too young, too proud, too foolish

Ensin terveisiä Saksaan: räjäyttäkää itsenne. Vero lapsettomille? Seuraavaksi varmaan kiintiö siitä, kuinka monta kakaraa jokaisen on pakko synnyttää? Uskovitunmatonta. Ja kiitokset Donnalle, joka toimii mun uutiskanavana nyt, kun olen laiska ja saamaton seuraamaan itse maailman tapahtumia.

Eilen oli kovin mukava päivä. Se ei olisi mitenkään voinut olla huonokaan - alkoihan se niin, että tuo ihana eduskunnan työllistämä ihminen sanoi minua ihanaksi. Hymyilytti koko päivän. Imartelee. Oivoi. Jos hyvin käy, kohtaamme jälleen pian, ja sitä kovasti odotan.

Menin autolla englannin tenttiin peläten, että bensa loppuu. Se olisi ollut noloa. Onneksi sain tankkausapua kokeneemmalta kaverilta, kiitos! Englantia en tentissä osannut, ensi perjantaita odotellessa siis.

Illalla katsoin mielenkiintoisen Gandhi-dokumentin ihan uskonnon kirjoituksia ajatellen. Jännää. Ehkä musta ei tulekaan pastori, vaan tutkija. Idän uskonnot kiehtovat niin.

Siskoni piti huolta siitä, ettei elämä mene liian älylliseksi. "Aion nyt esittää sulle kaikki Leevi and the Leavingsin hitit", se sanoi ja tuli huoneeseeni laulamaan ja tanssimaan. Ei osannut sanoja.

Juuri nyt haluaisin kesän, ystävän, auton ja Leevi and the Leavingsin levyn, ja ajaa Itä-Suomeen. Savonlinnaan, Joensuuhun, Parikkalaan.

Rakastakaa sitä niin kuin minä rakastan. The Cranberries rokkaa.

Jotta tämä postaus olisi vielä vähän sekavampi, haluan jakaa erään ihmetyksen ja suuttumuksen aiheen kanssanne. Katekismus.

"Jumala uhkaa rangaistuksella kaikkia, jotka rikkovat hänen käskyjään. Sen tähden meidän tulee pelätä hänen vihaansa, emmekä saa tehdä vastoin näitä käskyjä. Jokaiselle näitä käskyjä noudattavalle hän sen sijaan lupaa armoa ja kaikkea hyvää. Siksi meidän on rakastettava häntä ja turvauduttava häneen sekä mielellämme noudatettava hänen käskyjään."

Armo näitä käskyjä noudattavalle? Mitä armoa se sellainen on?