perjantai 30. elokuuta 2013

Niin hyvää puuta

Loppujen lopuksi minulla on kesän päätteeksi kourassa työtodistus kuukauden ajalta, tulin kotiin ja söin viimeiset neljä keksiä Palahniukin tahtiin tuosta vain.

Kämppiksellä on uusi pesukone ja minulla vihdoin pesupähkinöille kangaspussi, ei tarvitse käyttää sukkaa moisen asemassa. Eikä tarvitse kantaa pyykkiä pestäväksi toisaalle.

Eilen kannoin banaanilaatikoita ja häkkivarastosta löytyneen maton. Se ei ollut minun muuttoni, mutta oli se kuitenkin melkein ja niin vain vaihtui katto jonka alla nukkua. Paljon kotoisampaan. Sellaiseen, jossa ei ole ylimääräisiä soluihmisiä. Ja herääminen oli parasta ja paahtoleipäaamupala oli parasta ja myös maailman paras mies on minun ja siitäkös minä olen välillä ihan hämmentyneessä hurmiossa enkä toivottavasti ikinä lakkaa olemasta (ja kiitollinen). Ja minulla on vaatteille oma hylly.

Tänään ja huomenna säätiedotus lupaa orkesteriharjoituksia, syntymäpäiväravintolaillallista ja asiaankuuluvasti sitä edeltävää korttiaskartelua, sekä UIJUIJUI siirtymisen lyhyehkön loman viettoon Kuopioon.

On oikeasti aika pelottavaa olla näin onnellinen.


ps. hallitus, imaskaapa slerbaa

3 kommenttia:

  1. musta on ihanaa, että oot onnellinen! mulla on vähän ikävä täällä lapsosten keskellä. mut ainakin mulla on halikamuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihii! kyllä sää pärjäät! tietenkään ei aluksi ole kotoisaa ja mahtista mutta kotiudut varmasti pian <3

      Poista

että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas