Olen myös rakastunut materiaan. Nimittäin:
Arabian Kotikaupunki-mukit.
Ne minä aion ostaa itselleni ylioppilaslahjaksi. Koska mukit. Koska Helsinki.
Helsingin ajattelu polttaa sydäntä. Ajattelen merta, raitiovaunuja ja sitä, miten minustakin voisi tulla boheemi urbaani akateeminen yliopisto-opiskelija, joka juurtuu pääkaupunkiin niin tiukasti, että tylsistyy muualla, mutta kaipaa silti lapsuuden metsiä ja hiekkateitä. Ehkä teen tästä aiheesta vielä kunnon postauksen jossain vaiheessa.
Mutta jos aion koskaan päästä sinne, minun pitäisi lukea pääsykokeisiin. Olen pudonnut kärryiltyä Maailmankansalaisen uskonnon sivulla 27. Upeaa. Onneksi on olemassa paljon sijaistoimintoja, kuten nukkuminen, korvapuustien leipominen, elokuvat (Sweeney Todd ja ah-niin-saakelin-kuuma Helena Bonham Carter), sekavien postausten tekeminen blogiin, Irlannin-matkan suunnittelu ja dataaminen. Pajunkissojen tuijottelu ja lokkien äänen kuuntelu.
Kuunnelkaa taidetta.
Kaupunki on muuttunut
mutta ei järin paljon
muistamme sen värin
joka oli harmaampi
silloin ei ollut yhtään
eurooppalaista vaateliikettä
olutta oli vain ruokailijoille
koko paikka muistutti
Neuvostoliittoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas