Vuoden vaihtamisesta

Kävin luistelemassa kaksi numeroa liian pienillä luistimilla ja takaperinluistelukilpailussa voitin siskoni poikaystävän. Pitäisi opetella sukulaisuussanoja, tuleeko tuosta tyypistä minulle lanko vai mikä se nyt on?

Tein lumienkelin.

Huomenna ajattelin palata Jyväskylään. Ehkä laskea viidestä alaspäin ja aloittaa uuden vuoden. Tai ehkä vain antaa sen soljua tajuntaan ilman suurempaa dramatiikkaa: 2013.

Ehkä sitten ylihuomenna olen jo täynnä intoa ja tavoitteita uudelle vuodelle. Päällystän kalenterini ja kirjoitan siihen muutaman päivän täyteen. Ehkä sitten tiedän mitä haluan.

Paitsi että tämän tiedän:

haluan että on kevyt olla

ei fyysisesti, koska näin on ihan hyvä, vaan mieleltä kevyt, niin, että ei tunnu pahalta elää omassa päässä.

Haluan käydä yksin elokuvissa. Haluan kävellä ympäri Lontoota ja juoda smoothien ja haluan nähdä musikaalin, Les Miz kelpaisi erinomaisen hyvin. Haluan, että villapaitani on aivan läpimärkä Walesin sateesta, kun astun pubiin, ja että oranssit hiukseni liimautuvat poskille, ja haluan että joku hymyilee minulle. Haluan pukeutua sukkahousuihin joka päivä. Haluan puhua kielillä; ja edes muutaman sanan kymriä. Osaan jo yhden: prifysgol.

Viime vuonna tein uudenvuodenlupauksia: en matkusta Euroopan ulkopuolelle enkä laihdu merkittävästi enkä löydä elämääni rakkautta. Tälle vuodelle en halua luvata ainakaan tuota viimeistä, koska vaikkei rakkaus kenties löydykään, kerrankin tuntuu siltä että mieli on huonompi jos ei jätä edes pikkuruista ovea auki kaiken varalta.