Laulamisesta

Syön jogurttia purkinpohjalta ja muistelen sitä kertaa, kun lauloin karaokessa kappaleen jota en ollut koskaan kuullut. En vieläkään tiedä, mikä niiden sanojen todellinen sävel olisi.

Mutta mä en itke koskaan

Pahinta on se kun kaikki halii toisiaan 

ja sanoo: ei oo tän parempaa joo ei niin

se on vaikeeta ja vaivauttavaa 

mä aina tuijotan lattiaan tai seiniin

Jäätyi maa

mullei hattuu ei kaulaliinaa

sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan

ja jossakin rakastui onnekkaammin 

jotkut muut

mulle jäi tyhjyys ja kuuraiset puut

Jos mikään ketään koskettaa

yleensä musta se on roskaa

häissä muut jakelee nenäliinojaan

mutta mä en itke koskaan

Jäätyi maa

mullei hattuu ei kaulaliinaa

sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan

ja jossakin rakastui onnekkaammin 

jotkut muut

mulle jäi tyhjyys ja kuuraiset puut

Sen tajuu vasta kun sen kadottaa

sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan 

ja jossakin rakastui onnekkaammin 

jotkut muut

niin on kauniita kuuraiset puut

Junamatka maalle oli pitkä ja epätodellinen, käytävän toisella puolella istuva mies luki Jumalharhaa ja minun teki mieli kysyä siltä miksi. Mukava nainen lainasi puhelintaan kun omastani loppui akku, mutta en osannut tarpeeksi kiittää, ja konduktöörikin oli mukava, mutta minä en katso enää ihmisiä silmiin, kun muuten ne näkee. Kaiken.

Täällä maalla nappisilmäkoira rakastaa minua ja minä sitä, aurinko paistaa, kahvi on kylmää, minulta tivataan tulevaisuudensuunnitelmia, ikään kuin minulle olisi olemassa joku ensi viikko tai ensi kesä,

enkä voi kertoa, että pohdin vain

lopettaako perusopintojen vai kandin jälkeen

vai nyt heti.

Jollain hassulla tavalla kirkkohistorian esseen kirjoittaminen on mukavaa: se vie ajatukset pois.

Ja ainoa asia, jossa on järkeä, on Nuhevi. Pääsin hallitukseen ja aion hakea myös Armon Vihreiden hallitukseen ja kadota pikkuhiljaa puoluemaailmaan ja juurtua puoluetoimistoon joka on maailman paras paikka ja unohtaa kummittelevat opintopisteet ja oppimisesseet ja ryhmätyöt.

Kadota. Minä tahdon.

Olisin voinut olla sinulle se.

And you let her go

staring at the ceiling in the dark

same old empty feeling in your heart

'cause love comes slow and it goes so fast

well you see her when you fall asleep

but never to touch and never to keep

'cause you loved her too much and you dived too deep

Find what you love and let it kill you

Viime aikoina kaksi tärkeää lähetettyä asiakirjaa:
hakemus Helsingin Vihreiden Nuorten hallitukseen

ja

yhteydenottopyyntö opintopsykologille
motivaatio-ongelmat, keskittymisvaikeudet,
tunne siitä ettei pärjää enää

On surullisia asioita, on iloisia asioita.
Jälkimmäisiä edustaa illat, jolloin
tanssii paljain jaloin koko soittolistan läpi
maailmassa jossa on kaksi kaunista naista
joiden kaltainen minäkin haluan olla,
kun täytän 30.

Olin yökylässä

Perjantai. Iltapäivä. Opiskelut on laitettu pakettiin tämän viikon osalta ja tarkoituksena on kirjoittaa rästiin jääneet NaNoWriMo-sanat, joita on kaksi ja puoli tonnia. Mies on viikonlopun Kuopiossa ja minä ikävissäni.

Ystävä soittaa. Tule teelle, on tylsää, ostan pullaa. Ystävä on inttileski. Minä menen.

Syntyy jännittävä ajatus: jään yökylään. Ostamme pizzaa ja jäätelöä. Katsomme Sinkkuelämän uusintoja ja muistelemme nuoruutemme valvottuja öitä. Minulle pedataan sänky muhkuraiselle sohvalle. Se tuntuu hölmöltä: oma pehmeä jousisänkyni on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Jään silti. Nukahdamme puoliltaöin.

Herään aamulla kahdeksalta. En raaski herättää ystävää, joten kiipeän fleece-huopaan kääriytyneenä istuma-ammeeseen ja luen kaikki vessan hyllyyn kerätyt Cosmopolitanit. Ystävä herää puoli kymmeneltä. Aamuteetä minulle, aamukahvia hänelle.

Kummallisia hetkiä. Joistakin asioista olen tullut luopuneeksi aikuistumisen myötä. Kuinka hienoa huomata, ettei niitä asioita oikeastaan kaipaakaan - että yökyläily oli elämän parasta aikaa lukioikäisenä, mutta nykyinen pitkien keskustelujen käyminen teen ääressä päiväsaikaan ei tunnu siltä, että mitään olisi menetetty. Vuodet tuovat vain lisää, eivätkä muuttuneet olemisen tavat poista yhteyttä. Sellaista kai ystävyyden kuuluukin olla.

Tänään näen toisen ystävän. Rästisanat kuroutuvat kasaan hitaasti mutta varmasti.