i'll be home in a little while

En ole koskaan perustanut uudenvuodenlupauksista. Kun vuosiluku vaihtuu, kouluvuosi on edelleen kesken ja elämä jatkuu sellaisena kuin ennenkin. Uusi elämä alkaa aina kun palataan kesälomalta takaisin normaaliin maailmaan, jossa ei voi herätä kahdeltatoista ja istua koko päivää kuuntelemassa koneelta musiikkia. Ihmiset ovat matkailleet, ruskettuneet, tehneet kesätöitä ja ovat hyväntuulisia. Rakastan sitä. Syksyä ja punaisia pihlajanmarjoja ja ensimmäisiä putoavia lehtiä ja viileitä, aurinkoisia aamuja.

Ihan pian on syksy ja minä lähden Helsinkiin. Pääsen asumaan siihen kauniiseen huoneistoon, johon tahdoinkin. Jos tuleva huonekaverini päätyy joskus lukemaan tätä, niin hei, odotan kovasti tutustumistamme! Vaikka ajatus viikkosiivousvuoroista ja hiljaisuusajasta vähän hirvittävät, opin ehkä kestämään ne edullisen vuokran, lyhyen koulumatkan ja teologiseuran vuoksi.

Joka tapauksessa, olen valmistellut muuttoa siivoilemalla huonettani ja heittämällä pois turhaa roinaa. Olen törmännyt muistoihin joita en muistanut olevankaan (löysin kirjeen entiseltä tyttöystävältä vuosien takaa, hih, olimme niin nuoria). Korut ja kosmetiikkatuotteet läpikäytyäni ja siivottuani siirryin vaatekaapille ja aloin karsia pois kaikkein kamalimpia riepuja. Päätin ottaa periaatteeksi, että kaapista lähtee kaikki, mitä helsinkiminäni ei voisi pitää.

Ja siihen pysähdyin. Helsinkiminään. Päätin tehdä uudenelämänlupauksia.

kiroilen ja juoruan vähemmän
syön terveellisemmin
soitan mummolle useammin
aloitan lenkkeilyn (ihan oikeasti tällä kertaa)
opiskelen kuin viimeistä päivää
hankin kasapäin uusia ystäviä, mutta en unohda niitä vanhoja rakkaimpia
luen enemmän kaunokirjallisuutta (A Song of Ice and Fire tuossa pöydällä odottaa, voi rakkaus)
etsin uudelleen uskonnollisen puolen itsestäni
opettelen olemaan parempi tyttöystävä
aloitan jälleen kirjoittamisen

Helsinkiminä voi olla kuka tahansa. Minulle annetaan puhdas pöytä ja uusi mahdollisuus, tilaisuus viimein raahata luurangot pois kaapista ja desinfioida kaappi sen jälkeen.

Menneisyyden itkut minä jätän tähän huoneeseen ja tämän kylän kaduille.

Roll out your questions keep them down
Let the water lead us home
And I was sorry for what I'd done

You were young I was not old
But our story was not told
But torn apart by greedy hands