perjantai 19. huhtikuuta 2013

a broken heart at the hands of a child

Valkoinen ruusu ikkunalaudalla lakastuu,
viimeinkin saan piiloon kaiken joka muistuttaa.
(mukit ja kortit ja tunteet)

Ja on kohtuutonta, että tässä tilassa pitäisi kyetä lukemaan pääsykoekirjaa tai kreikkaa tai pakkamaan,
kun haluaisin vain syödä suklaata, nukkua ja unohtaa.
Yksin en kestä olla hetkeäkään - kun kukaan ei ole paikalla, saatan hajottaa esineitä.

En ole nähnyt aurinkoa sen jälkeen.

Pahoittelisin muuten kryptistä ja itsesäälistä kirjoitustapaani, mutta tässä huoneessa on uusi sääntö: anteeksi ei saa pyytää turhaan. Se on hyvä sääntö. Ja tässä huoneessa kuunellaan tänään näitä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas