Hei Ilana

Hei Ilana,
kirjoitan sinulle kirjeen jota et toivottavasti koskaan näe

(vaikka sinä rakastat runoja ja kirjoitat itsekin)

Silloin kun sinun kylkiluusi painavat omiani vasten
ja puhumme myssypingviineistä

ja tuskastumme maailmanpolitiikasta

ja lopulta upotat sormesi hiusteni sekaan

minut lävistää vuosien takaiset haaveet Helsingistä

kaupungista joka on asuessani lakastunut

Sinä olet mukulakiveä, Pauligin paahtimon tuoksua

raitiovaunukiskojen kolinaa
Merihaan betonisia kerrostaloja

jotka kohoavat sadanteen kerrokseen asti

Sinun kauttasi näen kaiken: yli Tervasaaren ja Katajanokan

ja loputtomat hämyiset illat Neljännellä linjalla
Kaikki kaupungin katukyltit

sillat ja satamat

Hei Ilana,

kun poltat tupakkaa vihreän oven edessä

ja kerrot kirjoista joita sinulla on hyllyssä

kaksi kappaletta kutakin

tässä kaupungissa on kaikki vuodenajat yhtä aikaa

metro kulkee kaikkiin ilmansuuntiin

jossain kaukana kasvaa Keskuspuisto

kuulen sen tänne asti

Kesäihastukset ja ohimenevät trendit

Kaikki kai meni pilalle jo vähän aiemmin

mutta en ole koskaan
osannut lopettaa ajoissa,

joten yhtä sitkeästi
kuin Pokémonien perässä juostaan
juoksen kiinni

kesäkuuta ja ruskeasilmäistä naista
Kirkkonummen junaa joka meni jo

Kaikki kai meni pilalle jo vähän aiemmin,

mutta yritän vielä napata
yhden karanneen vuodenajan

joten otan kesän etumatkaa kiinni

kävelemällä rantaan kahdesti päivässä

kun paikallaan ollessa kaikki menee pilalle

Pokémonit tehtiin meille:

ihmisille jotka eivät osaa muuta kuin

mennä eteenpäin

rannoille, puistoihin

etsiä jotain joka on aina askeleen edellä:

Gyarados ja kesäromanssit

Kompastuttaa

toimimme

vastoin kaikkia sosiaalisia normeja
niin kuin vain voi tehdä
jumalaansa vastaan kääntynyt
entinen Jehovan tytär

ruskeasilmäinen sellainen

joka voi pelata syntibingoa

jonka kanssa odotetaan
että ovet sulkeutuvat
muiden takana

sellaisen kanssa
menisin maalle
kolmannen kehän
toiselle puolelle
sinne missä piilotellaan
siskoilta ja veljiltä

kesäkuun aikana
opin uuden kielen:
kuka kompastutti kenet

torneja ja varjoja ja
harmageddon

(sitä ei koskaan tule)

Nyt soi

bruno mars - when i was your man
maija vilkkumaa - se ei olekaan niin
maija vilkkumaa - bonnie & clyde

pyhimys - kaikkea pahaa

haloo helsinki! - ihmisen kuvat
haloo helsinki! - köpis 2012

passenger - let her go

chisu - sabotage
maroon 5 - payphone

olavi uusivirta - ave maria!
katy perry - the one that got away

pariisin kevät - odotus
herra ylppö ja ihmiset - hylättyjen valtakunta

sometimes when i miss you, i put those records on

Me ei olla satuolentoja

Tuijotin tyhjyyteen, kun minuun iski oivallus:
emme ole koskaan yksin.
Meidän vierellämme istuu aina eräs toinen:
se ihminen, joka haluaisimme olla
Minä olen viimein tutustunut omaani

Se nousee ennen minua aamulla,
keittää kahvin eikä soijamaito juoksetu
Sen varjo on kapeampi kuin minun
koska sen aamupalassa on siemeniä

Ja se osaa kaiken
tietää miten kulmakarvat laitetaan
niin etteivät sukulaiset hauku
ja miten netti laitetaan toimimaan

Se on seuranani juhlissa
mutta se ei ehdi puhua minulle
koska sen ympärillä parveillaan
Sen juhlavaatteet on mustaa, luomet kultaa
Se nauraa kun ottaa shotin
eikä sen kurkkua polta

Se on luonnontieteilijä:
ymmärtää orgaanista kemiaa ja miten
ilmastonmuutos toimii ja se
laittaa korkeat korot mennessään puhumaan
ympäristöpolitiikasta
Jään kotiin odottamaan että se palaa

Se ei koskaan astunut ulos
kumpulalaisesta opiskelija-asunnosta
Berliinin kevään jälkeen,
Se ei kadu mitään
Sen elämässä vuodenajat vaihtuvat edelleen
eikä mikään tunne ole kuoliossa

Minä yritän ystävystyä sen kanssa,
vaikka joka päivä otamme yhteen,
huudamme itkemme halveksumme
Toisinaan haaveilemme
yhteisestä tulevaisuudesta
minä ja ihanneihminen

22

eräänä perjantaina täytin 22 vuotta
eräänä perjantaina kutsuin itseni juhliin

silmäkulmassa naururyppyjä
silmäkulmassa kaunis poika

mauttomat leoparditapetit ja
mauttoman näköinen drinkki

tunnen olevani taas 13
tunnen olevani jo 100

lavalla lauletaan: prinsessat ja astronautit
lavalla lauletaan: olen lelu

(tässä kohtaa itken)

mutta lopulta kaikki on ihan hyvin
mutta lopulta uskallan sanoa vastaan:

että minussa ei ole mitään vikaa
että ole sinä nyt hiljaa

Pullolla viinaa surut viihtyvät aloillaan

Olen rehellisempi matkapäiväkirjalleni kuin arkipäiväkirjalleni, koska mitään, mitä tuntee Berliinissä, Vantaalla, Joensuussa, ei ole totta. Ne ovat reissuja, jossa hankitaan keuhkoahtaumaa ja maksaongelmia, menetetään muisti mutta saadaan silti elämän ainoat merkitsevät muistot.

Matkapäiväkirjaan kirjoitan sanat, jotka haluaisin huutaa koko maailmalle mutta joista soveliaisuussyistä vaikenen:

vitun poikajumala, sä tapat mut

Ja käsittelen kaikkein kielletyimmät ajatukset kuuntelemalla muiden kirjoittamia ja laulamia sanoja, parempia, kauniimpia kuin osaan itse kirjoittaa:

silloilla tuulee
lämpö painuu nollaan
katsokaa tänne
nainen ei pysy jaloillaan
mullon kylmä
mul on vaikee olla
ja mä teen ihan mitä vaan