Filosofian tunnilla menivät aivot solmuun, kun Sokrates oli kutsuttu eväsretkelle, eikä se sitten ollutkaan enää päättelyä vaan dadaa.
Haahuilua, aikaansaamattomuutta, epävarmuutta, häpeää, banaanikärpäsiä, sotkuisuutta, alemmuudentunteita, järjettömiä pelkoja yhden ainoan biisin takia, kyyneleitä pitseriassa koti-ikävää, mustasukkaisuutta.
Niin, tänään minä en ole cool enkä ihana ja voin myöntää sen. Tämän blogin tarkoitus on olla kasvutarina identiteetin löytymisestä ja oman elämän luomisesta. Siihen kuuluvat kai huonotkin päivät.
Mutta ei saa tietenkään unohtaa fuksiaisia, Olkkarissa notkumista niin kauan että myöhästyy filosofiasta, teologi-identiteettiä, kotoa tullutta piristävää pakettia, Taivaan keittiössä hengaamista ja Jukolassa saunomista, päivälliskutsuja, juhlakutsua, kaikkea ihanaa josta minun pitäisi olla kiitollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas