sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Voi itkeä myös onnesta

Ihan hassua, että tämä on minun elämääni:
höyhenpuuhkista irronneista sulkia,
hopeanhohtoisia ilmapalloja,
ihanien salakapakkajuhlien jälkeen.

Siivoamisen jälkeen saa istahtaa hetkeksi kahvikupin ääreen,
kerrata edellisen illan tapahtumia
(Tenkan jälkeen en muista juuri mitään)
Jostain ilmestyi skumppaa kaikille, yksi oli
lausunut runon ja toiset soittaneet nokkahuilua

Kurkkuni kipeä koska lauloin mukana työväenlauluja.

Siihen hetkeen, juuri siihen keittiöön, Kumpulaan,
olisin halunnut pysäyttää ajan.

Miten minulla voi olla niin monta hienoa, fiksua,
luovaa ja kaunista ystävää?

Tänään olen nukkunut puoli kolmeen
kaivannut sinua viereeni
Hyräillyt pyykkiä pestessä:
Sua vain yli kaiken

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

On tullut joulukuu

Olen kuunnellut paljon Jouluradiota. Netistä lähinnä sen klassista versiota, jonka sisältö on nimeä laajempi. Siellä on vähemmän niitä "vähän liikaa yrittäviä" versiointeja, joissa jokainen sävel on laulettu tahallaan jostain muualta kohdalta riemukkaan varioinnin nimissä. Eilen illalla sieltä tuli joulusuosikkini, God Rest Ye Merry Gentlemen. Se on kaunis laulu ja tekee onnelliseksi. Tehtiin myös porkkanapihveistä hampurilaisia ja siivottiin maustehylly. Kirjahyllyäkin järjesteltiin, nimittäin siirrettiin dvd-kokoelma pois laajentuneen fantasiakokoelman tieltä. Nyt kirjoitan esseetä erään miellyttävän lastenkirjan naiskuvasta. Olen kirjoittanut joulupukille. Unohdin mainita, että olen ollut kiltti. Mutta eiköhän ne tontut nähneet kun talutin pyörää töistä kotiin unohdettuani lampun.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Onnea on

Herkistyn seuraavista: solidaariset hymyt naistenvessassa, iloiset koirat, ensi kertaa äänestävät nuoret, kahvin tuoksu yliopison päärakennuksen kahvilassa, raitiovaunun kolina.

Eilinen maanantaiolutkomitea tuli seuraavaan tulokseen elämästä: se on aika ihanaa ja ihmeellistä.

Pitäisi useammin sanoa seuraavaa: olet tärkeä, olet rakas, tarvitsen sinua.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Lähihistorian tapahtumia

1.
Kieputin ja vuoristorata ja Tulireki ja Salama
Käsi kädessä vierekkäin maha pää sydän rikki ja sekaisin
Kiljun puolitotuuksia,
(minä vihaan sinua älä jätä)
en uskalla avata silmiä, kohdata totuutta
Pelottaa liikaa korkeudet ja se miten täältä tiputaan
jos turvakaari ei ole kunnolla kiinni (tai jos se onkin)

2.
Viikin metsät ovat pimeitä jo seitsemältä kun olen
vastahakoinen ja myöhässä
Väistän halausta ja suudelmaa
Metsässä liikkuu jotain mitä emme näe
Lehmiä sorsia pahoja henkiä
Lintutornilta pimeän lahden yli
näkee koko kaupungin ja myös
Linnanmäen ja minä toivon
ettei koskaan tarvitsisi tuntea mitään
Joku ampuu hätäraketteja enkä
ole koskaan hahmottanut elämässäni
suuntia tai etäisyyksiä

3.
Päivä oli pitkä ja baari on täynnä
ja maailma pullollaan huonoja ideoita
ja karaoke karmeampaa kuin ikinä
Vastapäätä istuu joku joka viimein
ymmärtää, viimein!
Se naurattaa, itkettää, kihelmöi kun
joku kuuntelee minua
Katson vähän pidempään,
tuo joku tarjoaa kaljaansa,
niin lämmin olla.

haen sitä fiilistä ruoasta miehistä
aamuöistä ja tupakasta

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Minä ajattelen liikaa

Ihailen ihan hirveän hirveän hirveän paljon niitä ihmisiä, jotka osaavat katsoa maailmaa lempeiden silmälasien läpi, armollisesti, kauniisti, rakkaudella

Oma katseeni on katkeruuden, vihan, kateuden, pelon värinen

En halua enää vihata ihmisiä
jotka menestyvät ja onnistuvat
jotka nousevat aikaisin ja syövät aamupalansa reippaasti
jotka saavat harjoittelupaikkoja ja kandiaiheita kuin tyhjästä
jotka eivät ole koskaan myöhässä

Olen oppinut antamaan anteeksi niille jotka saivat
minut vielä vuosi sitten tuntemaan itseni huonoksi
Nyt voimme jo nauraa yhdessä
Toisessa huoneessa on salakapakka ja toisessa teknomusiikkia
Hassu pieni maailmanpyöräonni

Tunnen kuinka kaikki elämässäni on ihan sekaisin mutta haluaisin silti
olla iloinen ja että kaikki olisi vähän kevyempää, höpsömpää, suloisempaa
Woody Allenia ja ranskankielistä laulua

niin kuin Kyöpelinvuorella teologitoverien kanssa
kaikki on vähän suurpiirteistä, vastuutonta
mutta ihanaa ja naurua ja kitaraa

Nämä ajat ovat painavia ja levottomia
Kurkkuun ja päähän sattuu taas.

tiistai 23. syyskuuta 2014

It was always you

Petaan sinulle vuoteen lattialle. Se on liian kaukana, kiipeät parvelle viereeni.
(anteeksi anteeksi anteeksi)

Kerron sinulle pelkoni,
sen, miten en osaa itkeä vaikka sattuu.
(suruni halpana tekosyynä olla tässä)

Paljon suunnitelmia lausutaan ääneen nauraen.
Karataan Irlantiin, Australiaan, vietetään joulu yhdessä.

(pyydä vain
niin jätän
kaiken muun)

Sinun tennarisi eteisessä kirpaisevat: voisivatpa ne olla siinä aina.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Mitä en kerro hänelle

En tiskannut hänen mukiaan
(tuossa hyllyn reunalla se on yhä)

Nukuin kolmen tunnin
päiväunet lakanoissa
joissa saatoin edelleen aistia

hänet
meidät

Teeskentelen kuuntelevani
teitä kaikkia muita mutta

katson pari senttiä ohitsenne

miettien mistä saada voimaa
jolla pitää hänet etäällä

kun hän on jo valmiiksi kaivautunut
selkänikamieni väliin ja
lauseideni alkuihin

Kuinka löytää tie ulos, kun
eksyin hänen
täydellisiin niskahiuksiinsa?

(Mutta ei, sydämeen en päästä)