Tänne hiljaiselle pikkupaikkakunnalle tulo ahdisti, mutta päätinkin vielä yhdeksi päiväksi lisää, jotta ehtisin ajaa tarpeeksi polkupyörällä, rapsuttaa koiraa ja testailla uusia lenkkitossuja metsäpoluilla. Kaupunki odottaa, siellä se on vielä tiistainakin, vaatimuksineen ja kiireineen. Hetkittäin päätän olla toiminnan nainen, hoitaa kaiken reippaasti ja itsenäisesti ja sitten muistan taas, etten minä ole sellainen. Hetkittäin ajattelen, että kaikkihan on oikeastaan täydellisesti, mutta sitten muistan kaiken mitä haluaisin sanoa mutten uskalla, pienen linnun, väärät ihmiset ja kaiken minkä pitäisi olla niin loputtomasti toisin.
Niin ja: ilmoittautuminen avoimen yliopiston ihmisosteologian ja rituaaliarkeologian kursseille. Kesäni kuluu tiedenaisena ja tämä tunne on sen arvoista, vaikka ilman kesätöitä joudun luiden tutkimisen ohessa elättämään itseni kaurapuurolla ja nuudeleilla.
Ja sitten kuitenkin, vaikka välillä sukellan syvälle melankoliaan ja paniikkiin, on kaikki ihan uskomattoman mahtavaa.