keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Laulamisesta
Syön jogurttia purkinpohjalta ja muistelen sitä kertaa, kun lauloin karaokessa kappaleen jota en ollut koskaan kuullut. En vieläkään tiedä, mikä niiden sanojen todellinen sävel olisi.
lauantai 16. marraskuuta 2013
Mutta mä en itke koskaan
Pahinta on se kun kaikki halii toisiaan
ja sanoo: ei oo tän parempaa joo ei niin
se on vaikeeta ja vaivauttavaa
mä aina tuijotan lattiaan tai seiniin
Jäätyi maa
mullei hattuu ei kaulaliinaa
sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan
ja jossakin rakastui onnekkaammin
jotkut muut
mulle jäi tyhjyys ja kuuraiset puut
Jos mikään ketään koskettaa
yleensä musta se on roskaa
häissä muut jakelee nenäliinojaan
mutta mä en itke koskaan
Jäätyi maa
mullei hattuu ei kaulaliinaa
sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan
ja jossakin rakastui onnekkaammin
jotkut muut
mulle jäi tyhjyys ja kuuraiset puut
Sen tajuu vasta kun sen kadottaa
sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan
ja jossakin rakastui onnekkaammin
jotkut muut
niin on kauniita kuuraiset puut
Junamatka maalle oli pitkä ja epätodellinen, käytävän toisella puolella istuva mies luki Jumalharhaa ja minun teki mieli kysyä siltä miksi. Mukava nainen lainasi puhelintaan kun omastani loppui akku, mutta en osannut tarpeeksi kiittää, ja konduktöörikin oli mukava, mutta minä en katso enää ihmisiä silmiin, kun muuten ne näkee. Kaiken.
Täällä maalla nappisilmäkoira rakastaa minua ja minä sitä, aurinko paistaa, kahvi on kylmää, minulta tivataan tulevaisuudensuunnitelmia, ikään kuin minulle olisi olemassa joku ensi viikko tai ensi kesä,
enkä voi kertoa, että pohdin vain
lopettaako perusopintojen vai kandin jälkeen
vai nyt heti.
Jollain hassulla tavalla kirkkohistorian esseen kirjoittaminen on mukavaa: se vie ajatukset pois.
Ja ainoa asia, jossa on järkeä, on Nuhevi. Pääsin hallitukseen ja aion hakea myös Armon Vihreiden hallitukseen ja kadota pikkuhiljaa puoluemaailmaan ja juurtua puoluetoimistoon joka on maailman paras paikka ja unohtaa kummittelevat opintopisteet ja oppimisesseet ja ryhmätyöt.
Kadota. Minä tahdon.
Olisin voinut olla sinulle se.
perjantai 15. marraskuuta 2013
And you let her go
staring at the ceiling in the dark
same old empty feeling in your heart
'cause love comes slow and it goes so fast
well you see her when you fall asleep
but never to touch and never to keep
'cause you loved her too much and you dived too deep
maanantai 11. marraskuuta 2013
Find what you love and let it kill you
Viime aikoina kaksi tärkeää lähetettyä asiakirjaa:
hakemus Helsingin Vihreiden Nuorten hallitukseen
ja
yhteydenottopyyntö opintopsykologille
motivaatio-ongelmat, keskittymisvaikeudet,
tunne siitä ettei pärjää enää
On surullisia asioita, on iloisia asioita.
Jälkimmäisiä edustaa illat, jolloin
tanssii paljain jaloin koko soittolistan läpi
maailmassa jossa on kaksi kaunista naista
joiden kaltainen minäkin haluan olla,
kun täytän 30.
hakemus Helsingin Vihreiden Nuorten hallitukseen
ja
yhteydenottopyyntö opintopsykologille
motivaatio-ongelmat, keskittymisvaikeudet,
tunne siitä ettei pärjää enää
On surullisia asioita, on iloisia asioita.
Jälkimmäisiä edustaa illat, jolloin
tanssii paljain jaloin koko soittolistan läpi
maailmassa jossa on kaksi kaunista naista
joiden kaltainen minäkin haluan olla,
kun täytän 30.
lauantai 9. marraskuuta 2013
Olin yökylässä
Perjantai. Iltapäivä. Opiskelut on laitettu pakettiin tämän viikon osalta ja tarkoituksena on kirjoittaa rästiin jääneet NaNoWriMo-sanat, joita on kaksi ja puoli tonnia. Mies on viikonlopun Kuopiossa ja minä ikävissäni.
Ystävä soittaa. Tule teelle, on tylsää, ostan pullaa. Ystävä on inttileski. Minä menen.
Syntyy jännittävä ajatus: jään yökylään. Ostamme pizzaa ja jäätelöä. Katsomme Sinkkuelämän uusintoja ja muistelemme nuoruutemme valvottuja öitä. Minulle pedataan sänky muhkuraiselle sohvalle. Se tuntuu hölmöltä: oma pehmeä jousisänkyni on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Jään silti. Nukahdamme puoliltaöin.
Herään aamulla kahdeksalta. En raaski herättää ystävää, joten kiipeän fleece-huopaan kääriytyneenä istuma-ammeeseen ja luen kaikki vessan hyllyyn kerätyt Cosmopolitanit. Ystävä herää puoli kymmeneltä. Aamuteetä minulle, aamukahvia hänelle.
Kummallisia hetkiä. Joistakin asioista olen tullut luopuneeksi aikuistumisen myötä. Kuinka hienoa huomata, ettei niitä asioita oikeastaan kaipaakaan - että yökyläily oli elämän parasta aikaa lukioikäisenä, mutta nykyinen pitkien keskustelujen käyminen teen ääressä päiväsaikaan ei tunnu siltä, että mitään olisi menetetty. Vuodet tuovat vain lisää, eivätkä muuttuneet olemisen tavat poista yhteyttä. Sellaista kai ystävyyden kuuluukin olla.
Tänään näen toisen ystävän. Rästisanat kuroutuvat kasaan hitaasti mutta varmasti.
Ystävä soittaa. Tule teelle, on tylsää, ostan pullaa. Ystävä on inttileski. Minä menen.
Syntyy jännittävä ajatus: jään yökylään. Ostamme pizzaa ja jäätelöä. Katsomme Sinkkuelämän uusintoja ja muistelemme nuoruutemme valvottuja öitä. Minulle pedataan sänky muhkuraiselle sohvalle. Se tuntuu hölmöltä: oma pehmeä jousisänkyni on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Jään silti. Nukahdamme puoliltaöin.
Herään aamulla kahdeksalta. En raaski herättää ystävää, joten kiipeän fleece-huopaan kääriytyneenä istuma-ammeeseen ja luen kaikki vessan hyllyyn kerätyt Cosmopolitanit. Ystävä herää puoli kymmeneltä. Aamuteetä minulle, aamukahvia hänelle.
Kummallisia hetkiä. Joistakin asioista olen tullut luopuneeksi aikuistumisen myötä. Kuinka hienoa huomata, ettei niitä asioita oikeastaan kaipaakaan - että yökyläily oli elämän parasta aikaa lukioikäisenä, mutta nykyinen pitkien keskustelujen käyminen teen ääressä päiväsaikaan ei tunnu siltä, että mitään olisi menetetty. Vuodet tuovat vain lisää, eivätkä muuttuneet olemisen tavat poista yhteyttä. Sellaista kai ystävyyden kuuluukin olla.
Tänään näen toisen ystävän. Rästisanat kuroutuvat kasaan hitaasti mutta varmasti.
tiistai 29. lokakuuta 2013
Pois
Eteenpäin on mentävä. Jos pysähtyy kuuntelemaan itseään jonnekin yliopiston keltaisten rakennusten väliin,
saattaa kuulla sen, kun sisällään jokin huutaa
MENE
LÄHDE NYT
ENNEN KUIN
ET ENÄÄ VOI
En voi kuunnella sitä, sillä minne minä menisin?
Pois pitäisi päästä, mutta kun ei ole suunnitelma B:tä, on jatkettava niin kuin aina ennenkin.
Silloin, Tuomiokirkon portaiden yläpäässä, kun pitäisi olla hauskaa, unohdan missä olen ja katson tyhjin silmin pimeälle merelle. Milloin kaikesta tuli näin rumaa?
saattaa kuulla sen, kun sisällään jokin huutaa
MENE
LÄHDE NYT
ENNEN KUIN
ET ENÄÄ VOI
En voi kuunnella sitä, sillä minne minä menisin?
Pois pitäisi päästä, mutta kun ei ole suunnitelma B:tä, on jatkettava niin kuin aina ennenkin.
Silloin, Tuomiokirkon portaiden yläpäässä, kun pitäisi olla hauskaa, unohdan missä olen ja katson tyhjin silmin pimeälle merelle. Milloin kaikesta tuli näin rumaa?
maanantai 28. lokakuuta 2013
Mä oon kuten luulet, aivan kuin tuulet
mä huudan mä valvon
mä huonoa palvon
mä uuvun mä luovun
en tee mitä pitää
ja mitään en muista
sovituista
turtua haluan
valua pois hämärään
Shh, ei kerrota äidille, ei kerrota kun mummi soittaa
mitä ystäväni tekevät juhlissaan
tai etten ole pessyt pyykkiä pitkiin aikoihin
etten pääse läpi viime viikon tenttejä
enkä pysty näihin kaikkiin ryhmätöihin
että huoneeni on ollut täynnä tiskejä
että tuijotan eteeni näkemättä mitään
että pelkään että minua ei suudella
enää koskaan
että olen tunteja myöhässä kaikkialta
että
että
Te kaikki jotka kohdattaessa aina kysytte mitä kuuluu,
tulkaa katsomaan,
miltä täällä mielestänne näyttää,
miltä tämä kaikki teistä näyttää
mä huonoa palvon
mä uuvun mä luovun
en tee mitä pitää
ja mitään en muista
sovituista
turtua haluan
valua pois hämärään
Shh, ei kerrota äidille, ei kerrota kun mummi soittaa
mitä ystäväni tekevät juhlissaan
tai etten ole pessyt pyykkiä pitkiin aikoihin
etten pääse läpi viime viikon tenttejä
enkä pysty näihin kaikkiin ryhmätöihin
että huoneeni on ollut täynnä tiskejä
että tuijotan eteeni näkemättä mitään
että pelkään että minua ei suudella
enää koskaan
että olen tunteja myöhässä kaikkialta
että
että
Te kaikki jotka kohdattaessa aina kysytte mitä kuuluu,
tulkaa katsomaan,
miltä täällä mielestänne näyttää,
miltä tämä kaikki teistä näyttää
torstai 24. lokakuuta 2013
"Make mistakes"
1. Rakastan ylläolevaa videota
2. Neil Gaiman on ihana: älykäs ja inspiroiva ja vielä komeakin
3. Tyhmää miettiä uravalintoja ja kursseja kun kannattaisi vain kirjoittaa kaiket päivät
4. Vein juuri painoon ensimmäisen päätoimittamani järjestölehden, se on taitettu Wordilla ja siinä on epäkorrekti pääkirjoitus ja luultavasti kaikki muukin aivan toisin kuin kuuluisi mutta olen innoissani ja jännittynyt
tiistai 22. lokakuuta 2013
All I ever wanted was the world
Nämä päivät eivät rakasta minua
enkä minä niitä
juoksen pakoon koska pelkään kaikkea mikä oli joskus tärkeää
luen menneisyyttä ja itken
aika oli joskus kaunista
En halua tehdä enää mitään
primadonna life, the rise and fall
enkä minä niitä
juoksen pakoon koska pelkään kaikkea mikä oli joskus tärkeää
luen menneisyyttä ja itken
aika oli joskus kaunista
En halua tehdä enää mitään
primadonna life, the rise and fall
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Huomioita sunnuntaiaamusta
Sunnuntaiaamuna
Helsinki on vielä kiinni
Sen hautaustoimistot ja
R-kioskit pimeinä
Kaisaniemen puisto
Hukkuu vaahteranlehtiinsä
Koira tuijottaa oravaa
Aamulla rautatieasemakin
On hiljainen ja ylevä
Junat kulkevat harvemmin
Ja siksi menen myöhässä
Sinne minne olen menossa
Siellä naisilla on siilitukat
Kuntauudistuksesta ja toimintasuunnitelmasta
Puhutaan palavin silmin
Sydäntä polttaa
Huulipunan lisään vasta
Lähempänä Tikkurilaa
Helsinki on vielä kiinni
Sen hautaustoimistot ja
R-kioskit pimeinä
Kaisaniemen puisto
Hukkuu vaahteranlehtiinsä
Koira tuijottaa oravaa
Aamulla rautatieasemakin
On hiljainen ja ylevä
Junat kulkevat harvemmin
Ja siksi menen myöhässä
Sinne minne olen menossa
Siellä naisilla on siilitukat
Kuntauudistuksesta ja toimintasuunnitelmasta
Puhutaan palavin silmin
Sydäntä polttaa
Huulipunan lisään vasta
Lähempänä Tikkurilaa
perjantai 11. lokakuuta 2013
Tällaisia ovat päivät
Huulipuna jää
Take away-mukin reunaan
Hajotan ihmissuhteita
Yhden kerrallaan
Kun en jaksa enää, hankkiudun eroon
Korvissa kiiltelee leikkihopeaa
Mielialanvaihteluja
Vihaan yliopistoa
mutta hei väitelläänkö tohtoreiksi
Haluaisin mummolaan
Jossa aika on pysähtynyt
Pullan tuoksu ei koskaan muutu
Leikkipuistossa
Vaahteranlehtiä ja lapsia
Niitä naurattaa
Niiden hymyt
Saavat minut itkemään
Pyyhin kyyneleet ennen kuin
Pääsen Kirkkokadun ja Unioninkadun
Risteykseen
Take away-mukin reunaan
Hajotan ihmissuhteita
Yhden kerrallaan
Kun en jaksa enää, hankkiudun eroon
Korvissa kiiltelee leikkihopeaa
Mielialanvaihteluja
Vihaan yliopistoa
mutta hei väitelläänkö tohtoreiksi
Haluaisin mummolaan
Jossa aika on pysähtynyt
Pullan tuoksu ei koskaan muutu
Leikkipuistossa
Vaahteranlehtiä ja lapsia
Niitä naurattaa
Niiden hymyt
Saavat minut itkemään
Pyyhin kyyneleet ennen kuin
Pääsen Kirkkokadun ja Unioninkadun
Risteykseen
Voimaannuttava kokemus:
Pikku Kukan ihana musiikki
ja suloisen kömpelöt välispiikit
Vuokko Hovatta oli puhtaasti täydellinen
lauantai 5. lokakuuta 2013
Olen nähtävyys näkymätön
On monia maailmoja.
On Kiasman aukio päivänvalossa. Silloin se on täynnä aktivisteja, hippejä, koiria, puheensorinaa ja Free Our Activists-kylttejä.
Sitten on Kiasman aukio illalla, tyhjänä. Kuljen sen ohi, kun olen lähtenyt salaa juhlista, jotka olivat liian hyvät minulle. Ne ovat maailmoja joita katselen ulkopuolelta hiljaisena nurkassa, tietäen, etteivät ne koskaan kosketa minua.
Lihaton lokakuu on minulle vegaaninen lokakuu,
ja maihareillani haluaisin potkia päähän maailmaa jossa on virhe.
En osaa enää kirjoittaa ja pelkään, että alan pelätä ihmisiä.
On Kiasman aukio päivänvalossa. Silloin se on täynnä aktivisteja, hippejä, koiria, puheensorinaa ja Free Our Activists-kylttejä.
Sitten on Kiasman aukio illalla, tyhjänä. Kuljen sen ohi, kun olen lähtenyt salaa juhlista, jotka olivat liian hyvät minulle. Ne ovat maailmoja joita katselen ulkopuolelta hiljaisena nurkassa, tietäen, etteivät ne koskaan kosketa minua.
Lihaton lokakuu on minulle vegaaninen lokakuu,
ja maihareillani haluaisin potkia päähän maailmaa jossa on virhe.
En osaa enää kirjoittaa ja pelkään, että alan pelätä ihmisiä.
ja kun käännyt pois
pesen otsasta leimaa
maanantai 30. syyskuuta 2013
Jacques
kokoustin tänään tuntikausia valitsemassa hallopedeja (menneisyys on noussut kummittelemaan)
se kuulostaa muuten ihan vadelmalta se halloped
illalla tehdään porkkanasämpylöitä tai ehkä -teeleipiä
haluan kloonata Jacques Cousteaun pipon
(ja sen ranskalaisen charmin)
lauantai 21. syyskuuta 2013
En syntynyt tänne itkemään
flirttailen, drinkin sateenvarjolla ostan
kevytsavukkeen huulillein nostan
kiusoittelen, tahdon että mua halutaan
Piti kirjoittaa asuntopolitiikasta, mutta tahdoin kirjoittaa ensin siitä,
että eilen oli parasta,
että sen jälkeen aamuauringon säteet jossain Kalliossa pääsivät sisään sälekaihtimien väleistä,
täplittivät olkapäätä ja hiuksia (ei minun),
enkä ajatellut hetkeen mitään vakavaa.
En tiedä, tuliko taas tehtyä jotain tyhmää,
mutta no, kerrankos sitä täällä eletään.
kevytsavukkeen huulillein nostan
kiusoittelen, tahdon että mua halutaan
Piti kirjoittaa asuntopolitiikasta, mutta tahdoin kirjoittaa ensin siitä,
että eilen oli parasta,
että sen jälkeen aamuauringon säteet jossain Kalliossa pääsivät sisään sälekaihtimien väleistä,
täplittivät olkapäätä ja hiuksia (ei minun),
enkä ajatellut hetkeen mitään vakavaa.
En tiedä, tuliko taas tehtyä jotain tyhmää,
mutta no, kerrankos sitä täällä eletään.
maanantai 9. syyskuuta 2013
From heartache to inner peace
Viime aikoina
olen tiedostanut, miten paljon kesällä kaipasin Helsinki-ystäviä, tuttuja kasvoja, ihmisiä joiden kanssa valittaa tylsistä luennoista ja kanssateologeista, ihmisiä elämään rinnalle.
olen ollut krapulassa, olen ollut flunssassa.
olen eksynyt jonnekin moottoritien varrelle ja vannonut, etten enää koskaan nouse bussin kyytiin tässä kaupungissa, löytänyt sittemmin takaisin
olen ollut pohjattoman surullinen ja peloissani, hajonnut pieniksi palasiksi pimeään rappukäytävään, soittanut korvaamattomalle äidille ja kummitädille ja löytänyt apua
sain valaistuksen opintoihin: ei, minusta ei tulekaan pappia, ei ainakaan näillä näkymin, A2-linja on ihan okei
Tuomasmessu ja teejatkot, olin vähän epäsosiaalinen mutta leivoin hyvää vegaanista piirakkaa.
Tänään alkaa sivuaine.
Taidan olla elossa.
olen tiedostanut, miten paljon kesällä kaipasin Helsinki-ystäviä, tuttuja kasvoja, ihmisiä joiden kanssa valittaa tylsistä luennoista ja kanssateologeista, ihmisiä elämään rinnalle.
olen ollut krapulassa, olen ollut flunssassa.
olen eksynyt jonnekin moottoritien varrelle ja vannonut, etten enää koskaan nouse bussin kyytiin tässä kaupungissa, löytänyt sittemmin takaisin
olen ollut pohjattoman surullinen ja peloissani, hajonnut pieniksi palasiksi pimeään rappukäytävään, soittanut korvaamattomalle äidille ja kummitädille ja löytänyt apua
sain valaistuksen opintoihin: ei, minusta ei tulekaan pappia, ei ainakaan näillä näkymin, A2-linja on ihan okei
Tuomasmessu ja teejatkot, olin vähän epäsosiaalinen mutta leivoin hyvää vegaanista piirakkaa.
Tänään alkaa sivuaine.
Taidan olla elossa.
tiistai 3. syyskuuta 2013
Ja minä oivallan
Jos en ole onnellinen nyt, tulen olemaan vielä joskus.
Uusi lukuvuosi tuo uusia seikkailuja. Tekee mieleni tanssia - sen sai aikaan yksi hyväntahtoinen kosketus
ja satuttavista ihmissuhteista pitää lähteä ajoissa
enkä jaksa olla huolissani enää
Mitä minä voin tehdä - elää elämää jonka joskus kuvittelin
Huomenna lupaan hymyillä enemmän (silloin ehkä ei ole enää krapulaakaan).
perjantai 30. elokuuta 2013
Niin hyvää puuta
Loppujen lopuksi minulla on kesän päätteeksi kourassa työtodistus kuukauden ajalta, tulin kotiin ja söin viimeiset neljä keksiä Palahniukin tahtiin tuosta vain.
Kämppiksellä on uusi pesukone ja minulla vihdoin pesupähkinöille kangaspussi, ei tarvitse käyttää sukkaa moisen asemassa. Eikä tarvitse kantaa pyykkiä pestäväksi toisaalle.
Eilen kannoin banaanilaatikoita ja häkkivarastosta löytyneen maton. Se ei ollut minun muuttoni, mutta oli se kuitenkin melkein ja niin vain vaihtui katto jonka alla nukkua. Paljon kotoisampaan. Sellaiseen, jossa ei ole ylimääräisiä soluihmisiä. Ja herääminen oli parasta ja paahtoleipäaamupala oli parasta ja myös maailman paras mies on minun ja siitäkös minä olen välillä ihan hämmentyneessä hurmiossa enkä toivottavasti ikinä lakkaa olemasta (ja kiitollinen). Ja minulla on vaatteille oma hylly.
Tänään ja huomenna säätiedotus lupaa orkesteriharjoituksia, syntymäpäiväravintolaillallista ja asiaankuuluvasti sitä edeltävää korttiaskartelua, sekä UIJUIJUI siirtymisen lyhyehkön loman viettoon Kuopioon.
On oikeasti aika pelottavaa olla näin onnellinen.
ps. hallitus, imaskaapa slerbaa
Kämppiksellä on uusi pesukone ja minulla vihdoin pesupähkinöille kangaspussi, ei tarvitse käyttää sukkaa moisen asemassa. Eikä tarvitse kantaa pyykkiä pestäväksi toisaalle.
Eilen kannoin banaanilaatikoita ja häkkivarastosta löytyneen maton. Se ei ollut minun muuttoni, mutta oli se kuitenkin melkein ja niin vain vaihtui katto jonka alla nukkua. Paljon kotoisampaan. Sellaiseen, jossa ei ole ylimääräisiä soluihmisiä. Ja herääminen oli parasta ja paahtoleipäaamupala oli parasta ja myös maailman paras mies on minun ja siitäkös minä olen välillä ihan hämmentyneessä hurmiossa enkä toivottavasti ikinä lakkaa olemasta (ja kiitollinen). Ja minulla on vaatteille oma hylly.
Tänään ja huomenna säätiedotus lupaa orkesteriharjoituksia, syntymäpäiväravintolaillallista ja asiaankuuluvasti sitä edeltävää korttiaskartelua, sekä UIJUIJUI siirtymisen lyhyehkön loman viettoon Kuopioon.
On oikeasti aika pelottavaa olla näin onnellinen.
ps. hallitus, imaskaapa slerbaa
maanantai 26. elokuuta 2013
Ei auta huuto vasten tyynyä
Eikä minua korvenna se, että olen tyttö, jolle soitellaan vain humalassa
eikä se, että kävelen yksin ilman kenkiä Temppeliaukiolta Kruununhakaan
varoen lasinsiruja
ei, ei, ei,
osaan nauraa kaikelle sille.
Ei se, miten pimeitä ovat yöt ja kylmiä, ja miten tyhjiä päivät.
Minä vain odotan.
Minä iloitsen toisten lapsista, toisten kihlauksista.
Uusien fuksien orientoiva viikko alkoi tänään,
minä muistan yhden fuksin vuoden takaa,
sillä oli kirkkaat silmät, sydän täynnä intoa ja rakkautta
voi miten se uskoi kaikkiin unelmiin
se valitsi asua joka on tarpeeksi hyvä yliopiston aloittamiseen
minäkö se olin
Uusi musiikkirakkaus, aurinko paistaa, mitähän tekisin tänään?
eikä se, että kävelen yksin ilman kenkiä Temppeliaukiolta Kruununhakaan
varoen lasinsiruja
ei, ei, ei,
osaan nauraa kaikelle sille.
Ei se, miten pimeitä ovat yöt ja kylmiä, ja miten tyhjiä päivät.
Minä vain odotan.
Minä iloitsen toisten lapsista, toisten kihlauksista.
Uusien fuksien orientoiva viikko alkoi tänään,
minä muistan yhden fuksin vuoden takaa,
sillä oli kirkkaat silmät, sydän täynnä intoa ja rakkautta
voi miten se uskoi kaikkiin unelmiin
se valitsi asua joka on tarpeeksi hyvä yliopiston aloittamiseen
minäkö se olin
Uusi musiikkirakkaus, aurinko paistaa, mitähän tekisin tänään?
tahdon kuolla häpeään
likaisena kasvoni kätken
torstai 1. elokuuta 2013
Meihin meistä jäljet jää
Ja kun hän lähti,
oli vesi harmaata, ja
taivas ja sielu.
Häneltä jäi minulle
tyhjä tupakka-aski, Ruotsista tuotua Coca-Colaa
ja kaulaan armeijan tunnistelaatta
(tai mikä lieneekään)
Minulta jäi hänelle
pala sydäntä ja mietin: hölmö tyttö,
jakaa nyt noin palasia maailmalle
Viime päivät ovat vanhentaneet minua vuosia.
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Vaillinaisia lauseitani
su 23.6.13
ti 16.7.13
Minä saatan olla seikkailija
Pakata pyyhkeen ja vaihtosukat
reppuun, juosta rikkinäisissä
kengissä valtatien yli
Nauraa riskeille ilman pelkoa
Mutta väärän kaupungin yön laskeuduttua
väärällä huoltoasemalla
minuakin värisyttää
Kaikkiin koteihin satoja kilometrejä
la 20.7.13
Tahdon kirjoittaa
ainakin sata tarinaa siitä
miten komea olet
aukinapitetussa paidassa
nauravana, ivallisena
tupakka oikeassa suupielessä
Automatkan aikana meitä on viisi
kulkemassa satoja kilometrejä
vihaitkusta huutoon, anteeksiantoon, uuteen vihaan
Minä tunnen särkyvät maailmat ihmisten välillä
Muistan kyllä toisiakin hetkiä, mutta
nyt kuulen vain renkaiden huminan moottoritiellä
me olemme jotain mikä on jäänyt
valumaan unohtunut hana
ti 25.6.13
Vesi on matalaa ja kylmää, minä
laskeudun laiturilta
ojennan käteni vartaloni sydämeni
kaukana lännessä aurinko
laskee mäntyjen taakse
minä tunnen tämän värinän
olen kokenut sen ennenkin
se lupaa hyvää
maailma on vihdoin vain minun
to 27.6.13
Tänään säikähdin ensimmäistä kertaa
kun tajusin:
Seuraavan kerran kun palaan
ei minua odota kukaan.
Mutta koskaan en sano:
Älä mene
Kun minä ja muuttolinnut lähdemme etelään
sinulla on toinen suunta,
ja niin on sen määrä olla:
Kesäheilat ovat kesäheiloja
eivätkä isot tytöt itke
mutta niitä tarinoita
ei ole tarkoitettu minun kirjoitettavakseni
// Kesä on pian kääntymässä syksyyn. Olen jakanut ehtoollisviiniä tärisevin käsin ja toistellut Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu, laulanut muistisairaille vanhuksille, kaivannut elämääni, alkanut pitää Anna Puun musiikista, koskettanut, kärsinyt kuuhulluudesta, iloinnut ystävien saamista asunnoista, töistä ja opiskelupaikoista ja toivonut että omassakin elämässä tapahtuisi jotain hienoa.
Juuri nyt ei kuulu hyvää mutta luotan - kyllä tämä tästä.
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Kuinka rakastua taikuriin
palapelin tuhanneskahdeksas pala löytyi korvani takaa
se oli viimeinen
se loksahti
annoin kissoille sitä mitä ikinä kissat syövätkään
ja meille tomaatti-makaronipataa
se vähän kiehui hellalle kun oli tärkeämpää tekemistä
(no halailua, minä senkin haihattelija)
se oli viimeinen
se loksahti
annoin kissoille sitä mitä ikinä kissat syövätkään
ja meille tomaatti-makaronipataa
se vähän kiehui hellalle kun oli tärkeämpää tekemistä
(no halailua, minä senkin haihattelija)
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Uppopaistetusta ruoasta
Olen saanut hienostopizzaa ystävältä joka muuttaa Brysseliin
ja sipulirenkaita ja kalapuikkoja ja perunalastuja ikiomalta ihmiseltä joka muuttaa yksiöön.
Brysseliin minulla ei ole rahaa mennä tervehtimään. Yksiöön kannattanee jättää hammasharja.
Olen purrut itseäni kieleen. Olen maksanut laskut ja hymähtänyt tyhjentyneelle tilille.
Olen kehittänyt kummallisen unirytmin, jonka tahdissa herään joka aamu viiden maissa noin tunniksi ja luen sitten itseni uneen jälleen.
ja sipulirenkaita ja kalapuikkoja ja perunalastuja ikiomalta ihmiseltä joka muuttaa yksiöön.
Brysseliin minulla ei ole rahaa mennä tervehtimään. Yksiöön kannattanee jättää hammasharja.
Olen purrut itseäni kieleen. Olen maksanut laskut ja hymähtänyt tyhjentyneelle tilille.
Olen kehittänyt kummallisen unirytmin, jonka tahdissa herään joka aamu viiden maissa noin tunniksi ja luen sitten itseni uneen jälleen.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
niin kaukana on ikäväsi maa
Kuuntelen työväenlauluja ja Ultra Brata,
siivoan kaoottista huonettani ja kaipaan Helsinkiin, kotiin,
sinne missä on kaikki, mikä on minun.
siivoan kaoottista huonettani ja kaipaan Helsinkiin, kotiin,
sinne missä on kaikki, mikä on minun.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
kaiken kauneus
Hienoja hetkiä kesätöissä on, kun leiriläinen uskaltaa kertoa eronneensa poikaystävästään,
toinen myöntää kiusanneensa ja haluaa tehdä sovinnon,
ja kun seison ryhti suorana kuin pastori ainakin ja luen päivän evankeliumitekstiä,
kun ukkonen vihdoin tulee monen liian kuuman päivän jälkeen ja lohdun helmet pisaroi.
Vaikka välillä kirosin ja itkinkin, tunsin olevani kotonani avaimet kaulassa ja vastuu harteillani - kun vain vielä joskus uskaltaisin lausua myös synninpäästön ja Herran siunauksen.
En tiedä tuleeko pappi, mutta tulee aikuinen, tulee ihminen
Ja sitten on hetket, kun hän vie minut rantaan, aurinko laskee, hän
osoittaa: tuolla on minkki ja tuolla on koskelo, ja näetkö nuo lokit
Ja minä kehrään ja hymyilen ja tunnen olevani viimeinkin nainen
(maailman onnellisin sellainen)
Vaikka hän lähtee pian, ei se haittaa, niin sen kuuluukin mennä.
Huomaan että minussakin on loputtomasti sanomattomia sanoja, pakko puhua puhua puhua,
ja voisin kirjoittaa sata blogitekstiä hymystä, jonka löysin.
Nyt soi Spotify Unlimited ja Tänään olen vapaa-listani ja on ikävä Helsinkiin.
toinen myöntää kiusanneensa ja haluaa tehdä sovinnon,
ja kun seison ryhti suorana kuin pastori ainakin ja luen päivän evankeliumitekstiä,
kun ukkonen vihdoin tulee monen liian kuuman päivän jälkeen ja lohdun helmet pisaroi.
Vaikka välillä kirosin ja itkinkin, tunsin olevani kotonani avaimet kaulassa ja vastuu harteillani - kun vain vielä joskus uskaltaisin lausua myös synninpäästön ja Herran siunauksen.
En tiedä tuleeko pappi, mutta tulee aikuinen, tulee ihminen
Ja sitten on hetket, kun hän vie minut rantaan, aurinko laskee, hän
osoittaa: tuolla on minkki ja tuolla on koskelo, ja näetkö nuo lokit
Ja minä kehrään ja hymyilen ja tunnen olevani viimeinkin nainen
(maailman onnellisin sellainen)
Vaikka hän lähtee pian, ei se haittaa, niin sen kuuluukin mennä.
Huomaan että minussakin on loputtomasti sanomattomia sanoja, pakko puhua puhua puhua,
ja voisin kirjoittaa sata blogitekstiä hymystä, jonka löysin.
Nyt soi Spotify Unlimited ja Tänään olen vapaa-listani ja on ikävä Helsinkiin.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Siellä missä nokkoset lakastuu
Kalenteriin on kirjoitettu ystävien nimiä ja ostoslista nachoja varten.
Nukun skottiruutuisen vilttini alla. Iltapäivällä rakennan palapeliä ja syön keksejä.
Rahaa on juuri ja juuri vuokraan ja ruokaan. Voin valita: joko pelottaa tai sitten uskon että kaikki järjestyy. Olen opetellut valitsemaan jälkimmäistä.
Kesän kaunein morsian on minun siskoni. Lohta ja paistettuja perunoita, mansikkakakkua; eikä voi kuin nauraa muun salin mukana, kun hillitön liikutusitku katkaisee lyhyeksi alun perinkin suunnitellun puheeni.
Nukun skottiruutuisen vilttini alla. Iltapäivällä rakennan palapeliä ja syön keksejä.
Rahaa on juuri ja juuri vuokraan ja ruokaan. Voin valita: joko pelottaa tai sitten uskon että kaikki järjestyy. Olen opetellut valitsemaan jälkimmäistä.
Kesän kaunein morsian on minun siskoni. Lohta ja paistettuja perunoita, mansikkakakkua; eikä voi kuin nauraa muun salin mukana, kun hillitön liikutusitku katkaisee lyhyeksi alun perinkin suunnitellun puheeni.
tiistai 4. kesäkuuta 2013
läksi tyttö tietä myöten
Viime viikolla sanoin muutamat heiheit oli kiva tutustua mä aion nyt halata sua saanko sun puhelinnumeron nähdään syksyllä, kävin leffassa, päädyin kävelylenkin päätteeksi hakemaan pitsaa ja yöt pakkasin siivosin pakkasin siivosin. Lauantaina tuli auto hakemaan minuakin takaisin maalle kesän ajaksi. Auto pysähtyi matkalla Ikeassa, mukaan tarttui punainen lintutyyny jota rutistin koko matkan torjuin ikävää nukuin itkin vain ihan vähän ilahduin kun kasvillisuus ja pinnanmuodot alkoivat näyttää tutulta.
Nyt on: loma. Kesäyöt, jäätelö, yökyläily, kaunokirjallisuus, elokuvat, järvi ja paljon metsäpolkuja.
Maalla on hiljaista, vihreää, pientä, ihmiset ovat olleet äkäisiä, varastetut autonrenkaat ovat löytyneet kiljupönttöjen vierestä ja jalkoja voi viilentää järvessä. Kai täällä on ihan hyvä.
Yhteiskuntapolitiikan opiskelijaa minusta ei nyt sitten tulekaan, niin nopeasti tajusin etten osaakaan ja kasasin tavarani ja juoksin junaan.
Nyt on: loma. Kesäyöt, jäätelö, yökyläily, kaunokirjallisuus, elokuvat, järvi ja paljon metsäpolkuja.
Kappale on aiemmin jo ollut täällä blogissa,
mutta silti
vasta nyt se kertoo kaiken
tiistai 28. toukokuuta 2013
kävin ja tulin takaisin
Lontoossa sekava ilta,
en ole varma mitä tapahtui, mutta tiedän ettei enää koskaan.
Hukkasin rakkaan pinssin ja puuteri meni rikki, mutta nauroin paljon.
Otetaan äärettömän monta askelta,
kartta taitellaan joka kerta väärin ja
King's Crossin asema on pettymys,
mutta löydämme hienon kirkon.
Britannia on kehitysmaa
Walesiin kestää bussilla seitsemän tuntia
puhutaan asioista, joista vaietaan iäksi
What happens in Wales, stays in Wales,
eväänäni jääteetä ja vegaanileipää.
Lampaita niittyjä lisää lampaita
Walesissa kiipeämme korkealle mäelle
Kuljemme polkuja jotka ovat suoraan Ihmemaasta
Ajamme höyryjunalla
Syömme paljon, nukumme epämukavasti, metsästämme aamukahvia
Uitamme varpaita meressä, torjumme vaivaisenluita
Parasta on nähdä ystävä monen kuukauden jälkeen.
Paluu Lontooseen, edellistä epämukavampi hostelli, mutta kaupungista alan vihdoin pitää.
Dinosauruksia joista kymmenenvuotias minä olisi ollut niin hirmuisen onnellinen,
Sohon yöelämää ja
seuraavana päivänä etsimme teekauppaa ja postilaatikkoa,
kortit lähtevät vasta lentokentältä ja tuliaiset löytyvät sieltä myös
Lentokoneessa kikatamme ja kanssamatkustajat paheksuvat.
Hyi helvetti, mäpä oksennan
Ihana reissu, ihana olla kotona.
"Kiva kun olet kotona" saa minut hymyilemään kuin hölmö
en ole varma mitä tapahtui, mutta tiedän ettei enää koskaan.
Hukkasin rakkaan pinssin ja puuteri meni rikki, mutta nauroin paljon.
Otetaan äärettömän monta askelta,
kartta taitellaan joka kerta väärin ja
King's Crossin asema on pettymys,
mutta löydämme hienon kirkon.
Britannia on kehitysmaa
Walesiin kestää bussilla seitsemän tuntia
puhutaan asioista, joista vaietaan iäksi
What happens in Wales, stays in Wales,
eväänäni jääteetä ja vegaanileipää.
Lampaita niittyjä lisää lampaita
Walesissa kiipeämme korkealle mäelle
Kuljemme polkuja jotka ovat suoraan Ihmemaasta
Ajamme höyryjunalla
Syömme paljon, nukumme epämukavasti, metsästämme aamukahvia
Uitamme varpaita meressä, torjumme vaivaisenluita
Parasta on nähdä ystävä monen kuukauden jälkeen.
Paluu Lontooseen, edellistä epämukavampi hostelli, mutta kaupungista alan vihdoin pitää.
Dinosauruksia joista kymmenenvuotias minä olisi ollut niin hirmuisen onnellinen,
Sohon yöelämää ja
seuraavana päivänä etsimme teekauppaa ja postilaatikkoa,
kortit lähtevät vasta lentokentältä ja tuliaiset löytyvät sieltä myös
Lentokoneessa kikatamme ja kanssamatkustajat paheksuvat.
Hyi helvetti, mäpä oksennan
Ihana reissu, ihana olla kotona.
lauantai 18. toukokuuta 2013
Palasia lähimenneisyydestä
harva onnentunne on niin täydellisesti tiivistettävissä muutamaan desilitraan
kuin kylmä tölkki jääteetä kun on kävellyt koko päivän Pariisissa
(Montparnasse on taiteilijoiden alue)
olen muistellut sitä
ja kierrosta linnan raunioissa
minulla ei ole tietoa mutta olen hyvä esittelemisessä
jos lähtee juhliin eikä löydä niitä, voi keinua ja katsoa merta sen sijaan
joskus jonkun taskusta puuttuu kolikoita jäätelön ostamista varten ja silloin kerätään kolehti
tämä on blogin sadas teksti
kerro jos näet tämän, kerro mistä pidät, kerro mitä kaipaat
kuin kylmä tölkki jääteetä kun on kävellyt koko päivän Pariisissa
(Montparnasse on taiteilijoiden alue)
olen muistellut sitä
ja kierrosta linnan raunioissa
minulla ei ole tietoa mutta olen hyvä esittelemisessä
jos lähtee juhliin eikä löydä niitä, voi keinua ja katsoa merta sen sijaan
joskus jonkun taskusta puuttuu kolikoita jäätelön ostamista varten ja silloin kerätään kolehti
tämä on blogin sadas teksti
kerro jos näet tämän, kerro mistä pidät, kerro mitä kaipaat
torstai 16. toukokuuta 2013
teet kaikesta siedettävämpää
Sain pyytämäni taivashetken,
"Olet kokonaisvaltaisesti söpö"
"Näen sut vielä aktivistina puolustamassa suolla sammakoiden elintilaa"
ja niin, olenhan minä maailman onnekkain ihminen. Ihania ihmisiä pöydän ympärillä kertomassa, miksi he pitävät minusta, ja minä saan kertoa miksi minä heistä
ihan kaikkea en kuitenkaan voi kertoa
teet kaikesta siedettävämpää
ja vaikka tekee kipeää
ei haittaa
lailla siemenen laitat mut itämään
ja jalkojes juureen voin kasvaa
teet uudeksi taivaan ja maan
ja nostat mun usvaksi sen väliin
ja vaikka se usva on sakeaa
sinä tiedät reitin sen läpi
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
hiljainen arka pyyntö
Mitä ajattelin tänään:
Tarvitsen lepohetken.
Kun ei yhdeksän tunnin yöunet, ei ruoka, ei edes lempibändin keikka poista tätä tunnetta.
Olen kirjoittanut tusina postausta, poistanut kaikki ennen julkaisua.
En ole lukenut pääsykoekirjaa moneen päivään.
Vaati suuria ponnistuksia soittaa mummoloihin ja toivottaa äitienpäivää.
En löydä sanaa sille, miltä asiat tuntuvat. Tunkkaiselta? Vaikeilta? Ei-miltään?
Tarvitsen taivashetken, sellaisen hetken joka antaa voimia
herätä arkiaamuihin, sellaisen hetken joka
antaa merkityksen muille hetkille
lämpimän muiston ja turvallisuudentunteen.
Nämäkin sanat tuntuvat niin rumilta. Mutta julkaisen nyt. Kuitenkin.
Isä, minua väsyttää
rakastakaa mua, vielä kerran, joku.
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
vappua vietin minäkin
Ensimmäinen opiskelijavappuni, ensimmäinen oikea vappu.
Aloitin sen juhlimisen jo maanantaina, kun Konviktilla paistettiin ainakin sata munkkia ja laulettiin ainakin sata tuttua riparilaulua. Tuntui kodilta pitkästä aikaa. Minun ihanat, tärkeät ihmiset.
Tänään skumppaa oli paljon, ja tuntematon nainen ja tuntematon mies tarjosivat lisää.
Haalareissa oli kaksi ihan itse ommeltua merkkiä, ja Ullanlinnanmäellä enemmän ihmisiä kuin olen ikinä nähnyt yhdessä paikassa. Aurinko paistoi, teekkarit olivat humalassa ja meitä nauratti.
Tein päätöksen: toisesta yliopistovuodestani tulee paras vuosi ikinä.
perjantai 26. huhtikuuta 2013
take me somewhere i can grow
he värjäävät hiuksensa itse,
eikä haittaa, että väri tekee lattiaan tahran, ei sitä kukaan huomaa.
He valitsevat viininsä itse,
kauniin etiketin perusteella,
ja juovat sen keskellä viikkoa, jos huvittaa.
Itsenäiset naiset ostavat junalipun Turkuun
tapaamaan vanhoja ystäviä
selvittämään onko siellä pankkiautomaatteja.
selvittämään onko siellä pankkiautomaatteja.
Itsenäiset naiset muuttavat syksyllä
omaan huoneeseen, ja odottavat jo innolla ensi vuotta.
Itsenäiset naiset suunnittelevat Walesin-matkaa.
Itsenäiset naiset pärjäävät, epävarmuudesta ja peloista huomaamatta.
Pärjäävähtän?
Voimabiisi.
Voimabiisi.
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Elämä kihelmöi
Täällä sataa taas, ei se mitään, en minä auringon vuoksi Walesiin muuttanut.
Viikonloppu oli jäätelöä ja next episode, next episode. Tuntuu hyvältä klikata play ja enter, kun on kulkenut kolme viikkoa ilman ruutua.
Himoitsen korvakoruja nettikaupoissa.
Ostan kurkkuja ja paprikoita ja teen leipiä ja salaatteja.
Ei minulla ystäviä tässä kaupungissa ole, mutta teatterikurssikaverit moikkaavat kadulla, se riittäköön.
Välillä hihityttää ja kihelmöi. Kai elämä yleisesti.
Viikonloppu oli jäätelöä ja next episode, next episode. Tuntuu hyvältä klikata play ja enter, kun on kulkenut kolme viikkoa ilman ruutua.
Himoitsen korvakoruja nettikaupoissa.
Ostan kurkkuja ja paprikoita ja teen leipiä ja salaatteja.
Ei minulla ystäviä tässä kaupungissa ole, mutta teatterikurssikaverit moikkaavat kadulla, se riittäköön.
Välillä hihityttää ja kihelmöi. Kai elämä yleisesti.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
a broken heart at the hands of a child
Valkoinen ruusu ikkunalaudalla lakastuu,
viimeinkin saan piiloon kaiken joka muistuttaa.
(mukit ja kortit ja tunteet)
Ja on kohtuutonta, että tässä tilassa pitäisi kyetä lukemaan pääsykoekirjaa tai kreikkaa tai pakkamaan,
kun haluaisin vain syödä suklaata, nukkua ja unohtaa.
Yksin en kestä olla hetkeäkään - kun kukaan ei ole paikalla, saatan hajottaa esineitä.
En ole nähnyt aurinkoa sen jälkeen.
Pahoittelisin muuten kryptistä ja itsesäälistä kirjoitustapaani, mutta tässä huoneessa on uusi sääntö: anteeksi ei saa pyytää turhaan. Se on hyvä sääntö. Ja tässä huoneessa kuunellaan tänään näitä:
viimeinkin saan piiloon kaiken joka muistuttaa.
(mukit ja kortit ja tunteet)
Ja on kohtuutonta, että tässä tilassa pitäisi kyetä lukemaan pääsykoekirjaa tai kreikkaa tai pakkamaan,
kun haluaisin vain syödä suklaata, nukkua ja unohtaa.
Yksin en kestä olla hetkeäkään - kun kukaan ei ole paikalla, saatan hajottaa esineitä.
En ole nähnyt aurinkoa sen jälkeen.
Pahoittelisin muuten kryptistä ja itsesäälistä kirjoitustapaani, mutta tässä huoneessa on uusi sääntö: anteeksi ei saa pyytää turhaan. Se on hyvä sääntö. Ja tässä huoneessa kuunellaan tänään näitä:
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
sun ei tarvitse kuulua vain yhteen maailmaan
Rauhanaseman ulkopuolella hämärtyy ilta.
Minä olen hurmaavin itseni, juttelen niitä näitä, nauran,
pelaan peliä.
Ympäristöministeri sanoo muistavansa minut,
no eihän se tietenkään oikeasti muista,
mutta sanat saavat minut
suoristamaan ryhtini
- on minullakin lupa olla täällä.
Haluaisin jonakin päivänä
olla yhtä hyvä kuin nuo,
olla Nuhevin puheenjohtaja
se joka tunnetaan eikä se joka tuntee.
Ihanat juhlat,
ihana toinen maailma
joka pelastaa minut
tästä elämästä silloin kun pelastusta tarvitsen.
Minä olen hurmaavin itseni, juttelen niitä näitä, nauran,
pelaan peliä.
Ympäristöministeri sanoo muistavansa minut,
no eihän se tietenkään oikeasti muista,
mutta sanat saavat minut
suoristamaan ryhtini
- on minullakin lupa olla täällä.
Haluaisin jonakin päivänä
olla yhtä hyvä kuin nuo,
olla Nuhevin puheenjohtaja
se joka tunnetaan eikä se joka tuntee.
Ihanat juhlat,
ihana toinen maailma
joka pelastaa minut
tästä elämästä silloin kun pelastusta tarvitsen.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
mutta sydämeni jää
Kävin eilen kahvilla maailman kauneimman naisen kanssa,
sillä oli naurava vauva ja se sanoi kärsivänsä asfalttistressistä.
Se puhui ajasta jolloin oli kaksikymppinen,
minä mietin,
että kymmenen vuoden päästä minä haluan olla juuri tuollainen.
se leikkasi tukkansa koska minun hiukseni rohkaisivat
Täytimme ystävän huoneen ilmapalloilla,
nyt se ei pääse sinne vaan joutuu nukkumaan meidän huoneessa.
Ei haittaa.
Olen ehdollistunut vihaamaan tätä huonetta, sen värejä ja loputonta pölyä ja vaatekasoja ja liian vähäistä kaappitilaa.
Tahtoisin oman keittiön ja niin paljon kaikkea muuta.
Ja mietin, mikä se on mikä elämästäni puuttuu.
Voiko ihminen muuttaa kerralla kaiken? Voiko ihminen muuttua toiseksi, jos oma itseys oksettaa?
toisinaan kaipaan aikaa,
jolloin auringonnousu sattui
ja sydämeni oli missä lie
sillä silmäkulmissani on jäljet
joista näkee että silmillänikin
joskus hymyilin
SMG - Ota minusta puolet
sillä oli naurava vauva ja se sanoi kärsivänsä asfalttistressistä.
Se puhui ajasta jolloin oli kaksikymppinen,
minä mietin,
että kymmenen vuoden päästä minä haluan olla juuri tuollainen.
se leikkasi tukkansa koska minun hiukseni rohkaisivat
Täytimme ystävän huoneen ilmapalloilla,
nyt se ei pääse sinne vaan joutuu nukkumaan meidän huoneessa.
Ei haittaa.
Olen ehdollistunut vihaamaan tätä huonetta, sen värejä ja loputonta pölyä ja vaatekasoja ja liian vähäistä kaappitilaa.
Tahtoisin oman keittiön ja niin paljon kaikkea muuta.
Ja mietin, mikä se on mikä elämästäni puuttuu.
toisinaan kaipaan aikaa,
jolloin auringonnousu sattui
ja sydämeni oli missä lie
sillä silmäkulmissani on jäljet
joista näkee että silmillänikin
joskus hymyilin
SMG - Ota minusta puolet
lauantai 30. maaliskuuta 2013
miten vielä menisin ja nauraisin
Kärsin viikon kriisistä, en pystynyt syömään, itkin, uskoin että mikään ei koskaan onnistu eikä palaa ennalleen.
Mutta kai nyt kaikki on hyvin,
tykkään yhteiskuntapolitiikan pääsykoekirjasta,
siitä kun postiluukusta tipahtaa Vihreä lanka
ja kirje joka alkaa sanoilla
"Hei uusi vihreä"
Siitä että maalla onkin ihan mukavaa
täällä kun on ne kaikista parhaat ihmiset,
Heli Kajosta, First Aid Kitistä ja Marina & Diamondsista,
Iidasta ja Sofiasta,
auringonpaisteesta ja ohuemmasta takista ja maihareista,
siitä että minä olen liittariedustaja ja siitä
että on loma.
Tein elämäni ensimmäisen oikean CV:n.
Ehkä sen kunniaksi kahvia ja pääsiäismuna.
Ollaanko onnellisia kaikki?
Heli Kajosta, First Aid Kitistä ja Marina & Diamondsista,
Iidasta ja Sofiasta,
auringonpaisteesta ja ohuemmasta takista ja maihareista,
siitä että minä olen liittariedustaja ja siitä
että on loma.
Tein elämäni ensimmäisen oikean CV:n.
Ehkä sen kunniaksi kahvia ja pääsiäismuna.
Ollaanko onnellisia kaikki?
perjantai 22. maaliskuuta 2013
hetken levollinen mieli
Osoitin mieltä eduskuntatalon edessä
Parhaita päiviä ikinä vaikka varpaita palelsi
valehtelin kuuntelevani jotain artistia
vaikuttaakseni fiksummalta
Sain kuulla että
päiväntasaajalla näkyy niin paljon
enemmän tähtiä kuin täällä
Ja kun olin menettämässä
uskoni itseeni ja maailmaan
sain ystävältä kolme keltaista ruusua
somistamaan huoneeni ja ajatusteni
boheemia kaaosta, kuten myös
Saima Harmajan Kootut runot,
jotka toinen ystävä antoi minulle
ja joista opin jotakin.
Pienet ja kärsivät tähdet
katsovat kaupunkiin
Olen niin väsynyt tänään
tuskiini hiljaisiin
Kerran, kauan sitten
palavaa unta näin
Taivalla hulmusi tähdet
ylleni syöksähtäin
Siitä on liian kauan
- Nyt minä rukoilen
vain, että tänään saisin
nukkua vähäsen
Saima Harmaja: Sairas, 1931
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Että tietäisin kuka minä olen
Menin tänään kävelylle merenrantaan. Otin musiikin pois korvilta, etten sulkisi jotakin olennaista vahingossa ulkopuolelle tai itseäni liian tiukasti oman pääni sisään. Vesi kulki voimalla saappaiden yli, kiipesin suurelle kivelle tuijottamaan aaltojen muodostumista ja lyöntejä ja tuntui kuin ymmärtäisin vähän paremmin Tove Janssonia.
Ensi kuussa aion viettää kaksi viikkoa kantaen vakosamettitakkisessa selässäni rakasta mustaa reppua kaupungista toiseen. Aion ostaa uuden muistikirjan ihan vain tuota matkaa varten, se saa toimittaa kalenterin ja päiväkirjankin tehtävät, jottei tarvitse kantaa kolmea erillistä. Aion istua Seinen rannalla ja yrittää oppia ymmärtämään itseäni. Yöbussit kuljettakoot minua paikasta toiseen.
Toivon niin kovasti että voisin jättää pelkoni tuolle matkalle ja palata kotiin ilman niitä.
Ensi kuussa aion viettää kaksi viikkoa kantaen vakosamettitakkisessa selässäni rakasta mustaa reppua kaupungista toiseen. Aion ostaa uuden muistikirjan ihan vain tuota matkaa varten, se saa toimittaa kalenterin ja päiväkirjankin tehtävät, jottei tarvitse kantaa kolmea erillistä. Aion istua Seinen rannalla ja yrittää oppia ymmärtämään itseäni. Yöbussit kuljettakoot minua paikasta toiseen.
Toivon niin kovasti että voisin jättää pelkoni tuolle matkalle ja palata kotiin ilman niitä.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
eksyksissä hieman
Sulle valheen valhetta en ehtinyt mä kertomaan
laskematta kannet auki paljastin aivan kaiken
peittää voinut en
onni sellainen
kerran on vain mahdollinen
Maailma on meille
mennään
eikä menty milloinkaan
minä tiesin aina
tiesinhän vaan ihanaa on kuunnella
niin harhaisia hourematkoja
keksittyjä kaupunkeja
--
Toivoin että saisin sen minkä hän tai jotain sinne päin
Hetket, voikukanlehdet syksyin, tiedähtän
kaiken kerrallaan ilmaan puhaltaa
PMMP - Heliumpallo
Yhtäkkiä tajuaa, miten jokin laulu kertookin omasta elämästä.
Toisina päivinä on uskomattoman hienoa, kun saan tavata esikuvani ja hän nauraa vitsilleni.
Toisina en ymmärrä mikä on kaiken tämän tarkoitus,
miksi minä opiskelen tätä,
kuka minä olen ja minne olen menossa ja mitä minä haluan?
En ainakaan tätä, pölyistä sängynalusta ja Facebookissa vietettyjä tunteja.
Joskus kaipaan sitä aikaa, kun olin nuorempi ja idealistisempi ja maailma tuntui sydäntäkouristavan suurelta ja kirkkaalta. Oliko Helsinki minulle vain keksitty kaupunki?
laskematta kannet auki paljastin aivan kaiken
peittää voinut en
onni sellainen
kerran on vain mahdollinen
Maailma on meille
mennään
eikä menty milloinkaan
minä tiesin aina
tiesinhän vaan ihanaa on kuunnella
niin harhaisia hourematkoja
keksittyjä kaupunkeja
--
Toivoin että saisin sen minkä hän tai jotain sinne päin
Hetket, voikukanlehdet syksyin, tiedähtän
kaiken kerrallaan ilmaan puhaltaa
PMMP - Heliumpallo
Yhtäkkiä tajuaa, miten jokin laulu kertookin omasta elämästä.
Toisina päivinä on uskomattoman hienoa, kun saan tavata esikuvani ja hän nauraa vitsilleni.
Toisina en ymmärrä mikä on kaiken tämän tarkoitus,
miksi minä opiskelen tätä,
kuka minä olen ja minne olen menossa ja mitä minä haluan?
En ainakaan tätä, pölyistä sängynalusta ja Facebookissa vietettyjä tunteja.
Joskus kaipaan sitä aikaa, kun olin nuorempi ja idealistisempi ja maailma tuntui sydäntäkouristavan suurelta ja kirkkaalta. Oliko Helsinki minulle vain keksitty kaupunki?
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Aion olla kaunis tänään
Laitoin peiton lattialle koska kokolattiamatto on karhea ja kova. Siihen peitolle asetuin niin kuin tortillapohjan päälle asettuvat täytteet ennen rullaamista. Kerroin tietokoneelle, mitä musiikkia haluan kuulla, ja sitten mietin vain että jossain vaiheessa tulevaisuutta voisin olla absoluuttisen onnellinen. Ja yritin olla liikkumatta. Yleensä en osaa.
Tänään en aio tehdä mitään tähdellistä. Aion vain istua olemassa iloinen, kunnes tulee ilta.
Illalla pukeudun kauniiseen siniseen mekkoon ja punaisiin korkokenkiin ja kävelen alas kaupunkiin. Skottilaisten kansantanssien kerhon kevättanssiaiset avaavat minulle ovensa, sillä minulla on kauniin kiemuraisin sanoin koristeltu pääsylippu, joka maksoi minulle sellaisen setelin jossa on Adam Smithin kuva.
Aurinko lämmittää aamuisin jos menen aivan kiinni ikkunaan.
Tänään en aio tehdä mitään tähdellistä. Aion vain istua olemassa iloinen, kunnes tulee ilta.
Illalla pukeudun kauniiseen siniseen mekkoon ja punaisiin korkokenkiin ja kävelen alas kaupunkiin. Skottilaisten kansantanssien kerhon kevättanssiaiset avaavat minulle ovensa, sillä minulla on kauniin kiemuraisin sanoin koristeltu pääsylippu, joka maksoi minulle sellaisen setelin jossa on Adam Smithin kuva.
Aurinko lämmittää aamuisin jos menen aivan kiinni ikkunaan.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
tunnelmia maalta
Losers are people who are so afraid of not winning, they don't even try.
Suuria suunnitelmia ensimmäisen yliopistovuoden viimeiselle periodille: paljon opiskelua, pianonsoiton opettelua, Luonto toimii-kurssi ja muuta vihreilyä, yliopistoliikuntaa, terveempi unirytmi, Konviktia, kevättä, onnellisuutta.
Tekee joskus hyvää poistua kaupungista, vaikka lapsuuden maisemissa onkin kylmä ja hengenvaarallisen liukasta eikä oikein mitään tekemistä. Ostin Ultra Bran Kroketti-levyn ja olen fiilistellyt Heppaa ja Lähetystyötä ja vellonut siinä tuskassa, kun en koskaan päässyt niiden keikalle. Olen nauttinut vaaleasta leivästä ja muista ylellisyyksistä. Pimeä alkoi ahdistaa, joten sytytin monta lamppua huoneeseeni ja kuuntelin musiikkia kovalla enkä suostunut ajattelemaan muuta kuin kevättä.
Viime viikkojen tunteet tiivistyivät yllättäen yhteen ainoaan lauseeseen kummallisesta mutta ilahduttavasta elokuvasta:
perjantai 22. helmikuuta 2013
vastaan haasteeseen
Olen maailman huonoin tekemään haastepostauksia, mutta kun ihana teologisisar Iida minua sellaisella heittää niin onhan se nyt tehtävä!
Kahdeksan faktaa minusta siis.
1. Juuri nyt minun pitäisi olla pakkaamassa Vaasan-reissua varten ja lukemassa kreikkaa tai systemaattista teologiaa.
2. Juuri nyt haluaisin olla keittiössä juomassa kahvia kämppisten kanssa, junassa matkalla Pietariin tai Moskovaan, sylissä, jossain.
3. Eilen minulta kysyttiin, että jos olisin tähti, mikä tähti olisin. En tiennyt. Eilen joku halusi kuunnella nauruani. Nauroin.
4. Olen nukkunut hyvin vähän tällä ja viime viikolla. En aina muista, että neljän tunnin yöunien jälkeen saattaa oikeasti väsyttää. Öisin voi tehdä niin paljon kaikkea: kävellä Tervasaaressa etsimässä tähtiä, katsoa Titanicin ensimmäistä kertaa, avata salaisimpia mietteitään.
5. Kun minulta kysytään, tuleeko minusta pappi, vastaan aina kyllä. Jatkokysymys on aina miksi, mutta en osaa vastata - koska se on minulle tarkoitettu tie?
6. Kahdeksaa faktaa on vaikea keksiä. Muutenkin asioita on vaikea saada tehtyä loppuun. Olen sellainen, jolla jää teekupin pohjalle aina jäähtynyt tilkka, sellainen joka ei lue tenttikirjaa koskaan ihan kunnolla loppuun, sellainen joka aloittaa kaikkea mutta ei pääse loppuun asti. Luennoille lähteminen ja ajoissa oleminen on joskus vähän vaikeaa ja luuseri on sana joka sattuu koska se osuu
7. Edelliseen kohtaan viitaten, tahtoisin opetella olemaan jämptimpi. Loogisempi. Enemmän järki- ja vähemmän tunneihminen. Sen lisäksi tahtoisin opetella soittamaan pianoa, meikkaamaan ja tekemään hyvää kasvisruokaa sekä argumentoimaan hyvin. Olemaan sinut itseni, hiljaisuuden ja yksinolon kanssa.
8. Mun uusi suosikkibiisi on Vuokko Hovatan Lempieläimiä koska sinä, kun sun silmissä on ilvestä mutta sitä ei löydy Youtubesta. Kuunnelkaa se Spotifysta. Tai kuunnelkaa jotain muuta.
Tämä kiittää ja kuittaa ja nyt oikeasti pakkaa. Mikä onkaan parempaa kuin reissut vanhojen kavereiden kanssa?
Kahdeksan faktaa minusta siis.
1. Juuri nyt minun pitäisi olla pakkaamassa Vaasan-reissua varten ja lukemassa kreikkaa tai systemaattista teologiaa.
2. Juuri nyt haluaisin olla keittiössä juomassa kahvia kämppisten kanssa, junassa matkalla Pietariin tai Moskovaan, sylissä, jossain.
3. Eilen minulta kysyttiin, että jos olisin tähti, mikä tähti olisin. En tiennyt. Eilen joku halusi kuunnella nauruani. Nauroin.
4. Olen nukkunut hyvin vähän tällä ja viime viikolla. En aina muista, että neljän tunnin yöunien jälkeen saattaa oikeasti väsyttää. Öisin voi tehdä niin paljon kaikkea: kävellä Tervasaaressa etsimässä tähtiä, katsoa Titanicin ensimmäistä kertaa, avata salaisimpia mietteitään.
5. Kun minulta kysytään, tuleeko minusta pappi, vastaan aina kyllä. Jatkokysymys on aina miksi, mutta en osaa vastata - koska se on minulle tarkoitettu tie?
6. Kahdeksaa faktaa on vaikea keksiä. Muutenkin asioita on vaikea saada tehtyä loppuun. Olen sellainen, jolla jää teekupin pohjalle aina jäähtynyt tilkka, sellainen joka ei lue tenttikirjaa koskaan ihan kunnolla loppuun, sellainen joka aloittaa kaikkea mutta ei pääse loppuun asti. Luennoille lähteminen ja ajoissa oleminen on joskus vähän vaikeaa ja luuseri on sana joka sattuu koska se osuu
7. Edelliseen kohtaan viitaten, tahtoisin opetella olemaan jämptimpi. Loogisempi. Enemmän järki- ja vähemmän tunneihminen. Sen lisäksi tahtoisin opetella soittamaan pianoa, meikkaamaan ja tekemään hyvää kasvisruokaa sekä argumentoimaan hyvin. Olemaan sinut itseni, hiljaisuuden ja yksinolon kanssa.
8. Mun uusi suosikkibiisi on Vuokko Hovatan Lempieläimiä koska sinä, kun sun silmissä on ilvestä mutta sitä ei löydy Youtubesta. Kuunnelkaa se Spotifysta. Tai kuunnelkaa jotain muuta.
Tämä kiittää ja kuittaa ja nyt oikeasti pakkaa. Mikä onkaan parempaa kuin reissut vanhojen kavereiden kanssa?
tiistai 12. helmikuuta 2013
laskiaisriehassa
Kylmyyskin tuntuu epätodelliselta
kun elää unelmaa
Perustuloa ja laskiaista juhlivia
opiskelijoita
Nauratti vaikka en tuntenut
enää jalkojani
Puoluetoimistolla
en saanut henkeä pakahduin
toteutuneden haaveiden painosta
PS.
Suosikkisanani maailmassa ovat
"Saavumme Helsingin päärautatieasemalle"
Perustuloa ja laskiaista juhlivia
opiskelijoita
Sinä nojaat raitiovaunupysäkin kaiteeseen,
poltat tupakkaa,
minä olen mitätön mutta
onnellinen, niin onnellinen
Nauratti vaikka en tuntenut
enää jalkojani
Puoluetoimistolla
en saanut henkeä pakahduin
toteutuneden haaveiden painosta
PS.
Suosikkisanani maailmassa ovat
"Saavumme Helsingin päärautatieasemalle"
maanantai 4. helmikuuta 2013
epätoivon esseet ovat jäätyneitä lintuja
Minä haluaisin olla sellainen, joka hengittää syvään. Sellainen, joka hymyilee usein ja joka iloitsee aidosti pienistä asioista. Sellainen, joka puhuu paljon ja uskaltaa tervehtiä kaupan kassaa tai bussikuskia muutenkin kuin mutisemalla katse jalkoihin painettuina. Joka nauraa useammin kuin itkee, sellainen joka ei hermostu niin helposti.
Tahtoisin olla sellainen, jonka kalenterissa on vähän liikaa tapaamisia ja tekemistä niin, että se ei nuku tarpeeksi. Sellainen, jonka nimi tiedetään, sellainen, jolle sanotaan, että "olen nähnyt sinut jossain".
Minä tahdon olla joku.
Tahtoisin olla sellainen, jota sanotaan ihanaksi ja jota kaivataan kun se on poissa.
On niin väsyttävää kadehtia kaikkia muita siitä, että ne ovat ahkeria laihoja kauniita fiksuja valovoimaisia hurmaavia parempia ei-minuja
sellaisia, jotka eivät välttele velvollisuuksia lukemalla omia vanhoja blogimerkintöjään ja keittämällä vielä yhden kupin kahvia, sellaisia. Toisenlaisia.
Tahtoisin olla sellainen, jonka kalenterissa on vähän liikaa tapaamisia ja tekemistä niin, että se ei nuku tarpeeksi. Sellainen, jonka nimi tiedetään, sellainen, jolle sanotaan, että "olen nähnyt sinut jossain".
Minä tahdon olla joku.
Tahtoisin olla sellainen, jota sanotaan ihanaksi ja jota kaivataan kun se on poissa.
On niin väsyttävää kadehtia kaikkia muita siitä, että ne ovat ahkeria laihoja kauniita fiksuja valovoimaisia hurmaavia parempia ei-minuja
sellaisia, jotka eivät välttele velvollisuuksia lukemalla omia vanhoja blogimerkintöjään ja keittämällä vielä yhden kupin kahvia, sellaisia. Toisenlaisia.
Mutta tätä paikkaa minä rakastan,
täällä eletään öisin
tehdään graduja juodaan teetä
mukavat urheilijapojat
viehättävät nuoret naiset
älkää vielä menkö
Minä tarvitsen teitä, hetkiä keittössä
Minä tahdon oppia, olla kaltaisenne
tiistai 29. tammikuuta 2013
Kuuleeko Suomi, täällä Wales
Minulla on punnan hintaisia posliinimukeja ja mikrossa lämmitettyjä kevätrullia. Mereltä tuulee taukoamatta, eikä sade lopu koskaan, muuttaa vain muotoaan.
Opiskelen mainontaa ja elokuvajuonen kirjoittamista ja improvisaatiota tästä viikosta alkaen jonnekin toukokuulle. Seinäkalenterin sain pikkusiskolta joululahjaksi, merkitsen siihen päivät juoksevilla numeroilla, tänään on 4.
Täällä postimerkit ovat nuoltavia ja Spotify-mainoksilla on ihana aksentti.
Kaikki talot ovat samannäköisiä tässä opiskelija-asuntokylässä mutta löydän niiden joukosta oman oveni.
Opiskelen mainontaa ja elokuvajuonen kirjoittamista ja improvisaatiota tästä viikosta alkaen jonnekin toukokuulle. Seinäkalenterin sain pikkusiskolta joululahjaksi, merkitsen siihen päivät juoksevilla numeroilla, tänään on 4.
Täällä postimerkit ovat nuoltavia ja Spotify-mainoksilla on ihana aksentti.
Kaikki talot ovat samannäköisiä tässä opiskelija-asuntokylässä mutta löydän niiden joukosta oman oveni.
lauantai 26. tammikuuta 2013
kun viini valuu laseihin
Olen koukussa hyvään musiikkiin,
eilen puhuin politiikkaa ja
olin tuntemattomien miesten kanssa oluella
Tänään heräsin vasta puoliltapäivin,
aion hakea Jukolasta ystävän ja tehdä ruokaa.
Elämä on välillä aika ihanaa, hihi.
Miia, pidä hauskaa Walesissa, tulee ikävä. ♥
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
Haalarit,
yliopistoliikuntaa,
kirkkohistoriainnostus,
kasvisbaari,
Tuomas-messu ja katseen kohottaminen Karitsaan,
pieniä hetkiä keittiössä,
kävelyä Katajanokassa,
"Pyhä Birgitta näki näkyjä, joissa esimerkiksi kehotettiin rukoilemaan kiirastulessa olevien hahmojen puolesta" on hyvä sisäpiirin vitsi,
enkä aio huomata sitä hengenahdistusta, joka aina välillä tulee
koska minä olen teologi minä olen Helsingissä minä elän
kalenterissa tapaaminen ystävän ja vauvan kanssa ja politiikkaa, viikonloppu yksin ja sitten taas ensi viikko ja sitä seuraava ja kevät jolloin illat ovat valoisampia eikä enää ahdista
yliopistoliikuntaa,
kirkkohistoriainnostus,
kasvisbaari,
Tuomas-messu ja katseen kohottaminen Karitsaan,
pieniä hetkiä keittiössä,
kävelyä Katajanokassa,
"Pyhä Birgitta näki näkyjä, joissa esimerkiksi kehotettiin rukoilemaan kiirastulessa olevien hahmojen puolesta" on hyvä sisäpiirin vitsi,
enkä aio huomata sitä hengenahdistusta, joka aina välillä tulee
koska minä olen teologi minä olen Helsingissä minä elän
kalenterissa tapaaminen ystävän ja vauvan kanssa ja politiikkaa, viikonloppu yksin ja sitten taas ensi viikko ja sitä seuraava ja kevät jolloin illat ovat valoisampia eikä enää ahdista
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
voisin kasvaa kuin pihlaja
Tunnen iloa, koska olen ihastunut eksegetiikkaan eikä Heikki Räisäsen kirja ole sittenkään ollenkaan huono. Olen inspiroitunut edelleen uudenvuodenlupauksista ja siitä, että se uusi elämä on tässä ja nyt. Pyjamabileet niiden kanssa, joiden seurassa voi heittää räävitöntä vitsiä asioista joita ei voi kirjoittaa tähän. Eilen Cluedon pelaaminen nosti sykettä ja tänään näen lisää ihania ihmisiä. Viikon päästä pääsen takaisiin Helsinkiin, kotiin. Koska minulla on nyt oma vedenkeitin, voimme Sofian kanssa kuolla teen yliannostukseen opiskelujen ohessa.
Ajattelin tänään itseäni vuosien päästä, gradua tekemään, olisin aikuisempi ja coolimpi ja itsevarmempi ja kiinnostavampi kuin nyt olen.
Heräsin aamulla ajattelemaan kesää. Ehkä tänä kesänä pelkään vähemmän ja lähden road tripille ja uin aamuvarhaisella.
se joka astuisi sisälle
joka kävisi taloksi
se työntäisi kädet multaan
sitä aurinko palvoisi
sille laulettaisiin
se hajonneet korjaisi
ja lemmikki korvan takana
se pohjoiseen ajaisi
torstai 3. tammikuuta 2013
Tänä vuonna olen
Olen syönyt perunasalaattia ja quesadilloja. Olen unohtanut nuudelit kaupan kassahihnalle ja juonut teetä lainatussa college-asussa. Olen tehnyt lumienkeleitä keskellä kaupunkia keskellä yötä.
Olen ollut julkea ja olen ollut hermostunut. Olen voittanut kimblessä erän, joka pelattiin kaksi viikkoa aiemmin (silloin vielä hävisin).
Olen ollut ei-minä ja miettinyt kuka minä olen. Olen ollut olematta olemassa ja valehdellut päin naamaa olevani ehkä kotona nukkumassa (ei minusta koskaan tiedä).
Olen löytänyt Minnalle täydellisen villasukkamallin.
Olen mennyt vasta aamulla nukkumaan. Olen väsynyt.
Jätän tämän kappaleen tähän, koska pidän tästä cover-versioinnista.
Olen ollut julkea ja olen ollut hermostunut. Olen voittanut kimblessä erän, joka pelattiin kaksi viikkoa aiemmin (silloin vielä hävisin).
Olen ollut ei-minä ja miettinyt kuka minä olen. Olen ollut olematta olemassa ja valehdellut päin naamaa olevani ehkä kotona nukkumassa (ei minusta koskaan tiedä).
Olen löytänyt Minnalle täydellisen villasukkamallin.
Olen mennyt vasta aamulla nukkumaan. Olen väsynyt.
Jätän tämän kappaleen tähän, koska pidän tästä cover-versioinnista.
tiistai 1. tammikuuta 2013
ja joka päivä kuvittelen erilaisen elämän
Uusivuosi vietetty,
oli villiä,
petollisia margaritoja ja vanhoja ystäviä.
Tänään ei tarvinnut jaksaa muuta kuin
katsoa Big Bang Theorya jakso jakson perään.
Mutta huomenna, vähän myöhässä,
aloitan uuden vuoden.
Olisikohan tämä se vuosi, jolloin viimein hankkisin vatsalihakset? Opiskelisin ahkerammin? Tatuoituisin? Vuosi, jonka loppuessa voisin olla itseeni jotenkuten tyytyväinen ja täyttäessäni 20 minun ei tarvitsisi tuskailla ikäkriisin kanssa?
Huomenaamuna herään uutena minuna. Ihmisenä, joka viimein tietää, mitä haluaa ja on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen sen.
Olisikohan tämä se vuosi, jolloin viimein hankkisin vatsalihakset? Opiskelisin ahkerammin? Tatuoituisin? Vuosi, jonka loppuessa voisin olla itseeni jotenkuten tyytyväinen ja täyttäessäni 20 minun ei tarvitsisi tuskailla ikäkriisin kanssa?
Huomenaamuna herään uutena minuna. Ihmisenä, joka viimein tietää, mitä haluaa ja on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen sen.
all i wanna be is everything
Vuoden vaihtamisesta
Kävin luistelemassa kaksi numeroa liian pienillä luistimilla ja takaperinluistelukilpailussa voitin siskoni poikaystävän. Pitäisi opetella sukulaisuussanoja, tuleeko tuosta tyypistä minulle lanko vai mikä se nyt on?
Tein lumienkelin.
Huomenna ajattelin palata Jyväskylään. Ehkä laskea viidestä alaspäin ja aloittaa uuden vuoden. Tai ehkä vain antaa sen soljua tajuntaan ilman suurempaa dramatiikkaa: 2013.
Ehkä sitten ylihuomenna olen jo täynnä intoa ja tavoitteita uudelle vuodelle. Päällystän kalenterini ja kirjoitan siihen muutaman päivän täyteen. Ehkä sitten tiedän mitä haluan.
Paitsi että tämän tiedän:
haluan että on kevyt olla
ei fyysisesti, koska näin on ihan hyvä, vaan mieleltä kevyt, niin, että ei tunnu pahalta elää omassa päässä.
Haluan käydä yksin elokuvissa. Haluan kävellä ympäri Lontoota ja juoda smoothien ja haluan nähdä musikaalin, Les Miz kelpaisi erinomaisen hyvin. Haluan, että villapaitani on aivan läpimärkä Walesin sateesta, kun astun pubiin, ja että oranssit hiukseni liimautuvat poskille, ja haluan että joku hymyilee minulle. Haluan pukeutua sukkahousuihin joka päivä. Haluan puhua kielillä; ja edes muutaman sanan kymriä. Osaan jo yhden: prifysgol.
Viime vuonna tein uudenvuodenlupauksia: en matkusta Euroopan ulkopuolelle enkä laihdu merkittävästi enkä löydä elämääni rakkautta. Tälle vuodelle en halua luvata ainakaan tuota viimeistä, koska vaikkei rakkaus kenties löydykään, kerrankin tuntuu siltä että mieli on huonompi jos ei jätä edes pikkuruista ovea auki kaiken varalta.
Tein lumienkelin.
Huomenna ajattelin palata Jyväskylään. Ehkä laskea viidestä alaspäin ja aloittaa uuden vuoden. Tai ehkä vain antaa sen soljua tajuntaan ilman suurempaa dramatiikkaa: 2013.
Ehkä sitten ylihuomenna olen jo täynnä intoa ja tavoitteita uudelle vuodelle. Päällystän kalenterini ja kirjoitan siihen muutaman päivän täyteen. Ehkä sitten tiedän mitä haluan.
Paitsi että tämän tiedän:
haluan että on kevyt olla
ei fyysisesti, koska näin on ihan hyvä, vaan mieleltä kevyt, niin, että ei tunnu pahalta elää omassa päässä.
Haluan käydä yksin elokuvissa. Haluan kävellä ympäri Lontoota ja juoda smoothien ja haluan nähdä musikaalin, Les Miz kelpaisi erinomaisen hyvin. Haluan, että villapaitani on aivan läpimärkä Walesin sateesta, kun astun pubiin, ja että oranssit hiukseni liimautuvat poskille, ja haluan että joku hymyilee minulle. Haluan pukeutua sukkahousuihin joka päivä. Haluan puhua kielillä; ja edes muutaman sanan kymriä. Osaan jo yhden: prifysgol.
Viime vuonna tein uudenvuodenlupauksia: en matkusta Euroopan ulkopuolelle enkä laihdu merkittävästi enkä löydä elämääni rakkautta. Tälle vuodelle en halua luvata ainakaan tuota viimeistä, koska vaikkei rakkaus kenties löydykään, kerrankin tuntuu siltä että mieli on huonompi jos ei jätä edes pikkuruista ovea auki kaiken varalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)