perjantai 22. helmikuuta 2013

vastaan haasteeseen

Olen maailman huonoin tekemään haastepostauksia, mutta kun ihana teologisisar Iida minua sellaisella heittää niin onhan se nyt tehtävä!

Kahdeksan faktaa minusta siis.

1. Juuri nyt minun pitäisi olla pakkaamassa Vaasan-reissua varten ja lukemassa kreikkaa tai systemaattista teologiaa.

2. Juuri nyt haluaisin olla keittiössä juomassa kahvia kämppisten kanssa, junassa matkalla Pietariin tai Moskovaan, sylissä, jossain.

3. Eilen minulta kysyttiin, että jos olisin tähti, mikä tähti olisin. En tiennyt. Eilen joku halusi kuunnella nauruani. Nauroin.

4. Olen nukkunut hyvin vähän tällä ja viime viikolla. En aina muista, että neljän tunnin yöunien jälkeen saattaa oikeasti väsyttää. Öisin voi tehdä niin paljon kaikkea: kävellä Tervasaaressa etsimässä tähtiä, katsoa Titanicin ensimmäistä kertaa, avata salaisimpia mietteitään.

5. Kun minulta kysytään, tuleeko minusta pappi, vastaan aina kyllä. Jatkokysymys on aina miksi, mutta en osaa vastata - koska se on minulle tarkoitettu tie?

6. Kahdeksaa faktaa on vaikea keksiä. Muutenkin asioita on vaikea saada tehtyä loppuun. Olen sellainen, jolla jää teekupin pohjalle aina jäähtynyt tilkka, sellainen joka ei lue tenttikirjaa koskaan ihan kunnolla loppuun, sellainen joka aloittaa kaikkea mutta ei pääse loppuun asti. Luennoille lähteminen ja ajoissa oleminen on joskus vähän vaikeaa ja luuseri on sana joka sattuu koska se osuu

7. Edelliseen kohtaan viitaten, tahtoisin opetella olemaan jämptimpi. Loogisempi. Enemmän järki- ja vähemmän tunneihminen. Sen lisäksi tahtoisin opetella soittamaan pianoa, meikkaamaan ja tekemään hyvää kasvisruokaa sekä argumentoimaan hyvin. Olemaan sinut itseni, hiljaisuuden ja yksinolon kanssa.

8. Mun uusi suosikkibiisi on Vuokko Hovatan Lempieläimiä koska sinä, kun sun silmissä on ilvestä mutta sitä ei löydy Youtubesta. Kuunnelkaa se Spotifysta. Tai kuunnelkaa jotain muuta.

Tämä kiittää ja kuittaa ja nyt oikeasti pakkaa. Mikä onkaan parempaa kuin reissut vanhojen kavereiden kanssa?

tiistai 12. helmikuuta 2013

laskiaisriehassa

Kylmyyskin tuntuu epätodelliselta
kun elää unelmaa
Perustuloa ja laskiaista juhlivia
opiskelijoita


Sinä nojaat raitiovaunupysäkin kaiteeseen,
poltat tupakkaa,
minä olen mitätön mutta
onnellinen, niin onnellinen


Nauratti vaikka en tuntenut
enää jalkojani
Puoluetoimistolla
en saanut henkeä pakahduin
toteutuneden haaveiden painosta

PS.
Suosikkisanani maailmassa ovat
"Saavumme Helsingin päärautatieasemalle"

maanantai 4. helmikuuta 2013

epätoivon esseet ovat jäätyneitä lintuja

Minä haluaisin olla sellainen, joka hengittää syvään. Sellainen, joka hymyilee usein ja joka iloitsee aidosti pienistä asioista. Sellainen, joka puhuu paljon ja uskaltaa tervehtiä kaupan kassaa tai bussikuskia muutenkin kuin mutisemalla katse jalkoihin painettuina. Joka nauraa useammin kuin itkee, sellainen joka ei hermostu niin helposti.

Tahtoisin olla sellainen, jonka kalenterissa on vähän liikaa tapaamisia ja tekemistä niin, että se ei nuku tarpeeksi. Sellainen, jonka nimi tiedetään, sellainen, jolle sanotaan, että "olen nähnyt sinut jossain".

Minä tahdon olla joku.

Tahtoisin olla sellainen, jota sanotaan ihanaksi ja jota kaivataan kun se on poissa.

On niin väsyttävää kadehtia kaikkia muita siitä, että ne ovat ahkeria laihoja kauniita fiksuja valovoimaisia hurmaavia parempia ei-minuja

sellaisia, jotka eivät välttele velvollisuuksia lukemalla omia vanhoja blogimerkintöjään ja keittämällä vielä yhden kupin kahvia, sellaisia. Toisenlaisia.

Mutta tätä paikkaa minä rakastan,
täällä eletään öisin
tehdään graduja juodaan teetä
mukavat urheilijapojat
viehättävät nuoret naiset
älkää vielä menkö 
Minä tarvitsen teitä, hetkiä keittössä
Minä tahdon oppia, olla kaltaisenne

tiistai 29. tammikuuta 2013

Kuuleeko Suomi, täällä Wales

Minulla on punnan hintaisia posliinimukeja ja mikrossa lämmitettyjä kevätrullia. Mereltä tuulee taukoamatta, eikä sade lopu koskaan, muuttaa vain muotoaan.

Opiskelen mainontaa ja elokuvajuonen kirjoittamista ja improvisaatiota tästä viikosta alkaen jonnekin toukokuulle. Seinäkalenterin sain pikkusiskolta joululahjaksi, merkitsen siihen päivät juoksevilla numeroilla, tänään on 4.

Täällä postimerkit ovat nuoltavia ja Spotify-mainoksilla on ihana aksentti.

Kaikki talot ovat samannäköisiä tässä opiskelija-asuntokylässä mutta löydän niiden joukosta oman oveni.

lauantai 26. tammikuuta 2013

kun viini valuu laseihin

Olen koukussa hyvään musiikkiin,
eilen puhuin politiikkaa ja 
olin tuntemattomien miesten kanssa oluella
onko se väärin?
Tänään heräsin vasta puoliltapäivin,
aion hakea Jukolasta ystävän ja tehdä ruokaa.




Elämä on välillä aika ihanaa, hihi.

Miia, pidä hauskaa Walesissa, tulee ikävä. ♥

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin

Haalarit,
yliopistoliikuntaa,
kirkkohistoriainnostus,
kasvisbaari,
Tuomas-messu ja katseen kohottaminen Karitsaan,
pieniä hetkiä keittiössä,
kävelyä Katajanokassa,
"Pyhä Birgitta näki näkyjä, joissa esimerkiksi kehotettiin rukoilemaan kiirastulessa olevien hahmojen puolesta" on hyvä sisäpiirin vitsi,

enkä aio huomata sitä hengenahdistusta, joka aina välillä tulee

koska minä olen teologi minä olen Helsingissä minä elän

kalenterissa tapaaminen ystävän ja vauvan kanssa ja politiikkaa, viikonloppu yksin ja sitten taas ensi viikko ja sitä seuraava ja kevät jolloin illat ovat valoisampia eikä enää ahdista

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

voisin kasvaa kuin pihlaja

Tunnen iloa, koska olen ihastunut eksegetiikkaan eikä Heikki Räisäsen kirja ole sittenkään ollenkaan huono. Olen inspiroitunut edelleen uudenvuodenlupauksista ja siitä, että se uusi elämä on tässä ja nyt. Pyjamabileet niiden kanssa, joiden seurassa voi heittää räävitöntä vitsiä asioista joita ei voi kirjoittaa tähän. Eilen Cluedon pelaaminen nosti sykettä ja tänään näen lisää ihania ihmisiä. Viikon päästä pääsen takaisiin Helsinkiin, kotiin. Koska minulla on nyt oma vedenkeitin, voimme Sofian kanssa kuolla teen yliannostukseen opiskelujen ohessa.

Ajattelin tänään itseäni vuosien päästä, gradua tekemään, olisin aikuisempi ja coolimpi ja itsevarmempi ja kiinnostavampi kuin nyt olen.

Heräsin aamulla ajattelemaan kesää. Ehkä tänä kesänä pelkään vähemmän ja lähden road tripille ja uin aamuvarhaisella.



se joka astuisi sisälle
joka kävisi taloksi
se työntäisi kädet multaan
sitä aurinko palvoisi
sille laulettaisiin
se hajonneet korjaisi
ja lemmikki korvan takana
se pohjoiseen ajaisi