Takatalvi

Harmaa takatalvi iskee Mannerheimintiellä

suojatietä ylittäessä salpautuu hetkeksi henki:

muistan valintoja joita olen tehnyt ja niiden

seuraukset joita en ole vielä ymmärtänyt täysin

Kevään valo paljastaa minusta kaiken, sen,

miten en ole jaksanut pitää yhteyttä kehenkään

tai miten pölyinen oli tyhjentyvä huone

kun huonekalut kannettiin muuttoautoon

miten kandi ei ole edennyt kappalettakaan

ei ole töitä tai suunnitelmaa

Olen kai vähän väsynyt, kaiken hyvän ja kimaltavan
(yksisarvisten, feministitoverien, vaalihulluuden)

alta paljastuu totuus:

en ole mitään, ja hän huomannee sen pian.

Kaiken olen elämässä saanut mutta itseluottamusta en,

(no en kai, kun ei ole syytäkään)

Yhteenvetona: kaikki on liian suurta ja ihmeellistä minulle.

Hän

Hän nauraa
(hymykuoppa)
hömötiainen

töyhtöhyyppä

harjalintu

Me olemme nyt virallisesti me,

vaikka tiedän että linnut tulevat

ja menevät ja että emme osaa omistaa

mutta yhteisymmärrys on:

en

halua

menettää

Life was way too much

(Kahvini on mustaa ja vahvaa, minulla on iso collegepaita ja kirjoitan kandia, taustalla soi Belle & Sebastian ja hetkeksi minulle tulee sellainen olo, että olen nuori nainen amerikkalaisesta elokuvasta: sellainen jonka hiukset ja elämä on vähän sekaisin ja jolla ei ole hajuakaan mitä se on tekemässä. Sellainen kuin Holidayssa tai Bridget Jonesissa, vähän hassu ja kömpelö ja epävarma. Ja sitten tapahtuu Jotain ja se voimaantuu ja päättää olla Oman Elämänsä Valtiatar.

Voi Luoja, miten toivonkaan, että olisin hahmo elokuvasta, että joku käsikirjoittaisi sen käänteen, jonka jälkeen laadullinen sisällönanalyysi ja tulevaisuudensuunnitelmat olisivatkin helppoja.)

Prinsessoi

On olemassa vain Yksi Nainen
Äänessään sumua, tupakkaa ja Turkua
Tatuointeja monta
(selkäranka pohje kyynärvarsi,
 minä olen nähnyt)

Kaikki kokeilevat hänen hiuksiaan
koska niitä sanotaan
maailman pehmeimmiksi
(niin,
tiedän)

Ja aina kun hän puhuu, minulla on
paha paha paha olla
koska vaikka käännyn oikein ja väärin päin
ylösalaisin ja nurin

ja vaikka hän käskee nuoria naisia
olemaan juuri tällaisia

minä en halua olla
olemassa tai oma itseni

koska en tule olemaan hän

---

Nousen sängyltä vaikka ei huvita, teen lähtöä kokoukseen vaikka ei huvita,
luukutan musiikkia jotta jaksaisin vielä hetken tänään,
laitan varmaan mekon ja huulipunaa.
Jotta olisin sellainen, jotta olisin kuin hän ja he. 

Rakas minä

Vähän ennen vuodenvaihdetta inspiroiduin yhdestä ihmisestä ja kirjoitin itselleni kirjeen avattavaksi sitten vuoden päästä. Siinä lukee mm. seuraavia asioita:

Ajattele itse

Juo skumppaa

Pussaile

Kehu ja kannusta itseä ja muita

Älä pelkää pimeää

Huuda

Älä laihduta

Ole sellainen pj kuin haluaisit olla

Ole hurjan ja äärimmäisen itsenäinen

Älä laitostu vaan seikkaile

Kuuntele uutta musiikkia

Uudenvuoden lupauksiin suhtaudutaan kamalan nihkeästi. Ei ne koskaan pidä, tammikuun jälkeen palaat samaan vanhaan ja niin edelleen. Mutta entä jos ei halua luvata mitään typerää, kuten herkkulakkoa tai tipatonta tai kuntosalilla käyntiä? Entä jos en lupaa alkaa täydelliseksi, vaan lupaan rakastaa enemmän omaa epätäydellisyyttäni? Jos lupaan, että sanon useammin kyllä ja teen useammin tyhmiäkin asioita,? Lupaan, että opettelen elämää niin kuin kaikkina vuosina tähänkin asti?

Vuosi 2015, en tälläkään kertaa uskalla toivoa suuria, mutta tätä toivon: ole vauhdikas, radikaalin feministinen ja voimaannuttava, uusien asioiden ja vaalivoiton vuosi, lempeyden ja itsenäisen ajattelun vuosi.

Voi itkeä myös onnesta

Ihan hassua, että tämä on minun elämääni:
höyhenpuuhkista irronneista sulkia,
hopeanhohtoisia ilmapalloja,
ihanien salakapakkajuhlien jälkeen.

Siivoamisen jälkeen saa istahtaa hetkeksi kahvikupin ääreen,
kerrata edellisen illan tapahtumia
(Tenkan jälkeen en muista juuri mitään)
Jostain ilmestyi skumppaa kaikille, yksi oli
lausunut runon ja toiset soittaneet nokkahuilua

Kurkkuni kipeä koska lauloin mukana työväenlauluja.

Siihen hetkeen, juuri siihen keittiöön, Kumpulaan,
olisin halunnut pysäyttää ajan.

Miten minulla voi olla niin monta hienoa, fiksua,
luovaa ja kaunista ystävää?

Tänään olen nukkunut puoli kolmeen
kaivannut sinua viereeni
Hyräillyt pyykkiä pestessä:
Sua vain yli kaiken

On tullut joulukuu

Olen kuunnellut paljon Jouluradiota. Netistä lähinnä sen klassista versiota, jonka sisältö on nimeä laajempi. Siellä on vähemmän niitä "vähän liikaa yrittäviä" versiointeja, joissa jokainen sävel on laulettu tahallaan jostain muualta kohdalta riemukkaan varioinnin nimissä. Eilen illalla sieltä tuli joulusuosikkini, God Rest Ye Merry Gentlemen. Se on kaunis laulu ja tekee onnelliseksi. Tehtiin myös porkkanapihveistä hampurilaisia ja siivottiin maustehylly. Kirjahyllyäkin järjesteltiin, nimittäin siirrettiin dvd-kokoelma pois laajentuneen fantasiakokoelman tieltä. Nyt kirjoitan esseetä erään miellyttävän lastenkirjan naiskuvasta. Olen kirjoittanut joulupukille. Unohdin mainita, että olen ollut kiltti. Mutta eiköhän ne tontut nähneet kun talutin pyörää töistä kotiin unohdettuani lampun.