Hei Ilana

Hei Ilana,
kirjoitan sinulle kirjeen jota et toivottavasti koskaan näe

(vaikka sinä rakastat runoja ja kirjoitat itsekin)

Silloin kun sinun kylkiluusi painavat omiani vasten
ja puhumme myssypingviineistä

ja tuskastumme maailmanpolitiikasta

ja lopulta upotat sormesi hiusteni sekaan

minut lävistää vuosien takaiset haaveet Helsingistä

kaupungista joka on asuessani lakastunut

Sinä olet mukulakiveä, Pauligin paahtimon tuoksua

raitiovaunukiskojen kolinaa
Merihaan betonisia kerrostaloja

jotka kohoavat sadanteen kerrokseen asti

Sinun kauttasi näen kaiken: yli Tervasaaren ja Katajanokan

ja loputtomat hämyiset illat Neljännellä linjalla
Kaikki kaupungin katukyltit

sillat ja satamat

Hei Ilana,

kun poltat tupakkaa vihreän oven edessä

ja kerrot kirjoista joita sinulla on hyllyssä

kaksi kappaletta kutakin

tässä kaupungissa on kaikki vuodenajat yhtä aikaa

metro kulkee kaikkiin ilmansuuntiin

jossain kaukana kasvaa Keskuspuisto

kuulen sen tänne asti