Life was way too much

(Kahvini on mustaa ja vahvaa, minulla on iso collegepaita ja kirjoitan kandia, taustalla soi Belle & Sebastian ja hetkeksi minulle tulee sellainen olo, että olen nuori nainen amerikkalaisesta elokuvasta: sellainen jonka hiukset ja elämä on vähän sekaisin ja jolla ei ole hajuakaan mitä se on tekemässä. Sellainen kuin Holidayssa tai Bridget Jonesissa, vähän hassu ja kömpelö ja epävarma. Ja sitten tapahtuu Jotain ja se voimaantuu ja päättää olla Oman Elämänsä Valtiatar.

Voi Luoja, miten toivonkaan, että olisin hahmo elokuvasta, että joku käsikirjoittaisi sen käänteen, jonka jälkeen laadullinen sisällönanalyysi ja tulevaisuudensuunnitelmat olisivatkin helppoja.)

Prinsessoi

On olemassa vain Yksi Nainen
Äänessään sumua, tupakkaa ja Turkua
Tatuointeja monta
(selkäranka pohje kyynärvarsi,
 minä olen nähnyt)

Kaikki kokeilevat hänen hiuksiaan
koska niitä sanotaan
maailman pehmeimmiksi
(niin,
tiedän)

Ja aina kun hän puhuu, minulla on
paha paha paha olla
koska vaikka käännyn oikein ja väärin päin
ylösalaisin ja nurin

ja vaikka hän käskee nuoria naisia
olemaan juuri tällaisia

minä en halua olla
olemassa tai oma itseni

koska en tule olemaan hän

---

Nousen sängyltä vaikka ei huvita, teen lähtöä kokoukseen vaikka ei huvita,
luukutan musiikkia jotta jaksaisin vielä hetken tänään,
laitan varmaan mekon ja huulipunaa.
Jotta olisin sellainen, jotta olisin kuin hän ja he. 

Rakas minä

Vähän ennen vuodenvaihdetta inspiroiduin yhdestä ihmisestä ja kirjoitin itselleni kirjeen avattavaksi sitten vuoden päästä. Siinä lukee mm. seuraavia asioita:

Ajattele itse

Juo skumppaa

Pussaile

Kehu ja kannusta itseä ja muita

Älä pelkää pimeää

Huuda

Älä laihduta

Ole sellainen pj kuin haluaisit olla

Ole hurjan ja äärimmäisen itsenäinen

Älä laitostu vaan seikkaile

Kuuntele uutta musiikkia

Uudenvuoden lupauksiin suhtaudutaan kamalan nihkeästi. Ei ne koskaan pidä, tammikuun jälkeen palaat samaan vanhaan ja niin edelleen. Mutta entä jos ei halua luvata mitään typerää, kuten herkkulakkoa tai tipatonta tai kuntosalilla käyntiä? Entä jos en lupaa alkaa täydelliseksi, vaan lupaan rakastaa enemmän omaa epätäydellisyyttäni? Jos lupaan, että sanon useammin kyllä ja teen useammin tyhmiäkin asioita,? Lupaan, että opettelen elämää niin kuin kaikkina vuosina tähänkin asti?

Vuosi 2015, en tälläkään kertaa uskalla toivoa suuria, mutta tätä toivon: ole vauhdikas, radikaalin feministinen ja voimaannuttava, uusien asioiden ja vaalivoiton vuosi, lempeyden ja itsenäisen ajattelun vuosi.

Voi itkeä myös onnesta

Ihan hassua, että tämä on minun elämääni:
höyhenpuuhkista irronneista sulkia,
hopeanhohtoisia ilmapalloja,
ihanien salakapakkajuhlien jälkeen.

Siivoamisen jälkeen saa istahtaa hetkeksi kahvikupin ääreen,
kerrata edellisen illan tapahtumia
(Tenkan jälkeen en muista juuri mitään)
Jostain ilmestyi skumppaa kaikille, yksi oli
lausunut runon ja toiset soittaneet nokkahuilua

Kurkkuni kipeä koska lauloin mukana työväenlauluja.

Siihen hetkeen, juuri siihen keittiöön, Kumpulaan,
olisin halunnut pysäyttää ajan.

Miten minulla voi olla niin monta hienoa, fiksua,
luovaa ja kaunista ystävää?

Tänään olen nukkunut puoli kolmeen
kaivannut sinua viereeni
Hyräillyt pyykkiä pestessä:
Sua vain yli kaiken

On tullut joulukuu

Olen kuunnellut paljon Jouluradiota. Netistä lähinnä sen klassista versiota, jonka sisältö on nimeä laajempi. Siellä on vähemmän niitä "vähän liikaa yrittäviä" versiointeja, joissa jokainen sävel on laulettu tahallaan jostain muualta kohdalta riemukkaan varioinnin nimissä. Eilen illalla sieltä tuli joulusuosikkini, God Rest Ye Merry Gentlemen. Se on kaunis laulu ja tekee onnelliseksi. Tehtiin myös porkkanapihveistä hampurilaisia ja siivottiin maustehylly. Kirjahyllyäkin järjesteltiin, nimittäin siirrettiin dvd-kokoelma pois laajentuneen fantasiakokoelman tieltä. Nyt kirjoitan esseetä erään miellyttävän lastenkirjan naiskuvasta. Olen kirjoittanut joulupukille. Unohdin mainita, että olen ollut kiltti. Mutta eiköhän ne tontut nähneet kun talutin pyörää töistä kotiin unohdettuani lampun.

Onnea on

Herkistyn seuraavista: solidaariset hymyt naistenvessassa, iloiset koirat, ensi kertaa äänestävät nuoret, kahvin tuoksu yliopison päärakennuksen kahvilassa, raitiovaunun kolina.

Eilinen maanantaiolutkomitea tuli seuraavaan tulokseen elämästä: se on aika ihanaa ja ihmeellistä.

Pitäisi useammin sanoa seuraavaa: olet tärkeä, olet rakas, tarvitsen sinua.

Lähihistorian tapahtumia

1.
Kieputin ja vuoristorata ja Tulireki ja Salama

Käsi kädessä vierekkäin maha pää sydän rikki ja sekaisin

Kiljun puolitotuuksia,
(minä vihaan sinua älä jätä)

en uskalla avata silmiä, kohdata totuutta

Pelottaa liikaa korkeudet ja se miten täältä tiputaan

jos turvakaari ei ole kunnolla kiinni (tai jos se onkin)

2.

Viikin metsät ovat pimeitä jo seitsemältä kun olen
vastahakoinen ja myöhässä
Väistän halausta ja suudelmaa
Metsässä liikkuu jotain mitä emme näe

Lehmiä sorsia pahoja henkiä

Lintutornilta pimeän lahden yli

näkee koko kaupungin ja myös
Linnanmäen ja minä toivon

ettei koskaan tarvitsisi tuntea mitään

Joku ampuu hätäraketteja enkä
ole koskaan hahmottanut elämässäni

suuntia tai etäisyyksiä

3.
Päivä oli pitkä ja baari on täynnä
ja maailma pullollaan huonoja ideoita
ja karaoke karmeampaa kuin ikinä
Vastapäätä istuu joku joka viimein
ymmärtää, viimein!
Se naurattaa, itkettää, kihelmöi kun
joku kuuntelee minua
Katson vähän pidempään,
tuo joku tarjoaa kaljaansa,
niin lämmin olla.

haen sitä fiilistä ruoasta miehistä
aamuöistä ja tupakasta