Kevät kutsuu sua

Hyviä päiviä, kevätpäiviä, pitkiä päiviä, aurinkoisia päiviä.
Kirjastopäiviä, koomailupäiviä, seikkailupäiviä.
Kahvia ja taidenäyttelyitä vielä tuntemattoman ihmisen kanssa,
lenkkeilyä Töölönlahdella sorsien ja joutsenien ja koirien keskellä,
mansikkaviiniä, vihreää teetä, avokadoja,
parhaalta ystävältä saatu yllätys ja huonekasvista kasvavat uudet lehdet.
Keskiviikkona Pietari odottaa meitä, viisumit saapuivat postiin ajoissa,
yhteiskuntapolitiikan tentissä innostuin kirjoittamaan neljä sivua.
Hyvää sunnuntaita rakkaat.

Edellisessä postauksessani mainitsema hymy ei ole kadonnut vieläkään. Se on vain muuttunut valvotuiksi öiksi ja typerien hempeiden laulujen kuuntelemiseksi ja nauruksi joka sattuu poskilihaksiin, mutta hsss, se on salaisuus ja sellaiseksi sen kuuluu jäädä.

Kaikki nuoret tyypit tahtoo olla jotakin

Joka päivä pitäisi tehdä jokin pelottava asia, niin saattaisi ehkä eksyä ihmeellisyyteen.
Oli se sitten kahvilaan soittoa ja pöydän varaamista lukupiiriä varten,
dialogitenttiä (jonka kesken alkaa yhtäkkiä hymyilyttää)
sitseille ilmoittautumista tai
ainejärjestön tenttikahveja

(pelottavaa siksi, että
jokaisella askeleella kohti opiskelijoiden olohuonetta jouduin vakuuttamaan
itselleni että eivät ne välttämättä kaikki vihaa minua
ja kappas eivät ehkä kaikki vihanneetkaan)

Sateenkaaren vihreällä raidalla katsottiin avioliittolain lähetekeskustelua,
kuiskuteltiin toistemmme korviin, että ollaan vähän humalassa
Kaikki samalla puolella, kaikki rakkauskuplassa, jossa niin kovin kovin
paras olla
En ehkä koskaan pääse joukkoon samalla lailla, mutta
silti lattialla kasassa nauravat hipit liikuttavat
sydämessä jotain, jota luulin ettei enää edes ole.

On ollut väsynyt viikko, mutta kyllä se siitä. On myös ollut niin paljon hyvää, että välillä vaan alkaa naurattaa ilman näkyvää syytä.

Maisema, joka pihalta aukeaa, on päivästä toiseen muuttumaton

Minun elämässäni ei tapahdu koskaan mitään suurta. En muuta yhteen kenenkään kanssa, en aloita uudessa työpaikassa, en hanki koiraa. Elämä on jotenkin tässä ja nyt ja tämmöistä, kaupassa käyntiä ja kirkkososiologian kurssia ja pieniä iloja ja suruja. Hyviä viikonloppuja.

Perjantai:
Se kun rohkenee sanoa maailman vaikeimman sanan, kun ikävä käy liian suureksi.
Ystävän juhlat teemalla Isona minusta tulee. Vaikka surettaa, etten tiedä vastausta, uskaltauduin juhliin silti.
Pitsaa vakiopitseriasta.

Lauantai:
Hippejä, sateenkaarilippuja, banderolleja, palelevia varpaita, kiusaannuttavaa avautumista Z-junassa ja flaikkujen jättämistä epäkorrekteihin paikkoihin  - järjestötyötä parhaimmillaan ja rakkaimmillaan. Lahdessa et oo kylän ainoo homo

Sunnuntai:
Ruokaa: aamiaista sängyssä, ruoanlaittoa, myöhäiset synttärikakut Lasipalatsilla.
Scandinavian Music Groupin uusi levy.

Elämä näköjään aina välillä pilkistää ja antaa kuulua itsestään kaikkien esseiden ja kirjojen ja luentojen raoista.

Olen vain niin innoissani kaikesta

Verkkariestetiikkaa. Muuttosiivous, heihei kämppäkaveri. Pakasteet parvekkeelle yöksi, pakastimeen ei enää huomenna kulje sähkö.

Muutaman sivun draamakohtauksen kokoon huitaiseminen ja melkein tyhjä perjantai-iltapäivän tietokoneluokka kampuksella.

Huomenna kannetaan loputtomat kasat laatikoita.

Minulla on ollut kaikenlaisia kämppiksiä: puolalais-ranskalainen kansantanssija, urheilulukiolainen, viisi vastuutonta mutta leppoisaa brittifuksia, biologi ja kaksi kissaa.

Seuraava on: ihan hullun ihana. Eikä sitä kai kämppikseksi kuulu kutsua.

Elämä on ollut sellaista kuin kuuluukin

Luonnontieteellisen museon suurista ikkunoista paistoi aurinko, kun ihastelimme vesilintuja ja kettunpoikia ja pyöriäisiä. Ranskalainen lesboelokuva oli pitkä ja pitkäveteinenkin, mutta olihan se pakko katsoa. Kinaporinkadun kiinalainen ravintola oli kaukana eikä sieltä saanut maksustaan kuittia, mutta paikan sisustus oli vähemmän mauton kuin kiinalaisissa yleensä.

Hipit jalkautuivat maanantaina lähiöön keilaamaan, meinasivat jäädä auton alle ja kokeilivat mitä mielikuvituksellisimpia tapoja heittää keilapalloa. Jälkikäteen, jäätelön ääressä, puhuttiin koulutuspolitiikasta ja lapsuudentraumoista ja asiattomuuksista.

Kävin saunassa ja nostin jalat ylös, join rommikolan sen kunniaksi, että olin opiskellut koko päivän.

Olen lainannut luultavasti kaikki Kaisa-kirjaston ekoteologiaan ja ekofeminismiin liittyvät kirjat sekä tehnyt loputtomasti kirkkososiologian tehtäviä, lukenut vuoden 2000 presidentinvaalien uskontokeskustelusta ja ollut ihastunut omaan pääaineeseeni.

Lähetin sähköpostia tiedekunnan kv-asioista vastaavalle henkilölle, vaikka olin aiemmin varma, ettei koskaan.

Mitkä ovat parhaita kaukokaipuu/seikkailubiisejä?

Banaanilaatikoiden symboliikkaa

Kannoin juuri banaanilaatikoita kaupasta, ettei jää viimetinkaan sitten kuunvaihteessa.

Tässä on nyt ollut kaikenlaista haipakkaa. Otetaan vaikkapa ensi viikko: on kandipalaveria, Frankenstein-lukupiiriä, vuosipäivää ja sitten vielä vähän harjoitusviikonloppua. Puhumattakaan siitä kaikesta muusta. Niin, tai otetaan tämän viikon loppu: vakuutusasioita, osoitteenmuutosasioita, ensimmäiset lähiopetustunnit kirjoittamista, ja jos jonkinlaista raporttia, sähköpostia, Fidaa ja kirjastoa.

Puurossa on mustikka-vadelmakeitto ja neljä viljaa. Jos keskellä yötä herää kylmyyteen tai ahtauteen, voi aina laulaa.

Kuinka nopeasti kaktus voi alkaa näyttää kuolleelta?

"There's always hope tomorrow'll be taco night"

Kun vuoden vaihtumista tahdittaa vodka, ei muistikuvia (onneksi) juuri jää ja aamulla paleltaa.

Mutta viimein se meni pois, se vuosi 2013. Ikävä ei tule, vaikka olihan se aikamoinen - oli vapautta ja Walesia, oli uusia ystäviä ja puoluetta, uutta hiusväriä ja hassuja ihmisseikkailuja ja sivuaine. Mutta silti, tuli pimeä syksy ja vielä pimeämpi epätalvi, ja minä halusin käpertyä maailmalta peiton alle katsomaan Orange is the new blackia ja olla hiljaa maailman loppuun asti. Siksi blogikin on ollut niin pitkään niin hiljaa, ei mitään sanottavaa kellekään, ei mistään.

En minä tiedä. Vuodelta 2014 en uskalla toivoa mitään ja silti toivon kuitenkin - että vuosi olisi täynnä elämää, että olisi Nuhevia ja Armon Vihreitä ja eurovaaleja ja Hollannin-matka ja Helsinki-kesä ja paljon kuohuviiniä ja metsäretkiä ja kahvihetkiä ja että hymyilyttäisi vähän useammin. 

Oulu huomenna, Oulu todellisuuspakona

ja sen jälkeen Helsinkiin ja laivalla Tukholmaan 

ja sieltä palattaessa suoraan ViNO-viikonloppuun

ja voi kun koko vuosi olisi paikasta toiseen juoksemista

ja seikkailuja mahdottoman paljon.

ja taas kerran: minähän nousen tästä ja näytän.

Rule number 1:

Never fall in love

with a straight girl