It was always you

Petaan sinulle vuoteen lattialle. Se on liian kaukana, kiipeät parvelle viereeni.
(anteeksi anteeksi anteeksi)

Kerron sinulle pelkoni,
sen, miten en osaa itkeä vaikka sattuu.
(suruni halpana tekosyynä olla tässä)

Paljon suunnitelmia lausutaan ääneen nauraen.

Karataan Irlantiin, Australiaan, vietetään joulu yhdessä.

(pyydä vain

niin jätän

kaiken muun)

Sinun tennarisi eteisessä kirpaisevat: voisivatpa ne olla siinä aina.

Mitä en kerro hänelle

En tiskannut hänen mukiaan
(tuossa hyllyn reunalla se on yhä)

Nukuin kolmen tunnin
päiväunet lakanoissa
joissa saatoin edelleen aistia

hänet
meidät

Teeskentelen kuuntelevani
teitä kaikkia muita mutta

katson pari senttiä ohitsenne

miettien mistä saada voimaa
jolla pitää hänet etäällä

kun hän on jo valmiiksi kaivautunut
selkänikamieni väliin ja
lauseideni alkuihin

Kuinka löytää tie ulos, kun
eksyin hänen
täydellisiin niskahiuksiinsa?

(Mutta ei, sydämeen en päästä)

Lähiöseikkailu

Lähiöidenkin yllä voi
olla tähtiä ja melkein täysikuu

Minä poden kuuhulluutta ja olen niitä ihmisiä
jotka voisivat kulkea auton alle tai pudota
avonaiseen viemäriin tuijottaessaan taivasta

Häntä vain nauratti, kuu oli "ihan nätti"
Hän puhui heinien ja lintujen kartoittamisesta
ei ymmärtänyt miten
pieniä ruskeita pikkulintuja
voi erottaa toisistaan

Myöhemmin hänen sormensa
kulkevat hitaasti minun käsivarrellani
Mikä luu tämä on
Minä muistan lopulta: se on radius

Ja hän hyväksyy minun jokaisen luuni ja soluni,
läheisyysongelmani ja levottomuuteni ja maniani ja tarpeeni sinkoilla
ja ilta vaihtuu aamuyöhön
ja liian pian aamuun

enkä minä yritä kirjoittaa mitään kaunista runoa, en runoa ylipäätään;
vain muutaman sanan lähiöstä ja kylmästä HOAS-asunnosta
jossa punaviini oli vain toissijainen humaltumisen lähde

Ajattelen: syyskuu

Se hiipi avonaisesta ikkunasta sisään varkain, huomasin sen vasta, kun aloin illalla kietoutua vilttiin. Kesä meni, ja kaikki sen toteuttamattomat suunnitelmat käpertyvät nukkumaan pölypallojen vierelle huoneeni nurkkiin. Ne tekevät nyt tilaa kaikelle uudelle, jota syksyyn ja opiskelun alkuun kuuluu

ja vähän kikattelulle Kiasmassa, salaisille ja tahattomille riemunhypähtelyille, 
voi ei taas sydän ei taas tätä
en tiedä jaksanko uudelleen
ja menenkö asioiden edelle?

En tiedä, olenko valmis uuteen lukuvuoteen.
(Jo kolmanteen sellaiseen.)
Vuosilla on kova kiire jonnekin

minulla ei

Paljon suuria sanoja: kandi gradu prakkarit vaihto työelämä

vaikka olen huono jo pelkästään elämänhallinnassa
miten pyykkiä pestään tehdään ruokaa mennään allergiatesteihin viedään roskat
kastellaan huonekasvi noustaan aamuisin

Mietin, mietin, en tiedä.

Tervetuloo elämään / sen eka päivä on tänään

Kesäyöt: minullakin hame ja kukkapanta (rasti seinään).
Helsinki on meille ystävällinen ja täynnä seikkailuja.
Päiväsaikaan esimerkiksi Kumpulan kasvitieteellinen puutarha ihastuttaa.

Kesäkaupunkeja, suunnitelmia, hassua kevyttä vauhdikasta elämää.

Ei ole ollut tapana jakaa kuvia täällä, mutta katsokaa nyt kuitenkin mitä jalkaani ilmestyi:

Mahtipontisia asioita

Kirjoitan korttiin: punatukkaisia tulee ja menee.

Joskus ne ovat liian vanhoja, joskus pitelemättömiä sieluja ja harvemmin edes punatukkaisia, minulle liian kauniita. Enkä minä niitä jää koskaan pitkäksi aikaa kaipaamaan.

Menen rantaan ja syön kaksi jäätelöä. Istun Tuomiokirkon portailla ja pohdin, mitä tehdä elämälläni.

Vaikka vielä ei tarvitse tietää. Vielä olen vasta parikymppinen ja voin tanssia baareissa maanantaisin tai valvoa puoli kolmeen rikosromaanin kanssa. Muuna aikana kuuntelen uudelleen ja uudelleen Kerkko Koskinen Kollektiivin Lokki-kappaletta, joka kertoo maailmasta kaiken.

joku neuvoi luottamaan vain joka kolmanteen

Vappuna

sinä istutit minuun kivun joka

ei poistu päihteillä

ei unella, ei urheilulla

puhelin meni rikki

ja minä

minä pakenin kahdesti kotiin

kesken vapunvieton

ihan vain itkemään

konfetteja satoi taivaalta

patsaalla lakki

minä katsoin maahan

sinun hymyillessä muille

kuulin ettet tunne minua

kohtaan mitään