tiistai 9. syyskuuta 2014

Lähiöseikkailu

Lähiöidenkin yllä voi
olla tähtiä ja melkein täysikuu

Minä poden kuuhulluutta ja olen niitä ihmisiä
jotka voisivat kulkea auton alle tai pudota
avonaiseen viemäriin tuijottaessaan taivasta

Häntä vain nauratti, kuu oli "ihan nätti"
Hän puhui heinien ja lintujen kartoittamisesta
ei ymmärtänyt miten
pieniä ruskeita pikkulintuja
voi erottaa toisistaan

Myöhemmin hänen sormensa
kulkevat hitaasti minun käsivarrellani
Mikä luu tämä on
Minä muistan lopulta: se on radius

Ja hän hyväksyy minun jokaisen luuni ja soluni,
läheisyysongelmani ja levottomuuteni ja maniani ja tarpeeni sinkoilla
ja ilta vaihtuu aamuyöhön
ja liian pian aamuun

enkä minä yritä kirjoittaa mitään kaunista runoa, en runoa ylipäätään;
vain muutaman sanan lähiöstä ja kylmästä HOAS-asunnosta
jossa punaviini oli vain toissijainen humaltumisen lähde

1 kommentti:

että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas