Hello darkness my old friend

Tahdon maata sängyssä ja kuunnella huoltsikalta heräteostoksena hankkimaani Simon&Garfunkelin Sounds of Silencea.

Tahdon kainaloon. Ei liian korkeita kriteerejä notta kenen.

Tukassa on tiistaina solmittu nuttura, joka näyttää juurikin siltä että se on kestänyt leväisen Itämeren Sopotin rannoilla, pari hostellisuihkua, sekavasti uneksitut yöt, kuumeen ja väsymyksen, lentokoneessa nukkumisen, bussin ikkunoihin nojailun.

Jalassa on rakko, joka muistuttaa että meninpä sitten laittamaan ne mustat korkokengät kun piti kävellä Poznanin läpi foni selässä, ja kuinka toinen korko sitten lopulta suojatiellä katkesi, ja kuinka ihana kapellimestari lainasi omat kenkänsä vaikka sanoin että pärjään kyllä.

juhlia odotellessa

filosofia E
ranska E
ruotsi L
englanti M
biologia M
äidinkieli E
uskonto L

En minä ehkä niin huono olekaan,
ja ylioppilas ainakin vaikka lakki puuttuu vielä.

Valoilmiöitä

Lompakosta tihkuu puolalaista rahaa. Ne odottavat huomista. Minä en malttaisi.

Pikkuveli kirjoitti fysiikasta laudaturin, olen hurjan ylpeä.

Kertakäyttökamera Clas Ohlsonilta 6,5 € osoittautui pikkuisen sudeksi, siinä oli valmistajan teippausvirhe jonka ansiosta osassa kuvista näkyy kummallisia valoilmiöitä. Mutta kuvissa on Italia ja ystäviä ja perheenjäseniä ja minä ja ne ovat aivan mahtavia kuvia. Minulla on ruskea vakosamettijakku ja näytän kaiken kaikkiaan siltä että kuvat on otettu nuoruudessani 80-luvulla enkä voisi olla iloisempi.

Kunpa joskus olisi lapsia jotka sanoisivat äiti miksi susta on tällanen kuva jossa sää kaivat nenää.

dublin oi dublin

Palasin kotiin tuolta kovin kovin ihanasta Irlannista maanantai-aamuna.

Väsytti, mutta nauratti.

Menkää tekin Irlantiin. Varatkaa mukaan lämpimiä vaatteita (toisin kuin me) ja kunnollinen toimiva kamera (toisin kuin minä). Ja ottakaa omat eväät, jos lennätte Lufthansalla.

Siellä Irlannissa sitten, istukaa pubeissa, ja harhailkaa kaduilla, ja varokaa autoja. Nauttikaa siitä, että voitte puhua ihan mitä vain, eikä kukaan ymmärrä. Vastailkaa ihmisten kysymyksiin siitä, mistä olette tulleet ja miksi olette siellä.

Ja uskaltakaa käydä Dublinin ulkopuolella. Meri oli niin kaunis ja ihaninta se, kun tuulee kovaa, eikä ole väliä sillä, miltä hiukset näyttävät.

Hyvä matkaseura on välttämätöntä.

Maisemanvaihdos teki hyvää. Nyt tykkään kodista taas enemmän. Ja Laura Marling on ihan paras.

there's hope in the air

there's hope in the water

 but sadly not me

your last serving daughter

pick up your rope Lord

sling it to me

if we are to battle

i must not be weak

Vappu

Puistossa haalarit jalassa, lakki päässä, foni huulilla.

Tiipiissä kolmelta aamuyöllä yhdeksän ihmistä pingviiniringissä, kolmessa kerroksessa tai miten lie läjäytyneenä laulamassa niin isänmaallisia ja hengellisiä kuin populaarilaulujakin.

Harjulla, vieläkin niissä haalareissa, mutta hetken jopa ilman pitkähihaista paitaa, koska aurinko riitti. Banaanilimsa oli aivan kauheaa mutta sekin vain nauratti.

800 kilometrin vaellus

Eilen tein listan kirjoitusprojekteista, jotka aion toteuttaa tänä vuonna. Toivon, että vuoden vaihtuessa huomaisin toteuttaneeni niistä ainakin muutaman. Lista on pitkä mutta innostava. Minuun on iskenyt hurja hinku elättää itseni kirjoittamisella vielä jonakin päivänä, ja eikö tämä kerta kaikkiaan tarkoita, että minun täytyy kirjoittaa enemmän ja tehdä koulutehtäviä vain silloin kun on aivan pakko?

Ihmiset lähtevät kesälomille, kesätöihin, kesä kesä kesä. Minulle on huhtikuu, on sysitalvi, ei ole kesä.

Kirjan ja ruusun päivänä toimin niin kuin toimii nainen jolle kukaan ei ole ostamassa kirjaa saati ruusua: menin ja ostin kolme kirjaa itse. Tai oikeammin: ostin kaksi kirjaa, jotta saisin kaupan päälle Tuomas Kyrön Miniän. Sitten kävelin luennolle, istuin luennolla, kävelin kotiin ja kotiovesta astuessa sivuja oli jäljellä enää muutama.

Olen alkanut tutustua Millennium-trilogiaan. Aamupäivisin toivon, että posti toisi Minimanin tarjouslehtisen.

Ystävä kävi kylässä elokuvan jälkeen ja keitimme teetä ja jaoimme sympatiaa ja juuri sellaista elämän kuuluu olla. Minä niin kovasti toivon että ensi vuonna hän olisi tässä kaupungissa.

Sitten olen lähinnä syönyt keksejä ja kuolannut Jamie Campbell-Boweria.

Niin, ja se Potter-maraton. Se oli mahtavaa. Mutta ensi kerralla - sillä sellainen tulee, sano mitä sanot, Minna - me varaamme enemmän aikaa, kokonaisen viikonlopun, jotta voimme nukkua. Näin vanhemmiten sitä ei enää jaksa valvoa niin kuin nuorena jaksoi. Eikä se kai ole ongelma, se on vain ominaisuus.

Seuraavan kappaleen valikoin sattumanvaraisesti, mutta mikäli kanssabloggaaja haluaa nähdä siinä inside-huumorin vivahteen, menköön.

500 miles = 804.67200 kilometers

piertotum locomotor

Pakkaan laukkuja taas. Irlanti kutsuu minua ja neljää ystävääni.Odotan kovasti vihreitä nummia, linnoja ja irkkupubeja.

Katsoimme kanssabloggaajan kanssa maratonina kaikki kahdeksan Harry Potteria. Yli 18 tunnin tv:n tuijotus yhdistettynä kolmen tunnin yöuniin, muutamaan sipsipussiin ja (limsa)juomapeliin jättää sanottavaksi vain yhden asian: älkää kokeilko tätä kotona.

Mutta Minerva McGarmiwassa on tyyliä ja Harry Potter on maailman paras asia. Ja coolein. Siksi ehkä karkaan Irlannista Lontooseen King's Crossin asemalle.