Ihailen ihan hirveän hirveän hirveän paljon niitä ihmisiä, jotka osaavat katsoa maailmaa lempeiden silmälasien läpi, armollisesti, kauniisti, rakkaudella
Oma katseeni on katkeruuden, vihan, kateuden, pelon värinen
En halua enää vihata ihmisiä
jotka menestyvät ja onnistuvat
jotka nousevat aikaisin ja syövät aamupalansa reippaasti
jotka saavat harjoittelupaikkoja ja kandiaiheita kuin tyhjästä
jotka eivät ole koskaan myöhässä
Olen oppinut antamaan anteeksi niille jotka saivat
minut vielä vuosi sitten tuntemaan itseni huonoksi
Nyt voimme jo nauraa yhdessä
Toisessa huoneessa on salakapakka ja toisessa teknomusiikkia
Hassu pieni maailmanpyöräonni
Tunnen kuinka kaikki elämässäni on ihan sekaisin mutta haluaisin silti
olla iloinen ja että kaikki olisi vähän kevyempää, höpsömpää, suloisempaa
Woody Allenia ja ranskankielistä laulua
niin kuin Kyöpelinvuorella teologitoverien kanssa
kaikki on vähän suurpiirteistä, vastuutonta
mutta ihanaa ja naurua ja kitaraa
Nämä ajat ovat painavia ja levottomia
Kurkkuun ja päähän sattuu taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas