Pois

Eteenpäin on mentävä. Jos pysähtyy kuuntelemaan itseään jonnekin yliopiston keltaisten rakennusten väliin,
saattaa kuulla sen, kun sisällään jokin huutaa

MENE
LÄHDE NYT
ENNEN KUIN
ET ENÄÄ VOI

En voi kuunnella sitä, sillä minne minä menisin?
Pois pitäisi päästä, mutta kun ei ole suunnitelma B:tä, on jatkettava niin kuin aina ennenkin.

Silloin, Tuomiokirkon portaiden yläpäässä, kun pitäisi olla hauskaa, unohdan missä olen ja katson tyhjin silmin pimeälle merelle. Milloin kaikesta tuli näin rumaa?

Mä oon kuten luulet, aivan kuin tuulet

mä huudan mä valvon
mä huonoa palvon
mä uuvun mä luovun
en tee mitä pitää
ja mitään en muista
sovituista
turtua haluan
valua pois hämärään

Shh, ei kerrota äidille, ei kerrota kun mummi soittaa
mitä ystäväni tekevät juhlissaan
tai etten ole pessyt pyykkiä pitkiin aikoihin
etten pääse läpi viime viikon tenttejä
enkä pysty näihin kaikkiin ryhmätöihin
että huoneeni on ollut täynnä tiskejä
että tuijotan eteeni näkemättä mitään
että pelkään että minua ei suudella
enää koskaan
että olen tunteja myöhässä kaikkialta
että
että

Te kaikki jotka kohdattaessa aina kysytte mitä kuuluu,
tulkaa katsomaan,
miltä täällä mielestänne näyttää,
miltä tämä kaikki teistä näyttää

"Make mistakes"

1. Rakastan ylläolevaa videota
2. Neil Gaiman on ihana: älykäs ja inspiroiva ja vielä komeakin
3. Tyhmää miettiä uravalintoja ja kursseja kun kannattaisi vain kirjoittaa kaiket päivät
4. Vein juuri painoon ensimmäisen päätoimittamani järjestölehden, se on taitettu Wordilla ja siinä on epäkorrekti pääkirjoitus ja luultavasti kaikki muukin aivan toisin kuin kuuluisi mutta olen innoissani ja jännittynyt

All I ever wanted was the world

Nämä päivät eivät rakasta minua
enkä minä niitä

juoksen pakoon koska pelkään kaikkea mikä oli joskus tärkeää
luen menneisyyttä ja itken
aika oli joskus kaunista

En halua tehdä enää mitään

primadonna life, the rise and fall

Huomioita sunnuntaiaamusta

Sunnuntaiaamuna
Helsinki on vielä kiinni
Sen hautaustoimistot ja
R-kioskit pimeinä

Kaisaniemen puisto
Hukkuu vaahteranlehtiinsä
Koira tuijottaa oravaa

Aamulla rautatieasemakin
On hiljainen ja ylevä
Junat kulkevat harvemmin

Ja siksi menen myöhässä
Sinne minne olen menossa

Siellä naisilla on siilitukat
Kuntauudistuksesta ja toimintasuunnitelmasta
Puhutaan palavin silmin
Sydäntä polttaa

Huulipunan lisään vasta
Lähempänä Tikkurilaa

Tällaisia ovat päivät

Huulipuna jää
Take away-mukin reunaan

Hajotan ihmissuhteita
Yhden kerrallaan
Kun en jaksa enää, hankkiudun eroon

Korvissa kiiltelee leikkihopeaa

Mielialanvaihteluja
Vihaan yliopistoa
mutta hei väitelläänkö tohtoreiksi

Haluaisin mummolaan
Jossa aika on pysähtynyt
Pullan tuoksu ei koskaan muutu

Leikkipuistossa
Vaahteranlehtiä ja lapsia
Niitä naurattaa
Niiden hymyt
Saavat minut itkemään

Pyyhin kyyneleet ennen kuin
Pääsen Kirkkokadun ja Unioninkadun
Risteykseen

Voimaannuttava kokemus:

Pikku Kukan ihana musiikki 

ja suloisen kömpelöt välispiikit

Vuokko Hovatta oli puhtaasti täydellinen

Olen nähtävyys näkymätön

On monia maailmoja.

On Kiasman aukio päivänvalossa. Silloin se on täynnä aktivisteja, hippejä, koiria, puheensorinaa ja Free Our Activists-kylttejä.

Sitten on Kiasman aukio illalla, tyhjänä. Kuljen sen ohi, kun olen lähtenyt salaa juhlista, jotka olivat liian hyvät minulle. Ne ovat maailmoja joita katselen ulkopuolelta hiljaisena nurkassa, tietäen, etteivät ne koskaan kosketa minua.

Lihaton lokakuu on minulle vegaaninen lokakuu,
ja maihareillani haluaisin potkia päähän maailmaa jossa on virhe.

En osaa enää kirjoittaa ja pelkään, että alan pelätä ihmisiä.

ja kun käännyt pois

pesen otsasta leimaa