettää eikä saa happea ja luulee kuolevansa.
Pääsiäisbrunssillakin kävin, oli mainiota.
Vuokko Hovatan ääni on kauneinta maailmassa.
Ja nyt taas pääsykoekirjaa. Ihan oikeasti.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Matkakertomuksia
Milanossa oli jokseenkin kevät. Keskiaikainen linna veti minua puoleensa kovin. Hotelliaamupalan leivänpaahdin oli kiehtova kapine, joten pureskelin vuorotellen nutellan ja sulatejuuston peittämiä leipiä.
Minulla on uusi paita. Siinä on Chloë Sevignyn kuva ja sen on valmistanut Marc by Marc Jacobs eikä minua oikeastaan haittaa ettei vaaleanpunainen sovi minulle (tai että veljeni mielestä paita on ruma). Kaksi vuotta etsintöjä neljässä maassa riittivät oikeuttamaan ostopäätöksen.
Milanosta Riikaan lensi suloinen mies, mutta harmikseni hän ei saapunut jatkolennolle Tampereelle. Ehkä hän olikin hallusinaatio. Hänellä oli nuttura ja hieman siivoton ruskea parta ja farkut ja hän istui risti-istunnassa lentokentän lattialla ja vaikka näin hänet itse, alan olla jo melko epäileväinen, tokko tuollaista henkilöä voi olemassa ollakaan.
Riika-Tampere-kone oli 48-paikkainen, ja perillä lentokentän ovet olivat jo lukitut.
Minäkin olen kirjoittanut NaPoWriMo-runoja, mutta ne ovat lyhyitä ja hupsuja ja melkoisen raakileita, eivät sellaisia kauniita ja harkittuja kuin Minnan runot. Päätin etten julkaise täällä yhtäkään, mutta taidanpa sittenkin.
3.4.
good morning
stuertilla
hurmaava hymy
jos olisin mies
iskisin silmää
4.4.
otamme satunnaisen raitiovaunun
päätepysäkille
minulla on
vakosamettitakki
nutellaviikset ja
kertakäyttökamera
postikorttiin kirjoitan
olisitpa täällä! (alasti)
Minulla on uusi paita. Siinä on Chloë Sevignyn kuva ja sen on valmistanut Marc by Marc Jacobs eikä minua oikeastaan haittaa ettei vaaleanpunainen sovi minulle (tai että veljeni mielestä paita on ruma). Kaksi vuotta etsintöjä neljässä maassa riittivät oikeuttamaan ostopäätöksen.
Milanosta Riikaan lensi suloinen mies, mutta harmikseni hän ei saapunut jatkolennolle Tampereelle. Ehkä hän olikin hallusinaatio. Hänellä oli nuttura ja hieman siivoton ruskea parta ja farkut ja hän istui risti-istunnassa lentokentän lattialla ja vaikka näin hänet itse, alan olla jo melko epäileväinen, tokko tuollaista henkilöä voi olemassa ollakaan.
Riika-Tampere-kone oli 48-paikkainen, ja perillä lentokentän ovet olivat jo lukitut.
Minäkin olen kirjoittanut NaPoWriMo-runoja, mutta ne ovat lyhyitä ja hupsuja ja melkoisen raakileita, eivät sellaisia kauniita ja harkittuja kuin Minnan runot. Päätin etten julkaise täällä yhtäkään, mutta taidanpa sittenkin.
3.4.
good morning
stuertilla
hurmaava hymy
jos olisin mies
iskisin silmää
4.4.
otamme satunnaisen raitiovaunun
päätepysäkille
minulla on
vakosamettitakki
nutellaviikset ja
kertakäyttökamera
postikorttiin kirjoitan
olisitpa täällä! (alasti)
lauantai 7. huhtikuuta 2012
i wish i had a mango tree
Täällä kylällä asuu nainen, joka näyttää muumihahmolta. Tänään sillä oli punaiset kumisaappaat, pörröiset korvaläpät ja kukkahame. Reppu selässä. Mietin, mihin se oli menossa ja voisinko minäkin olla aikuisena yhtä herttaisen näköinen.
Ihmisten puolueen Päivi on mun idoli paskoista mielipiteistään huolimatta.
Tänään on tosi tosi tosi kevät.
Muuta sanottavaa ei tänään minulla olekaan. Nukuttaa.
Ihmisten puolueen Päivi on mun idoli paskoista mielipiteistään huolimatta.
Tänään on tosi tosi tosi kevät.
Muuta sanottavaa ei tänään minulla olekaan. Nukuttaa.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
kun kaikki katsoi minua, sanoin mä tahdon runoilla
Tämä talvi on kestänyt vuosia,
huokaisi ystävä
Minä olin samaa mieltä,
mutta päätin kertoa
ruusunnupuista jotka jo
availevat ääntään
kasvihuoneissa kesää varten
Ruusut ja kastuneet sukat
märän maan tuoksu
sulava likainen lumi
lohduttavat meitä tänään
lupaavat suurempaa
Vuosien päästä nauramme yhdessä
kevätmielillemme
onnen kaipuulle
nuoruudellemme kiihkomieliselle
kaikkitietävyydelle
olkaa armollisia.
minä vasta opettelen.
huokaisi ystävä
Minä olin samaa mieltä,
mutta päätin kertoa
ruusunnupuista jotka jo
availevat ääntään
kasvihuoneissa kesää varten
Ruusut ja kastuneet sukat
märän maan tuoksu
sulava likainen lumi
lohduttavat meitä tänään
lupaavat suurempaa
Vuosien päästä nauramme yhdessä
kevätmielillemme
onnen kaipuulle
nuoruudellemme kiihkomieliselle
kaikkitietävyydelle
olkaa armollisia.
minä vasta opettelen.
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
jos taivas on paksu ja harmaa
Mä vihaan vihaa. Vihaan äkäisyyttä, marttyyriyttä, katkeruutta, tympääntyneisyyttä, pessimismiä ja kaikenlaista perseilyä. Sitä, että puolisot ovat ilkeitä toisilleen ja vanhemmat rähjäävät lapsilleen.
Peräänkuulutan rakkautta, kärsivällisyyttä, huumorintajua, tiettyä positiivista välinpitämättömyyttä, rentoa elämänasennetta ja seikkailunhalua sekä unelmointia.
Silti itse sorrun jatkuvasti kaikkeen, jota vastustan. Valitan. Murehdin turhia. Kiukuttelen. Inhoan itseäni ja väheksyn muita. Tiedän, että se kuuluu elämään, mutta rajansa kaikella. Haluaisin juuri nyt sanoa maailmalle, että katsokaa auringonpaistetta. On kevät, ja maailma on täynnä pieniä ja suuria ihania asioita niiden arkisten ja ikävienkin murheiden rinnalla.
postikortit
muumimukit
hyvät hiusaamut
pienet käytännön pilat
Marianne-karkit
intertekstuaalisuus
tähtisadetikut
punainen kynsilakka
kun koira tulee syliin nukkumaan
tuoksut, jotka tuovat mieleen tietyn hetken tai ihmisen
saippuakuplat
rinkat
irtokarkit
nukkua pää jalkopäädyssä
kirjamessut
Marimekko
junalla matkustaminen
keinuminen
Vihreä liitto
YleX
sateenkaaret
villapaidat
naalit
Vakiopaine
Vasemmistoliitto
suosikkielokuvien katsominen uudestaan ja uudestaan
kirahvit
Fjällrävenit
Ïhmisten Puolue
Reilu Kauppa
äänestäminen
dinosaurukset
Ultra Bra
vuodenaikojen vaihtuminen
rahka ja kahvi aamuisin
Spotify
Sinkkuelämää-tunnari
hetki, jolloin tee on juuri sopivan lämmintä
polkupyörät
hauskat, yllättävät tekstiviestit
Minua nukuttaa. Mutta jos teitä ei nukuta, soittakaa ystävälle kysyäksenne kuulumisia, menkää pyöräilemään ensimmäistä kertaa tänä keväänä, liittykää puolueeseen, kirjoittakaa kirje, varatkaa lento kauas, huudattakaa lempilevyänne, katsokaa hyvä elokuva tai lukekaa runoja. Tai ainakin hymyilkää äidille/puolisolle/tuntemattomalle vastaantulijalle/lapsellenne. Tai mitä hyvänsä. Saa itkeäkin, jos siltä tuntuu.
jos taivas on paksu ja harmaa
aion soittaa sulle varhain
silloinkaan en osaa unohtaa
aion soittaa sulle varhain
silloinkaan en osaa unohtaa
PS. !!! tiedättekös mikä tämä on. Elokuuta odotellessa!
lauantai 31. maaliskuuta 2012
Mélancolie
Jätin kämppikselle jääkaapin oveen lapun: hei lähden pääsiäislomalle heitä mun postit mun huoneen lattialle tuun takas noin viikon päästä. Tai jotain siihen suuntaan. Kiinnitin sen jääkaappirunousmagneettisarjani seuraavilla sanoilla:
tranquille
longtemps
mélancolie
Kysyin mitä tarvitsen Milanossa ja parhausystävä sanoi että mekon ja hammasharjan.
Valitsin matkalukemiseksi kirjahyllyni lukemattomista lukemattomista opuksista sellaisen joka on ohut ja pienitekstinen. Daphne du Maurierin Rebekka saapui syntymäpäivä-, joulu- ja syntymäpäivälahjaksi ystävältä joka ei kovinkaan usein muista antaa lahjoja (mutta silloin kun antaa, antaa parhaita). En ajatellut selvittää etukäteen, mistä kirja kertoo, mutta wikipedian kuva kirjailijattaresta on kyllä perin hurmaava. Sitten kun minä olen kirjailija niin minäkin leikkaan polkkatukan ja otan vakavan seepiasävyisen kuvan. Ja jos nyt en Dame Miia olisikaan niin kenties jonkin verran jo brittiläistynyt.
Ehkä joku sitten valitsee minun kirjani matkalukemiseksi ja kirjoittaa blogissaan että minä olen hurjan kaunis.
tranquille
longtemps
mélancolie
Kysyin mitä tarvitsen Milanossa ja parhausystävä sanoi että mekon ja hammasharjan.
Valitsin matkalukemiseksi kirjahyllyni lukemattomista lukemattomista opuksista sellaisen joka on ohut ja pienitekstinen. Daphne du Maurierin Rebekka saapui syntymäpäivä-, joulu- ja syntymäpäivälahjaksi ystävältä joka ei kovinkaan usein muista antaa lahjoja (mutta silloin kun antaa, antaa parhaita). En ajatellut selvittää etukäteen, mistä kirja kertoo, mutta wikipedian kuva kirjailijattaresta on kyllä perin hurmaava. Sitten kun minä olen kirjailija niin minäkin leikkaan polkkatukan ja otan vakavan seepiasävyisen kuvan. Ja jos nyt en Dame Miia olisikaan niin kenties jonkin verran jo brittiläistynyt.
Ehkä joku sitten valitsee minun kirjani matkalukemiseksi ja kirjoittaa blogissaan että minä olen hurjan kaunis.
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Sunset Orange
Kuvassa yliopiston nurkilla majaileva sorsapari: Sunset Orange ja Greasy Sae. Nimesimme ne Annan kanssa ja sitten Anna leipoi minulle leipää.
Jätin luennon väliin saadakseni liput Nickelbackin konserttiin.
Kävelin tihkuisessa yössä kauppaan ostamaan appelsiinimehua hedelmälihalla. Jyväskylä on kauniimpi öisin.
torstai 29. maaliskuuta 2012
pääsykoekirjoja vältellessä
Perheenlisäystä: akvaariossa on kalavauvoja, joista olen järjettömän innoissani. Pienenpieniä ja hyperaktiivisia rusokiilakylkiä, ra-kas-tan! Meillä on myös noin miljoona ja yksi monnivauvaa, joten jos joku haluaa monnin, tai vaihtoehtoisesti tietää, miten niiden hillitön lisääntyminen saadaan loppumaan, contact me.
Olen myös rakastunut materiaan. Nimittäin:
Ne minä aion ostaa itselleni ylioppilaslahjaksi. Koska mukit. Koska Helsinki.
Helsingin ajattelu polttaa sydäntä. Ajattelen merta, raitiovaunuja ja sitä, miten minustakin voisi tulla boheemi urbaani akateeminen yliopisto-opiskelija, joka juurtuu pääkaupunkiin niin tiukasti, että tylsistyy muualla, mutta kaipaa silti lapsuuden metsiä ja hiekkateitä. Ehkä teen tästä aiheesta vielä kunnon postauksen jossain vaiheessa.
Mutta jos aion koskaan päästä sinne, minun pitäisi lukea pääsykokeisiin. Olen pudonnut kärryiltyä Maailmankansalaisen uskonnon sivulla 27. Upeaa. Onneksi on olemassa paljon sijaistoimintoja, kuten nukkuminen, korvapuustien leipominen, elokuvat (Sweeney Todd ja ah-niin-saakelin-kuuma Helena Bonham Carter), sekavien postausten tekeminen blogiin, Irlannin-matkan suunnittelu ja dataaminen. Pajunkissojen tuijottelu ja lokkien äänen kuuntelu.
Kuunnelkaa taidetta.
Olen myös rakastunut materiaan. Nimittäin:
Arabian Kotikaupunki-mukit.
Helsingin ajattelu polttaa sydäntä. Ajattelen merta, raitiovaunuja ja sitä, miten minustakin voisi tulla boheemi urbaani akateeminen yliopisto-opiskelija, joka juurtuu pääkaupunkiin niin tiukasti, että tylsistyy muualla, mutta kaipaa silti lapsuuden metsiä ja hiekkateitä. Ehkä teen tästä aiheesta vielä kunnon postauksen jossain vaiheessa.
Mutta jos aion koskaan päästä sinne, minun pitäisi lukea pääsykokeisiin. Olen pudonnut kärryiltyä Maailmankansalaisen uskonnon sivulla 27. Upeaa. Onneksi on olemassa paljon sijaistoimintoja, kuten nukkuminen, korvapuustien leipominen, elokuvat (Sweeney Todd ja ah-niin-saakelin-kuuma Helena Bonham Carter), sekavien postausten tekeminen blogiin, Irlannin-matkan suunnittelu ja dataaminen. Pajunkissojen tuijottelu ja lokkien äänen kuuntelu.
Kuunnelkaa taidetta.
Kaupunki on muuttunut
mutta ei järin paljon
muistamme sen värin
joka oli harmaampi
silloin ei ollut yhtään
eurooppalaista vaateliikettä
olutta oli vain ruokailijoille
koko paikka muistutti
Neuvostoliittoa
Yöpostaus
Sain laskentatoimen kurssista viitosen.
Söin viimeiset joulu-Toffifeet.
Kirjoitin kaverille mittatilausficin ja parasta on jännitys, koska hän nukkuu eikä vielä tiedä, että kyseinen ficci on olemassa. Omasta mielestäni lopputulos oli perin söpö ja onnistunut.
Suojasin hammassuojani muovipussilla, jossa olinkin viimeksi säilyttänyt popcorn-maustetta, joten treenini maistuivat aika nacho cheddarilta.
Hups, unirytmi taisi päästä keikahtamaan taas.
Söin viimeiset joulu-Toffifeet.
Kirjoitin kaverille mittatilausficin ja parasta on jännitys, koska hän nukkuu eikä vielä tiedä, että kyseinen ficci on olemassa. Omasta mielestäni lopputulos oli perin söpö ja onnistunut.
Suojasin hammassuojani muovipussilla, jossa olinkin viimeksi säilyttänyt popcorn-maustetta, joten treenini maistuivat aika nacho cheddarilta.
Hups, unirytmi taisi päästä keikahtamaan taas.
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Seneca Cranen parta
Keitin kaurapuuroa, muotoilin hammassuojani ja muistelin kuinka vetoava onkaan Seneca Cranen parta.
Viime yönä kävelin elokuvateatterista kotiin, sade oli kuin marraskuinen, ja lauloin liikennevaloissa:
Viime yönä kävelin elokuvateatterista kotiin, sade oli kuin marraskuinen, ja lauloin liikennevaloissa:
lauantai 24. maaliskuuta 2012
runot, Ihmisten puolue ja brunssi
Oi miten paljon hienoja juttuja! ja hätäinen postauksen otsikko, pahoitteluni
Hain ajokorttini. Ajelin kolme viikkoa sillä heppoisella ajolupapaperilla (tai siis, en sillä paperilla vaan Opelilla, mutta sen kanssa). Torstaina pääsin hakemaan oikean kortin katsastuskonttorilta ja hymyilemään iloisesti virkailijanaiselle. Siitäs saitte, hah!
Kävin kampaajalla. Se ei sinänsä ole kiinnostavaa tai tärkeää. Mutta se on, että tukka näyttää nyt minulta; täsmälleen siltä, miltä haluan sen näyttävän. Olo on aikuinen ja itsevarma, hetkittäin jopa kaunis.
Rakkain tuli Helsingistä ja on viikon maisemissa. Oli meillä kaksi yötä. Ihmisten puolue oli ystävämme. Tiettyä viihdyttävyyttä on siinä sarjassa.
Sitten menimme brunssille, jossa oli juustoa ja munakokkelia ja suklaakakkua ja paljon muuta. Tapasin ihmisiä ja pelasimme Trivial Pursuitia. Brunssi venähti vähän, oli hassua ja mukavaa.
Kuuntelen Spotifystä folkradiota, joka on jännittävä keksintö. Korpiklaani ei tosin vastaa käsitystäni folkista.
Ihanan kanssabloggaajani vinkistä aion kirjoittaa runon päivässä huhtikuun ajan. Kyllä minusta vielä runoilija tulee!
Saunaan. Teetä. Nukkumaan.
Hain ajokorttini. Ajelin kolme viikkoa sillä heppoisella ajolupapaperilla (tai siis, en sillä paperilla vaan Opelilla, mutta sen kanssa). Torstaina pääsin hakemaan oikean kortin katsastuskonttorilta ja hymyilemään iloisesti virkailijanaiselle. Siitäs saitte, hah!
Kävin kampaajalla. Se ei sinänsä ole kiinnostavaa tai tärkeää. Mutta se on, että tukka näyttää nyt minulta; täsmälleen siltä, miltä haluan sen näyttävän. Olo on aikuinen ja itsevarma, hetkittäin jopa kaunis.
Rakkain tuli Helsingistä ja on viikon maisemissa. Oli meillä kaksi yötä. Ihmisten puolue oli ystävämme. Tiettyä viihdyttävyyttä on siinä sarjassa.
Sitten menimme brunssille, jossa oli juustoa ja munakokkelia ja suklaakakkua ja paljon muuta. Tapasin ihmisiä ja pelasimme Trivial Pursuitia. Brunssi venähti vähän, oli hassua ja mukavaa.
Kuuntelen Spotifystä folkradiota, joka on jännittävä keksintö. Korpiklaani ei tosin vastaa käsitystäni folkista.
Ihanan kanssabloggaajani vinkistä aion kirjoittaa runon päivässä huhtikuun ajan. Kyllä minusta vielä runoilija tulee!
Saunaan. Teetä. Nukkumaan.
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Mooooorning
Eilen heräsin puoli seitsemältä ilman mitään näkyvää syytä, vaikka päivän ainoa luento alkoi 14:15 (myöhästyin hieman enkä kuunnellut ollenkaan). Nukuin tosin päiväunet yhdentoista maissa. Aamupalaksi söin perunalastuja ja dippiä.
Tänään heräsin 6:30 herätyskilinään. En jaksa nousta sängystä, koska ympäristö on miinoitettu saksilla, juomalaseilla, tyhjillä keksipaketeilla ja laiskan riisuutujan sukkahousuilla.
Tässä olen sitten muistellut, kuinka viime toukokuussa matkustin Pariisiin ja kuljetin matkaseuratädit Val d'Europe:iin tarkoituksenani sulkea ranskalainen pankkitilini. Toukokuisessa auringossa istuin Credit Mutuelin kynnyksellä odottamassa pankin avautumista ja lauleskelin Scandinavian Music Groupia, lähinnä sitä kappaletta, jossa 'sinä lähdit Pariisiin sanoit olevasi onnellinen'.
Musiikin sijaan haluan toivottaa hyvää huomenta. Katsokaa Georgea. Hänessä on tyyliä.
Tänään heräsin 6:30 herätyskilinään. En jaksa nousta sängystä, koska ympäristö on miinoitettu saksilla, juomalaseilla, tyhjillä keksipaketeilla ja laiskan riisuutujan sukkahousuilla.
Tässä olen sitten muistellut, kuinka viime toukokuussa matkustin Pariisiin ja kuljetin matkaseuratädit Val d'Europe:iin tarkoituksenani sulkea ranskalainen pankkitilini. Toukokuisessa auringossa istuin Credit Mutuelin kynnyksellä odottamassa pankin avautumista ja lauleskelin Scandinavian Music Groupia, lähinnä sitä kappaletta, jossa 'sinä lähdit Pariisiin sanoit olevasi onnellinen'.
Musiikin sijaan haluan toivottaa hyvää huomenta. Katsokaa Georgea. Hänessä on tyyliä.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
elävien kirjoissa jälleen
Täällä huutelee tänään ylioppilaskirjoituksensa päättänyt abiturientti, joka on kovin väsynyt ja kovin helpottunut ja kovin rakastunut! Vaikka biologia meni ei-niin-hyvin, ei tunnu missään.
Kirjoituksiin en valmistautunut juurikaan. Bilsaa edeltävä viikonloppu meni hassuja juttuja tehdessä. Huonoa hevibändiä kuunnellessa, taksilla ajellessa, kauniissa valkoisessa todellisuudessa yöpyessä, retkeillessä, ryhmälottoa tehdessä ja omenaolutta maistellessa. Asioita joita en koskaan tee. Asioita joista osa on jopa periaatteideni vastaisia. Mutta se oli seikkailua ja epäminämäisen spontaania. Tein myös paljon järjettömyydessään hauskoja suunnitelmia.
Eikä saa unohtaa viikonlopun tärkeintä - erään ihanan ihmisen tukiryhmän tapaamista. Huolimatta siitä, että olin vähän nolo (oikeasti, kuinka kellään voi mennä puoli tuntia löytää asunto, joka on vajaan puolen kilometrin matkan päästä omasta sijainnista?!) oli viihdyttävää. Minua tärkeämpiä ihmisiä ja bonuskissat. En halua jorista tästä enempää. Haluan pitää itselläni muiston. ja haluan puoluepolitiikkaan haluan haluan haluan.
Maanantaina paras ystävä tuli meille evakkoon mahatautia pakoon. Katsoimme Pixarin lyhytelokuvia. Katsokaa tekin (huonosta laadusta huolimatta).
PS. Kuunnelkaa ihmiset Spotifystä uutta Olavi Uusivirtaa! Rakkaus!
Kirjoituksiin en valmistautunut juurikaan. Bilsaa edeltävä viikonloppu meni hassuja juttuja tehdessä. Huonoa hevibändiä kuunnellessa, taksilla ajellessa, kauniissa valkoisessa todellisuudessa yöpyessä, retkeillessä, ryhmälottoa tehdessä ja omenaolutta maistellessa. Asioita joita en koskaan tee. Asioita joista osa on jopa periaatteideni vastaisia. Mutta se oli seikkailua ja epäminämäisen spontaania. Tein myös paljon järjettömyydessään hauskoja suunnitelmia.
Eikä saa unohtaa viikonlopun tärkeintä - erään ihanan ihmisen tukiryhmän tapaamista. Huolimatta siitä, että olin vähän nolo (oikeasti, kuinka kellään voi mennä puoli tuntia löytää asunto, joka on vajaan puolen kilometrin matkan päästä omasta sijainnista?!) oli viihdyttävää. Minua tärkeämpiä ihmisiä ja bonuskissat. En halua jorista tästä enempää. Haluan pitää itselläni muiston. ja haluan puoluepolitiikkaan haluan haluan haluan.
Maanantaina paras ystävä tuli meille evakkoon mahatautia pakoon. Katsoimme Pixarin lyhytelokuvia. Katsokaa tekin (huonosta laadusta huolimatta).
se on niin hauska
ja se niin surullinen
PS. Kuunnelkaa ihmiset Spotifystä uutta Olavi Uusivirtaa! Rakkaus!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)