On Kiasman aukio päivänvalossa. Silloin se on täynnä aktivisteja, hippejä, koiria, puheensorinaa ja Free Our Activists-kylttejä.
Sitten on Kiasman aukio illalla, tyhjänä. Kuljen sen ohi, kun olen lähtenyt salaa juhlista, jotka olivat liian hyvät minulle. Ne ovat maailmoja joita katselen ulkopuolelta hiljaisena nurkassa, tietäen, etteivät ne koskaan kosketa minua.
Lihaton lokakuu on minulle vegaaninen lokakuu,
ja maihareillani haluaisin potkia päähän maailmaa jossa on virhe.
En osaa enää kirjoittaa ja pelkään, että alan pelätä ihmisiä.
ja kun käännyt pois
pesen otsasta leimaa
potki vaan, siunlaisia piikikkäitä mutta söpöjä siilejä tarvitaan! <3
VastaaPoista