eikä se, että kävelen yksin ilman kenkiä Temppeliaukiolta Kruununhakaan
varoen lasinsiruja
ei, ei, ei,
osaan nauraa kaikelle sille.
Ei se, miten pimeitä ovat yöt ja kylmiä, ja miten tyhjiä päivät.
Minä vain odotan.
Minä iloitsen toisten lapsista, toisten kihlauksista.
Uusien fuksien orientoiva viikko alkoi tänään,
minä muistan yhden fuksin vuoden takaa,
sillä oli kirkkaat silmät, sydän täynnä intoa ja rakkautta
voi miten se uskoi kaikkiin unelmiin
se valitsi asua joka on tarpeeksi hyvä yliopiston aloittamiseen
minäkö se olin
Uusi musiikkirakkaus, aurinko paistaa, mitähän tekisin tänään?
tahdon kuolla häpeään
likaisena kasvoni kätken
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas