.

vaaleanpunainen onnellisuus
"minä rakastan sinua"
ensimmäistä kertaa hänen suustaaan

että rakkaus voi tarkoittaa
muutakin kuin

mustia öitä ja laskuhumalaa
rannetta polttavaa sytkäriä

niin, hän on vienyt pahan uneni pois

ja tätä minä haluankin:
kuunnella musiikkia ja laittaa ruokaa yhdessä
siirappia ja hattaraa
tulevaisuusunelmia

vaikka ikuisuuksia ei ole
en halua muuta.

edit. Öisin ne yhä istuvat sängyn laidalle, meidän väliimme, ne kaikki vanhat virheet, nauravat, ilkkuvat, kuiskivat. Punatukkaiset, villisielut, ne liian vanhat, liian kauniit, ne kaikki. Ja ne sanovat, että et sinä ole tämänkään arvoinen, ettei todellista ole mikään. Minä haluan uskoa, että ne ovat väärässä.

Toukokuun 30.

Lauantai:

kevytaskelisia ylioppilaita, ne kiittelee, hymyilee, ruusuja, joku itkee. Mahtipontista se on, dramaattista, ihmeellistä, suurinta, kun aurinko paistaa ja voi miten hyvä ilman tilasittekaan, onpas mukavaa, hyvää kakkua

Ja lauantai:

mummit ovat vanhenneet eikä ukki jaksa tulla edes paikalle, vanhat opettajani eivät tunne minua, lähikauppa ja polkupyörä ovat pelottavampia kuin Helsinki enää pitkään aikaan, keskustalaisuus virtaa kaikkien veressä, minä en saa henkeä, en tiedä mitä tarkoittaa kolmostie tai Ylistönmäki

Siitä on kolme? kymmenen? viisikymmentä? vuotta kun kimalteella koristellut ruusut olivat minulle ja valkoinen lakki ihan uusi, niin kauan siitä kun elämällä oli vielä jotain tarjottavaa.

Mutta olenhan minä mieluummin onneton täällä metroradan varrella kuin siellä, luulen.

Silloin kuin tiesin vielä kaikesta kaiken, yhtä en: että vielä joskus toivoisin olevani taas 18.

Tänään ei jaksaisi sängystä nousta

kuulin että olette muuttamassa pois sieltä missä suutelin sinua ensi kertaa
muistatko
muistatko
aikuisen naisen ja kun oltiin vielä ystäviä
(oltiinko koskaan?)

kaikki se on mennyttä
hän on ykkönen ja ihanin

mutta olen kiintynyt tähän kaipaukseen

olen asunnossa yksin, juon puoli litraa kahvia
poltan luhtiparvekkeella ja
suren ja pelkään

sunnuntain jälkeen ehkä olen taas ihminen

Takatalvi

Harmaa takatalvi iskee Mannerheimintiellä

suojatietä ylittäessä salpautuu hetkeksi henki:

muistan valintoja joita olen tehnyt ja niiden

seuraukset joita en ole vielä ymmärtänyt täysin

Kevään valo paljastaa minusta kaiken, sen,

miten en ole jaksanut pitää yhteyttä kehenkään

tai miten pölyinen oli tyhjentyvä huone

kun huonekalut kannettiin muuttoautoon

miten kandi ei ole edennyt kappalettakaan

ei ole töitä tai suunnitelmaa

Olen kai vähän väsynyt, kaiken hyvän ja kimaltavan
(yksisarvisten, feministitoverien, vaalihulluuden)

alta paljastuu totuus:

en ole mitään, ja hän huomannee sen pian.

Kaiken olen elämässä saanut mutta itseluottamusta en,

(no en kai, kun ei ole syytäkään)

Yhteenvetona: kaikki on liian suurta ja ihmeellistä minulle.

Hän

Hän nauraa
(hymykuoppa)
hömötiainen

töyhtöhyyppä

harjalintu

Me olemme nyt virallisesti me,

vaikka tiedän että linnut tulevat

ja menevät ja että emme osaa omistaa

mutta yhteisymmärrys on:

en

halua

menettää

Life was way too much

(Kahvini on mustaa ja vahvaa, minulla on iso collegepaita ja kirjoitan kandia, taustalla soi Belle & Sebastian ja hetkeksi minulle tulee sellainen olo, että olen nuori nainen amerikkalaisesta elokuvasta: sellainen jonka hiukset ja elämä on vähän sekaisin ja jolla ei ole hajuakaan mitä se on tekemässä. Sellainen kuin Holidayssa tai Bridget Jonesissa, vähän hassu ja kömpelö ja epävarma. Ja sitten tapahtuu Jotain ja se voimaantuu ja päättää olla Oman Elämänsä Valtiatar.

Voi Luoja, miten toivonkaan, että olisin hahmo elokuvasta, että joku käsikirjoittaisi sen käänteen, jonka jälkeen laadullinen sisällönanalyysi ja tulevaisuudensuunnitelmat olisivatkin helppoja.)

Prinsessoi

On olemassa vain Yksi Nainen
Äänessään sumua, tupakkaa ja Turkua
Tatuointeja monta
(selkäranka pohje kyynärvarsi,
 minä olen nähnyt)

Kaikki kokeilevat hänen hiuksiaan
koska niitä sanotaan
maailman pehmeimmiksi
(niin,
tiedän)

Ja aina kun hän puhuu, minulla on
paha paha paha olla
koska vaikka käännyn oikein ja väärin päin
ylösalaisin ja nurin

ja vaikka hän käskee nuoria naisia
olemaan juuri tällaisia

minä en halua olla
olemassa tai oma itseni

koska en tule olemaan hän

---

Nousen sängyltä vaikka ei huvita, teen lähtöä kokoukseen vaikka ei huvita,
luukutan musiikkia jotta jaksaisin vielä hetken tänään,
laitan varmaan mekon ja huulipunaa.
Jotta olisin sellainen, jotta olisin kuin hän ja he.