Olen vain niin innoissani kaikesta

Verkkariestetiikkaa. Muuttosiivous, heihei kämppäkaveri. Pakasteet parvekkeelle yöksi, pakastimeen ei enää huomenna kulje sähkö.

Muutaman sivun draamakohtauksen kokoon huitaiseminen ja melkein tyhjä perjantai-iltapäivän tietokoneluokka kampuksella.

Huomenna kannetaan loputtomat kasat laatikoita.

Minulla on ollut kaikenlaisia kämppiksiä: puolalais-ranskalainen kansantanssija, urheilulukiolainen, viisi vastuutonta mutta leppoisaa brittifuksia, biologi ja kaksi kissaa.

Seuraava on: ihan hullun ihana. Eikä sitä kai kämppikseksi kuulu kutsua.

Elämä on ollut sellaista kuin kuuluukin

Luonnontieteellisen museon suurista ikkunoista paistoi aurinko, kun ihastelimme vesilintuja ja kettunpoikia ja pyöriäisiä. Ranskalainen lesboelokuva oli pitkä ja pitkäveteinenkin, mutta olihan se pakko katsoa. Kinaporinkadun kiinalainen ravintola oli kaukana eikä sieltä saanut maksustaan kuittia, mutta paikan sisustus oli vähemmän mauton kuin kiinalaisissa yleensä.

Hipit jalkautuivat maanantaina lähiöön keilaamaan, meinasivat jäädä auton alle ja kokeilivat mitä mielikuvituksellisimpia tapoja heittää keilapalloa. Jälkikäteen, jäätelön ääressä, puhuttiin koulutuspolitiikasta ja lapsuudentraumoista ja asiattomuuksista.

Kävin saunassa ja nostin jalat ylös, join rommikolan sen kunniaksi, että olin opiskellut koko päivän.

Olen lainannut luultavasti kaikki Kaisa-kirjaston ekoteologiaan ja ekofeminismiin liittyvät kirjat sekä tehnyt loputtomasti kirkkososiologian tehtäviä, lukenut vuoden 2000 presidentinvaalien uskontokeskustelusta ja ollut ihastunut omaan pääaineeseeni.

Lähetin sähköpostia tiedekunnan kv-asioista vastaavalle henkilölle, vaikka olin aiemmin varma, ettei koskaan.

Mitkä ovat parhaita kaukokaipuu/seikkailubiisejä?

Banaanilaatikoiden symboliikkaa

Kannoin juuri banaanilaatikoita kaupasta, ettei jää viimetinkaan sitten kuunvaihteessa.

Tässä on nyt ollut kaikenlaista haipakkaa. Otetaan vaikkapa ensi viikko: on kandipalaveria, Frankenstein-lukupiiriä, vuosipäivää ja sitten vielä vähän harjoitusviikonloppua. Puhumattakaan siitä kaikesta muusta. Niin, tai otetaan tämän viikon loppu: vakuutusasioita, osoitteenmuutosasioita, ensimmäiset lähiopetustunnit kirjoittamista, ja jos jonkinlaista raporttia, sähköpostia, Fidaa ja kirjastoa.

Puurossa on mustikka-vadelmakeitto ja neljä viljaa. Jos keskellä yötä herää kylmyyteen tai ahtauteen, voi aina laulaa.

Kuinka nopeasti kaktus voi alkaa näyttää kuolleelta?

"There's always hope tomorrow'll be taco night"

Kun vuoden vaihtumista tahdittaa vodka, ei muistikuvia (onneksi) juuri jää ja aamulla paleltaa.

Mutta viimein se meni pois, se vuosi 2013. Ikävä ei tule, vaikka olihan se aikamoinen - oli vapautta ja Walesia, oli uusia ystäviä ja puoluetta, uutta hiusväriä ja hassuja ihmisseikkailuja ja sivuaine. Mutta silti, tuli pimeä syksy ja vielä pimeämpi epätalvi, ja minä halusin käpertyä maailmalta peiton alle katsomaan Orange is the new blackia ja olla hiljaa maailman loppuun asti. Siksi blogikin on ollut niin pitkään niin hiljaa, ei mitään sanottavaa kellekään, ei mistään.

En minä tiedä. Vuodelta 2014 en uskalla toivoa mitään ja silti toivon kuitenkin - että vuosi olisi täynnä elämää, että olisi Nuhevia ja Armon Vihreitä ja eurovaaleja ja Hollannin-matka ja Helsinki-kesä ja paljon kuohuviiniä ja metsäretkiä ja kahvihetkiä ja että hymyilyttäisi vähän useammin. 

Oulu huomenna, Oulu todellisuuspakona

ja sen jälkeen Helsinkiin ja laivalla Tukholmaan 

ja sieltä palattaessa suoraan ViNO-viikonloppuun

ja voi kun koko vuosi olisi paikasta toiseen juoksemista

ja seikkailuja mahdottoman paljon.

ja taas kerran: minähän nousen tästä ja näytän.

Rule number 1:

Never fall in love

with a straight girl

Laulamisesta

Syön jogurttia purkinpohjalta ja muistelen sitä kertaa, kun lauloin karaokessa kappaleen jota en ollut koskaan kuullut. En vieläkään tiedä, mikä niiden sanojen todellinen sävel olisi.

Mutta mä en itke koskaan

Pahinta on se kun kaikki halii toisiaan 

ja sanoo: ei oo tän parempaa joo ei niin

se on vaikeeta ja vaivauttavaa 

mä aina tuijotan lattiaan tai seiniin

Jäätyi maa

mullei hattuu ei kaulaliinaa

sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan

ja jossakin rakastui onnekkaammin 

jotkut muut

mulle jäi tyhjyys ja kuuraiset puut

Jos mikään ketään koskettaa

yleensä musta se on roskaa

häissä muut jakelee nenäliinojaan

mutta mä en itke koskaan

Jäätyi maa

mullei hattuu ei kaulaliinaa

sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan

ja jossakin rakastui onnekkaammin 

jotkut muut

mulle jäi tyhjyys ja kuuraiset puut

Sen tajuu vasta kun sen kadottaa

sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan 

ja jossakin rakastui onnekkaammin 

jotkut muut

niin on kauniita kuuraiset puut

Junamatka maalle oli pitkä ja epätodellinen, käytävän toisella puolella istuva mies luki Jumalharhaa ja minun teki mieli kysyä siltä miksi. Mukava nainen lainasi puhelintaan kun omastani loppui akku, mutta en osannut tarpeeksi kiittää, ja konduktöörikin oli mukava, mutta minä en katso enää ihmisiä silmiin, kun muuten ne näkee. Kaiken.

Täällä maalla nappisilmäkoira rakastaa minua ja minä sitä, aurinko paistaa, kahvi on kylmää, minulta tivataan tulevaisuudensuunnitelmia, ikään kuin minulle olisi olemassa joku ensi viikko tai ensi kesä,

enkä voi kertoa, että pohdin vain

lopettaako perusopintojen vai kandin jälkeen

vai nyt heti.

Jollain hassulla tavalla kirkkohistorian esseen kirjoittaminen on mukavaa: se vie ajatukset pois.

Ja ainoa asia, jossa on järkeä, on Nuhevi. Pääsin hallitukseen ja aion hakea myös Armon Vihreiden hallitukseen ja kadota pikkuhiljaa puoluemaailmaan ja juurtua puoluetoimistoon joka on maailman paras paikka ja unohtaa kummittelevat opintopisteet ja oppimisesseet ja ryhmätyöt.

Kadota. Minä tahdon.

Olisin voinut olla sinulle se.

And you let her go

staring at the ceiling in the dark

same old empty feeling in your heart

'cause love comes slow and it goes so fast

well you see her when you fall asleep

but never to touch and never to keep

'cause you loved her too much and you dived too deep