Wilhelm Tell sadonkorjuujuhlassa

Tämä kuva esittää tämän blogin kirjoittajia. Minä vasemmalla.

Päätin antaa itselleni tiistaina sairaslomaa roller derbystä, kun olkapää on vihoitellut nyt parien treenien ajan. Sen sijaan aion syödä karkkia.

Eilen töissä tanssin 82-vuotiaan miehen kanssa keskinkertaisen cover-bändin tahtiin. Hän oli juuri yltänyt kolmossijalle kurpitsankasvatuskilpailussa.

Rakastan teehetkiä keittiön lattialla, iltayöstä ystävän kanssa, elokuvan jälkeen. Rakastan sitä kuinka silloin saa olla niin... ihminen.

kiitollisuutta

Tänään haluan olla lempeä ja nöyrä,
olla kiitollinen pienistä ja suurista asioista.

Siskon ja  parhaan ystävän syntymäpäivistä, muffinsseista, kummitädeistä.
Ystävästä, jonka hetkeksi hukkasin, mutta joka etsiytyi takaisin luokseni.
Kotiintulon tunteesta, kun viikonlopun jälkeen palaa teologien keskelle.

Tänään toivon,
ettei aina olisi pakko olla tyytymätön.
Jos sen sijaan olisi kerrankin tyytyväinen.
Katsoisi asioita armollisesti.

Vihasin viikonloppuna tympeää keskustelua,
mutta onneksi itse tiedän,
että minä en halua lopettaa. Että minulle riittää tämä. Että olen onnekas.

Väsyttää, mutta maailma on kaunis. Odotan innolla tätä viikkoa - kohta alkavaa asukaskokousta, HYY:n vihreiden uusien iltaa, miekkailun alkeiskurssin ensimmäisiä tunteja, ystävän tupareita.

Ps. Yona on hyvä!

Y-elämää

Syksy on (taas) tuonut mukanaan y:llä alkavia asioita.

Yliopisto.

Yksinäisyys.

Yövaatteet.

Viime yönä palautin kurssitehtävän, jonka deadlineen on yli kuukausi. Tuntui käsittämättömän hyvältä. Tehtävä oli todella yksinkertainen - liikeidean kuvailua - joten Luojan kiitos tajusin olla kasvattamatta siitä stressaavaa estettä. Eihän siihen mennyt kuin pari tuntia. Aion yrittää jatkaa samaa linjaa muidenkin kurssien parissa.

Ajoissa en osaa lähteä aamuluennoille, mutta yritän kuunnella silloin kun olen paikalla.


Sitä paitsi minulla on pannukakkua.

jonka saan syödä kokonaan yksin

onko se hyvä vai huono asia

!!

Koulu alkoi tänään! Olen innoissani!
Minulla on kursseja, joista olen aidosti kiinnostunut (etnologiaa!); ja minulla on kursseja, joiden suoritustavat kiehtovat minua suunnattomasti. Vähemmän kirjatenttejä, enemmän esseitä ja Robert Putnamista bloggaamista. Yes sir!

Viime keväänä erästä kukkamekkoani kuvailtiin sanoilla delightfully eighties. Tänään taas kerran huomasin kävelleeni ovesta ulos suunnilleen sen näköisenä että tässä kämpässä vallitsee edelleen joku 1980-luvun aikavyöhyke. On kuulkaas ruskeaa vakosamettijakkua yhdistettynä viininpunaiseen (!) minihameeseen ja villasukkiin ja polkkatukkaan. Olen tyytyväinen!

Tiedä mikä aikuisuus on taas iskenyt kun kaupan hihnalla on maustamatonta jogurttia ja ruisleipää. Jokuhan saattaa pian luulla että elän terveellisesti!

Ensi sunnuntaille on liput Nickelbackin konserttiin! Tai siis on ollut jo puoli vuotta, mutta vasta nyt se on tällä viikolla. Ja juuri tänään yksi suosikkiluennoitsijoistani sanoi olevansa menossa samalle keikalle, mikä sattuma - ei kyllä ihmekään, kun tyyppi on muutenkin niin cool, valloittavan aurinkoinen ja ihana ja näyttää sitä paitsi Tina Feyltä.

jos hyvin käy, sä jäät mun luo

Tunnen olevani kotona

ja vaikka yhtenä päivänä itken

Alepan pakastehyllyllä

yksinäisyyttä ja tyhjyyttä

toisena päivänä hypähtelen

ilosta ja hymyilen

minulla on uusia ystäviä?

Olen inspiroitunut tutkimaan

jumalasuhdettani ja 

kaasuhellan ihmeellistä toimintaa

olen syönyt paljon puuroa ja keksejä

todennut ettei

blogikirjoituksissani ole ikinä mitään pointtia

pitäisi kirjoittaa vain päiväkirjaa

Katajanokka on ihana

ja pieni opiskelijaruokala

Kruununhaan talot

syyskuun viileä sää

Helsinkin korkeiden talojen katot

joilla tekee mieli kiipeillä

Olen kertakaikkisen tyytyväinen.

mul on vaikea villi mieli, joka pannan tarvitsee

mä painin sen kanssa kunnes se itkee ja häpee

siis kaksi syytöntä syntymässä; minä ja mun pää

tuomittu samaan selliin, kunnes henki riistetään

ensimmäinen yliopistoviikko

Kotiin on hyvä tulla, kun sisko on leiponut juustokakkua ja koko perhe on koonnut minulle massiivisen hätäapupakkauksen, jonka avulla selviän omilleni muuttamisesta. Pakkaus sisältää mm. herätyskellon, juuresharjan, nenäliinoja, suklaata ja banaanilastuja - greatness. Pihlajanmarjat ovat täällä tulipunaisia ja ilma on syksyisen raikas ja harmaa. Paras ystävä kuuntelee kärsivällisesti, kun selitän ja selitän ja selitän uusista tuttavuuksista ja paikoista.

Huomenna lähden taas toiseen kotiin. Saan käteen oman kodin avaimet. Olen jo tutustunut uusiin kämppiksiini ja olen innoissani siitä, miten voin kävellä aamulla luennoille heidän kanssaan ja istua teekuppi kourassa yömyöhään jutellen. Toivottavasti. Ja aamupalatreffitkin läheiseen kahvilaan jo alustavasti sovin.

Orientoiva viikko oli ihana ja kamala ja outo ja mahtava. Meinasin monta kertaa hypätä seuraavaan junaan jolla pääsee takaisin kotiin, mutta useammin hymyilin ja halusin syleillä koko kaupunkia. Rakastuin Olkkariin ja siihen mahtavaan tunteeseen, kun selvitytyy ihan itse rautatieasemalta A7:lle. Rakastan sitä, miten ihan vieraat kasvot alkoivat muuttua viikon aikana tutummaksi ja miten teologiseurassa voi jaaritella omista rippikoulukokemuksistaan ja kaikki tajuavat! Ja sitä miten kerrankin joku tajusi Juudas-vitsin hienouden ja miten hienon vaihtoehtorapesityksen teimme TYT-suunnistuksessa.

Nyt minulla on pakkaamiskriisi ja kurssilleilmoittautumiskriisi mutta ei oikeastaan edes haittaa.

i'll be home in a little while

En ole koskaan perustanut uudenvuodenlupauksista. Kun vuosiluku vaihtuu, kouluvuosi on edelleen kesken ja elämä jatkuu sellaisena kuin ennenkin. Uusi elämä alkaa aina kun palataan kesälomalta takaisin normaaliin maailmaan, jossa ei voi herätä kahdeltatoista ja istua koko päivää kuuntelemassa koneelta musiikkia. Ihmiset ovat matkailleet, ruskettuneet, tehneet kesätöitä ja ovat hyväntuulisia. Rakastan sitä. Syksyä ja punaisia pihlajanmarjoja ja ensimmäisiä putoavia lehtiä ja viileitä, aurinkoisia aamuja.

Ihan pian on syksy ja minä lähden Helsinkiin. Pääsen asumaan siihen kauniiseen huoneistoon, johon tahdoinkin. Jos tuleva huonekaverini päätyy joskus lukemaan tätä, niin hei, odotan kovasti tutustumistamme! Vaikka ajatus viikkosiivousvuoroista ja hiljaisuusajasta vähän hirvittävät, opin ehkä kestämään ne edullisen vuokran, lyhyen koulumatkan ja teologiseuran vuoksi.

Joka tapauksessa, olen valmistellut muuttoa siivoilemalla huonettani ja heittämällä pois turhaa roinaa. Olen törmännyt muistoihin joita en muistanut olevankaan (löysin kirjeen entiseltä tyttöystävältä vuosien takaa, hih, olimme niin nuoria). Korut ja kosmetiikkatuotteet läpikäytyäni ja siivottuani siirryin vaatekaapille ja aloin karsia pois kaikkein kamalimpia riepuja. Päätin ottaa periaatteeksi, että kaapista lähtee kaikki, mitä helsinkiminäni ei voisi pitää.

Ja siihen pysähdyin. Helsinkiminään. Päätin tehdä uudenelämänlupauksia.

kiroilen ja juoruan vähemmän
syön terveellisemmin
soitan mummolle useammin
aloitan lenkkeilyn (ihan oikeasti tällä kertaa)
opiskelen kuin viimeistä päivää
hankin kasapäin uusia ystäviä, mutta en unohda niitä vanhoja rakkaimpia
luen enemmän kaunokirjallisuutta (A Song of Ice and Fire tuossa pöydällä odottaa, voi rakkaus)
etsin uudelleen uskonnollisen puolen itsestäni
opettelen olemaan parempi tyttöystävä
aloitan jälleen kirjoittamisen

Helsinkiminä voi olla kuka tahansa. Minulle annetaan puhdas pöytä ja uusi mahdollisuus, tilaisuus viimein raahata luurangot pois kaapista ja desinfioida kaappi sen jälkeen.

Menneisyyden itkut minä jätän tähän huoneeseen ja tämän kylän kaduille.

Roll out your questions keep them down
Let the water lead us home
And I was sorry for what I'd done

You were young I was not old
But our story was not told
But torn apart by greedy hands