Että tietäisin kuka minä olen

Menin tänään kävelylle merenrantaan. Otin musiikin pois korvilta, etten sulkisi jotakin olennaista vahingossa ulkopuolelle tai itseäni liian tiukasti oman pääni sisään. Vesi kulki voimalla saappaiden yli, kiipesin suurelle kivelle tuijottamaan aaltojen muodostumista ja lyöntejä ja tuntui kuin ymmärtäisin vähän paremmin Tove Janssonia.

Ensi kuussa aion viettää kaksi viikkoa kantaen vakosamettitakkisessa selässäni rakasta mustaa reppua kaupungista toiseen. Aion ostaa uuden muistikirjan ihan vain tuota matkaa varten, se saa toimittaa kalenterin ja päiväkirjankin tehtävät, jottei tarvitse kantaa kolmea erillistä. Aion istua Seinen rannalla ja yrittää oppia ymmärtämään itseäni. Yöbussit kuljettakoot minua paikasta toiseen.

Toivon niin kovasti että voisin jättää pelkoni tuolle matkalle ja palata kotiin ilman niitä.

eksyksissä hieman

Sulle valheen valhetta en ehtinyt mä kertomaan
laskematta kannet auki paljastin aivan kaiken
peittää voinut en
onni sellainen
kerran on vain mahdollinen

Maailma on meille
mennään
eikä menty milloinkaan
minä tiesin aina
tiesinhän vaan ihanaa on kuunnella
niin harhaisia hourematkoja
keksittyjä kaupunkeja
--
Toivoin että saisin sen minkä hän tai jotain sinne päin
Hetket, voikukanlehdet syksyin, tiedähtän
kaiken kerrallaan ilmaan puhaltaa
PMMP - Heliumpallo

Yhtäkkiä tajuaa, miten jokin laulu kertookin omasta elämästä.
Toisina päivinä on uskomattoman hienoa, kun saan tavata esikuvani ja hän nauraa vitsilleni.
Toisina en ymmärrä mikä on kaiken tämän tarkoitus,
miksi minä opiskelen tätä,
kuka minä olen ja minne olen menossa ja mitä minä haluan?
En ainakaan tätä, pölyistä sängynalusta ja Facebookissa vietettyjä tunteja.

Joskus kaipaan sitä aikaa, kun olin nuorempi ja idealistisempi ja maailma tuntui sydäntäkouristavan suurelta ja kirkkaalta. Oliko Helsinki minulle vain keksitty kaupunki?

Aion olla kaunis tänään

Laitoin peiton lattialle koska kokolattiamatto on karhea ja kova. Siihen peitolle asetuin niin kuin tortillapohjan päälle asettuvat täytteet ennen rullaamista. Kerroin tietokoneelle, mitä musiikkia haluan kuulla, ja sitten mietin vain että jossain vaiheessa tulevaisuutta voisin olla absoluuttisen onnellinen. Ja yritin olla liikkumatta. Yleensä en osaa.

Tänään en aio tehdä mitään tähdellistä. Aion vain istua olemassa iloinen, kunnes tulee ilta.

Illalla pukeudun kauniiseen siniseen mekkoon ja punaisiin korkokenkiin ja kävelen alas kaupunkiin. Skottilaisten kansantanssien kerhon kevättanssiaiset avaavat minulle ovensa, sillä minulla on kauniin kiemuraisin sanoin koristeltu pääsylippu, joka maksoi minulle sellaisen setelin jossa on Adam Smithin kuva.

Aurinko lämmittää aamuisin jos menen aivan kiinni ikkunaan.

tunnelmia maalta

Losers are people who are so afraid of not winning, they don't even try.

Suuria suunnitelmia ensimmäisen yliopistovuoden viimeiselle periodille: paljon opiskelua, pianonsoiton opettelua, Luonto toimii-kurssi ja muuta vihreilyä, yliopistoliikuntaa, terveempi unirytmi, Konviktia, kevättä, onnellisuutta.

Tekee joskus hyvää poistua kaupungista, vaikka lapsuuden maisemissa onkin kylmä ja hengenvaarallisen liukasta eikä oikein mitään tekemistä. Ostin Ultra Bran Kroketti-levyn ja olen fiilistellyt Heppaa ja Lähetystyötä ja vellonut siinä tuskassa, kun en koskaan päässyt niiden keikalle. Olen nauttinut vaaleasta leivästä ja muista ylellisyyksistä. Pimeä alkoi ahdistaa, joten sytytin monta lamppua huoneeseeni ja kuuntelin musiikkia kovalla enkä suostunut ajattelemaan muuta kuin kevättä.

Viime viikkojen tunteet tiivistyivät yllättäen yhteen ainoaan lauseeseen kummallisesta mutta ilahduttavasta elokuvasta:

vastaan haasteeseen

Olen maailman huonoin tekemään haastepostauksia, mutta kun ihana teologisisar Iida minua sellaisella heittää niin onhan se nyt tehtävä!

Kahdeksan faktaa minusta siis.

1. Juuri nyt minun pitäisi olla pakkaamassa Vaasan-reissua varten ja lukemassa kreikkaa tai systemaattista teologiaa.

2. Juuri nyt haluaisin olla keittiössä juomassa kahvia kämppisten kanssa, junassa matkalla Pietariin tai Moskovaan, sylissä, jossain.

3. Eilen minulta kysyttiin, että jos olisin tähti, mikä tähti olisin. En tiennyt. Eilen joku halusi kuunnella nauruani. Nauroin.

4. Olen nukkunut hyvin vähän tällä ja viime viikolla. En aina muista, että neljän tunnin yöunien jälkeen saattaa oikeasti väsyttää. Öisin voi tehdä niin paljon kaikkea: kävellä Tervasaaressa etsimässä tähtiä, katsoa Titanicin ensimmäistä kertaa, avata salaisimpia mietteitään.

5. Kun minulta kysytään, tuleeko minusta pappi, vastaan aina kyllä. Jatkokysymys on aina miksi, mutta en osaa vastata - koska se on minulle tarkoitettu tie?

6. Kahdeksaa faktaa on vaikea keksiä. Muutenkin asioita on vaikea saada tehtyä loppuun. Olen sellainen, jolla jää teekupin pohjalle aina jäähtynyt tilkka, sellainen joka ei lue tenttikirjaa koskaan ihan kunnolla loppuun, sellainen joka aloittaa kaikkea mutta ei pääse loppuun asti. Luennoille lähteminen ja ajoissa oleminen on joskus vähän vaikeaa ja luuseri on sana joka sattuu koska se osuu

7. Edelliseen kohtaan viitaten, tahtoisin opetella olemaan jämptimpi. Loogisempi. Enemmän järki- ja vähemmän tunneihminen. Sen lisäksi tahtoisin opetella soittamaan pianoa, meikkaamaan ja tekemään hyvää kasvisruokaa sekä argumentoimaan hyvin. Olemaan sinut itseni, hiljaisuuden ja yksinolon kanssa.

8. Mun uusi suosikkibiisi on Vuokko Hovatan Lempieläimiä koska sinä, kun sun silmissä on ilvestä mutta sitä ei löydy Youtubesta. Kuunnelkaa se Spotifysta. Tai kuunnelkaa jotain muuta.

Tämä kiittää ja kuittaa ja nyt oikeasti pakkaa. Mikä onkaan parempaa kuin reissut vanhojen kavereiden kanssa?

laskiaisriehassa

Kylmyyskin tuntuu epätodelliselta

kun elää unelmaa
Perustuloa ja laskiaista juhlivia
opiskelijoita

Sinä nojaat raitiovaunupysäkin kaiteeseen,

poltat tupakkaa,

minä olen mitätön mutta

onnellinen, niin onnellinen

Nauratti vaikka en tuntenut
enää jalkojani
Puoluetoimistolla
en saanut henkeä pakahduin
toteutuneden haaveiden painosta

PS.
Suosikkisanani maailmassa ovat
"Saavumme Helsingin päärautatieasemalle"

epätoivon esseet ovat jäätyneitä lintuja

Minä haluaisin olla sellainen, joka hengittää syvään. Sellainen, joka hymyilee usein ja joka iloitsee aidosti pienistä asioista. Sellainen, joka puhuu paljon ja uskaltaa tervehtiä kaupan kassaa tai bussikuskia muutenkin kuin mutisemalla katse jalkoihin painettuina. Joka nauraa useammin kuin itkee, sellainen joka ei hermostu niin helposti.

Tahtoisin olla sellainen, jonka kalenterissa on vähän liikaa tapaamisia ja tekemistä niin, että se ei nuku tarpeeksi. Sellainen, jonka nimi tiedetään, sellainen, jolle sanotaan, että "olen nähnyt sinut jossain".

Minä tahdon olla joku.

Tahtoisin olla sellainen, jota sanotaan ihanaksi ja jota kaivataan kun se on poissa.

On niin väsyttävää kadehtia kaikkia muita siitä, että ne ovat ahkeria laihoja kauniita fiksuja valovoimaisia hurmaavia parempia ei-minuja

sellaisia, jotka eivät välttele velvollisuuksia lukemalla omia vanhoja blogimerkintöjään ja keittämällä vielä yhden kupin kahvia, sellaisia. Toisenlaisia.

Mutta tätä paikkaa minä rakastan,

täällä eletään öisin

tehdään graduja juodaan teetä

mukavat urheilijapojat

viehättävät nuoret naiset

älkää vielä menkö 

Minä tarvitsen teitä, hetkiä keittössä

Minä tahdon oppia, olla kaltaisenne